Tampereen kupeessa sijaitsevassa Pirkkalan seurakunnassa on siirrytty ehtoollisella käyttämään pelkästään gluteenitonta ja vehnätöntä ehtoollisleipää sekä pelkästään alkoholitonta ehtoollisviiniä.

– Tällainen ”viini” on tietenkin aikuisten oikeasti viinirypäleistä tehtyä sokeroitua mehua. Makutestien perusteella se on melko lähellä ehtoollisviininä muuten yleisesti käytettyä Malaga-viiniä, kertoo kirkkoherra Tuomo Törmänen.

Törmänen kertoo olevansa hämmästynyt siitä, kuinka nopeasti seurakuntalaiset ovat tottuneet uuteen järjestelyyn. Hän itse aloitti Pirkkalassa kirkkoherran työt kesäkuussa 2024. Seurakunnassa oli siirrytty gluteenittomiin ehtoollisleipiin jo ennen hänen aikaansa ja alkoholittomaan viiniin tämän vuoden huhtikuussa. Aloitteet muutoksiin ovat Törmäsen mukaan lähteneet seurakuntalaisilta ja luottamushenkilöiltä.

Törmäsen perustelut seurakunnassa valitulle linjalle ovat ennen muuta teologiset. Samalla hän haluaa kommentoida Kuopion piispan Jari Jolkkosen syyskuun lopussa Diakonissalaitoksen seminaarissa pitämää puheenvuoroa, jossa piispa kannatti ja perusteli perinteisen vehnästä tehdyn ehtoollisleivän ja alkoholia sisältävän ehtoollisviinin käyttöä.

– Piispa Jolkkonen oikeassa siinä, että kirkon perinne näissä asioissa on otettava vakavasti. Silti myös pastoraalinen tosiasia on otettava yhtä vakavasti: Joillekin vehnä tai alkoholi aiheuttaa sen ongelman tai esteen. Kirkon tehtävä on poistaa esteitä ehtoolliselle osallistumisesta, Törmänen sanoo.

Tästä syystä kirkon on hänen mukaansa etsittävä käytäntö, että mahdollisimman moni voisi tulla samaan ehtoollispöytään.

Viljojen gluteeni on proteiini, jota keliaakikot eivät voi käyttää. On olemassa myös vehnäallergiaa. Gluteeniton tuote ei välttämättä ole vehnätön. Gluteenin muodostama sitko taas on leivonnan kannalta varsin tärkeää.

Pirkkalan seurakunta ei ole ainoa vain gluteenitonta ehtoollisleipää käyttävä seurakunta: sellaisia saattaa olla jo yli puolet Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnista. Alkoholillisesta viinistä kokonaan luopuneita seurakuntia sen sijaan lienee olennaisesti vähemmän. Tampereen hiippakunnassa on kuitenkin Törmäsen tietojen mukaan Pirkkalan lisäksi ainakin kolme muuta.

Reaalipreesens ei ole kiinni siitä, mikä on viinin alkoholiprosentti.

TÖRMÄNEN KERTOO itse olleensa pitkään ”gluteeniton”. Kokemus oli opettavainen.

– Seurasin seurakunnissa kauhulla, miten jauhoisilla käsillä koskettiin myös gluteenittomiin leipiin. Toinen asia on ollut, että Pirkkalassakin yhä enemmän on pyydetty alkoholitonta viiniä: joissakin rippikouluryhmissäkin jopa kolmannes on ollut sellaisia.

Törmänen painottaa, että yhteyden aterian ajatus on hänelle itselleen teologisesti hyvin tärkeä.

– Se, että jotkut joutuvat pyytämään vaihtoehtoista tuotetta, rikkoo tämän ideaalin. Siinä voi joutua myös sivustakatsojien silmätikuksi: onko tuolla ihmisellä ehkä ongelmia alkoholin kanssa, tai onko tuo nuori nainen ehkä raskaana, tai jotakin sellaista.

Törmänen sanoo olevansa Jolkkosen kanssa samaa mieltä siitä, että sen, mitä ehtoollisella kalkissa tarjotaan, on oltava rypälepohjaista.

– Mutta myös mehupohjainen sokeroitu juoma on viiniköynnöksen antia.

Jolkkonen oli perustellut väitteitään myös sillä, että ehtoollisaineiden pitäisi olla tunnistettavia. Siksi niiden olisi syytä olla vehnästä ja rypäleistä valmistettuja.

– Mutta ei se ole siitä kiinni, onko leivässä vehnää, vai ei. Eikä reaalipreesens ole kiinni siitä, mikä on viinin alkoholiprosentti.

Reaalipreesens tarkoittaa Kristuksen todellista läsnäoloa pyhitetyssä ehtoollisleivässä ja viinissä.

Martti Luther ei Törmäsen mukaan puuttunut ehtoollisaineiden koostumukseen, koska reformaatioaikana ei oltu tietoisia keliakian tai alkoholiriippuvuuden kaltaisista asioista.

– Meidän on pidettävä tämän ajan silmälasit päässä: meillä on käytössämme tietoa, jota silloin ei ollut ja sovellettava asioita käytäntöön tämän päivän tiedon ja ymmärryksen valossa.

PIRKKALAN SEURAKUNNAN tekemää ehtoollisainepäätöstä on Törmäsen mukaan siellä täällä luonnehdittu myös ekumeeniseksi ongelmaksi. Tällä hetkellä gluteeniton leipä on tehty muusta kuin vehnästä. Ja vehnättömästä ehtoollisleivästä syntyy asiasta Diakonissalaitoksen juhlassa puhuneen Jolkkosen mukaan teologinen ja ekumeeninen ongelma.

Kirkkoherra viittaa vasta-argumenttina Pohjanlahden taakse.

– Ruotsin kirkossa gluteenittomuus ja alkoholittomuus on päälinja, eikä se heille ole aiheuttanut ekumeenista ongelmaa. Tässä asiassa on minusta aika liioiteltua pelkoa.

Piispa Jolkkonen piti selkeänä ratkaisuna sitä, että siirryttäisiin yhteen gluteenittomaan, mutta vehnästä tehtyyn ehtoollisleipään. Kokeilussa on jo reseptejä, joilla sellaisten ehtoollisleipien valmistaminen onnistuisi.

Törmäsen mukaan sekään piispan toteamus ei olisi yhteyden aterian näkökulmasta mikään ratkaisu, että gluteenia karttava ottaisi ehtoollisella vain viinin. Jos ehtoollisvieras nauttii vain toisen ehtoollisen elementin, hänen oma kokemuksensa jäisi Törmäsen mukaan siinä kohdassa vajaaksi.

– Kun siihen järjestelyyn ei ole pakko mennä, miksi menisimme siihen? Jos me alttarilla erottelemme ihmisiä, se on tämän ajan arvostuksien kannalta aika ilkeää. Minusta se ei olisi sopivaa.

Miltei kaikissa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon messuissa lienee ehtoollisella saatavilla ja tarjolla sekä tavallista että gluteenitonta ehtoollisleipää sekä myös alkoholillista ja alkoholitonta viiniä. Törmäsen mielestä yksinkertaisempaa olisi, että käytössä on vain yksi leipä ja yksi viini.

– Kyse on mielestäni siitä, miten ymmärrämme yhteyden aterian ja seurakuntalaisten palvelun. Voihan alttarilla toki olla kahdenlaiset ainekset, mutta minusta se rikkoo yhteyden. Toiset saavat ja toiset joutuvat erikseen pyytämään. Tässä tarvitaan pastoraalisuutta, sielunhoidollisuutta ja ihmisten arvostamista, Törmänen sanoo.

Lue myös:

Vehnää sen olla pitää mutta miten? – Diakonissalaitoksen seminaarissa puitiin ehtoollisleipää

Kirja-arvio: Kirja pyhän ehtoollisen juutalaisista perinteistä palkitsee lukijansa

Ilmoita asiavirheestä