Vuoden 2026 vuoden papiksi on valittu jyväskyläläinen pappi Marika Närhi. Suomen kirkon pappisliiton hallitus kertoi tiedotteessaan Närhen olevan jumalanpalveluselämään sitoutunut seurakuntapappi, vahva verkostoituja ja kriisityön erityisosaaja.
Tällä hetkellä Närhi toimii poliisin ja pelastustoimen työpaikkapappina, mutta myös vankilatyössä. Närheä pidetään kriisityön asiantuntijana. Lisäksi huomiota on herättänyt hänen ympäristötyönsä, erityisesti Närhen laatima ympäristökasvatussuunnitelma, joka on pappisliiton mukaan toiminut mallina monille muille seurakunnille. Lisäksi Närhi on suunnitellut hiljaisuuden ja rukouksen polkuja Jyväskylän eri puolille.
Miten Närhi on päätynyt tekemään kaikkea tätä? Kotimaa soitti Närhelle ja kysyi hänen näkemyksiään pappeudesta, työstä ja kutsumuksesta.
Närhi vastaa puhelimeen kiitäessään paikasta A paikkaan B.
– Kuullessani, että minut on valittu vuoden papiksi, en meinannut aluksi edes uskoa. Lähes kirjaimellisesti putosin penkiltä, sillä en tiennyt olevani edes ehdolla.
Närhi kertoo, ettei hänestä oikeastaan alunperin edes pitänyt tulla pappia. Jostain syystä moni nuoren Närhen tuntenut kuitenkin ehdotti tälle, että tämä hakisi teologiseen.
– Olin lastenhoitajana eräässä perheessä, jonka isä, Heikki Toivio, toimi pappina. Heikki kannusti minua kovasti lähtemään teologiseen. Hän oli minulle suuri rohkaisija.
Närhi päätyi yliopistolle ja sieltä valmistumisen jälkeen kahdeksi vuodeksi töihin Suomen mielenterveysseuralle. Työ oli akuuttia kriisityötä, ja se antoi Närhelle runsaasti valmiuksia tulevaan.
– Sitten minut kutsuttiin tekemään erästä papin sijaisuutta ja sain vihkimyksen.
NYT TAKANA on jo 27 vuotta pappeutta. Nyt kun Närhi katsoo taaksepäin, hänestä tuntuu vahvasti siltä, että häntä on elämässään ”viety” eteenpäin.
– Moni asia tuntuu johdatukselta. Saan olla siitä kiitollinen.
Närhen mukaan johdatus tuntuu ihmeelliseltä. Se, miten ovet ovat auenneet, miten elämä on mennyt.
– Elämä Jumalan kanssa on seikkailua.
Paljoa ei Närhi voi nykyisestä työstään kertoa tietosuojan vuoksi. Hänen työnsä yhteiskuntavastuun pappina pitää sisällään niin keskustelutukea poliiseille ja pelastuslaitoksen väelle kuin esimerkiksi vankiloiden messujakin.
Itse Närhi hahmottaa itsensä rinnallakulkijaksi. Kirkkoa Närhi pitää puolestaan todella tärkeänä toimijana.
– Me olemme osa tätä yhteiskuntaa ja rakennamme sitä omalla toiminnallamme.
Närhi työskentelee yhteistyössä myös päihdeverkostojen kanssa.
– Haluan tehdä yhteistyötä moneen suuntaan. Kirkkoa kaivataan.
Jumalanpalveluksia rakastava Närhi mainitsee yhtenä ilonaiheena esimerkiksi sen, että yksi vanki ryhtyi toimimaan messuavustajana.
– Meidän on kirkkona oltava valmis monenlaiseen yhteistyöhön. Jumala on kiinnostunut kaikista ihmisistä ja heidän asioistaan.
Taustalla kytee Martti Lutherin ajatus ihmisistä Jumalan silminä, käsinä ja jalkoina.
– Meidän tehtävämme kirkossa on näyttää se todeksi. Jumala haluaa lähestyä ja rakastaa luomaansa maailmaa.
Kun Närhi on ohjannut seurakuntaharjoitteluita, hän painottaa yhtä asiaa.
– Mennään rohkeasti lähelle ihmisiä. Tutustutaan eri verkostoihin. Näen sen äärimmäisen tärkeänä.
Närhi korostaa, että kirkon ja sen työntekijöiden ei pidä jäädä odottamaan, että heidät löydetään.
– Meidän on etsittävä ja lähdettävä liikkelle. On opittava kysymään, miten voimme olla osana tekemässä yhteistyötä. On kysyttävä, mitä voimme kirkkona antaa teille?
Raamattu on Närhelle rakas. Sieltä löytyy alkuperäinen kehotus tähänkin.
– Siellä Jeesus sanoo ihanasti, että menkää ja tehkää! Hän ei kehota ketään odottamaan ja istumaan.
TYÖSSÄ TULEE kuitenkin vastaan myös raskaita tilanteita ja aiheita. Välillä paljonkin. Närhen mukaan on ”asioita, mitkä tulevat iholle”.
– Kyllä minäkin suren. Rukous kuitenkin kantaa. Kun ajelen paikasta toiseen, saan usein huomata, miten iso voimanlähde rukous on. Tuntuu helpottavalta huokaista Jumalan puoleen ja jäädä rakkauden varaan.
Jumalan ja rukouksen lisäksi Närhi saa voimaa luonnosta.
– Jos en pääsisi välillä hengähtämään luontoon, en voimaantuisi niin hyvin.
Pahasta ja ongelmista ei kuitenkaan pääse eroon. Närhen mukaan pahan ongelma ja kysymys teodikeasta, siitä miten Jumala sallii pahan, ovat ongelmia, joita ei voi ratkaista.
– Kärsimystä ja pahuutta ei voida selittää. Teologisesti Raamattu voi lohduttaa tai antaa turvaa, mutta silti.
Työssään Närhi yrittää toimia rinnallakulkijana, ei asioiden tyhjiin selittäjänä. On otettava vastaan ihmisen kokema kipu, pettymykset ja traumat.
– Siitä huolimatta minun tehtäväni on auttaa ihmistä menemään eteenpäin. Toivo on kuitenkin aina olemassa. Se on kirkkomme sanoma.
Närhen mukaan Jumala voi auttaa ja Jumala myös haluaa auttaa.
– Ei selitetä asioita pois vaan suostutaan kohtaamaan asiat ja eletään tosiasioiden kanssa. Kun ihminen oppii elämään vaikeiden asioiden kanssa, se on suurin ihme.
Lue lisää kirkon työntekijöiden ajattelusta:
Ilmoita asiavirheestä