Kun Neuvostoliitossa aikanaan tapahtui, oli televisiossa tapana näyttää Joutsenlampea. Baletti oli esirippu, jonka tehtävänä oli pitää kansalaiset poissa kaduilta.

Tästä tosiasiasta lähtee liikkeelle Riikka Pulkkisen romaani Pienet joutsenet. Se sitoo yhteen nuoren tytön kasvutarinan, baletin lumon ja 1990-luvun taitteen suuret mullistukset: Neuvostoliiton romahduksen ja oman lamamme.

Valtaosin kirjassa eletään 1990-luvun taitetta. Teini-ikää lähestyvä tyttö muuttaa perheineen Ouluun. Balettikoulussa harjoitellaan ankarasti Joutsenlampea, joka tuntuu olevan koulun venäläiselle opettajalle pakkomielle.

Toisessa aikatasossa eletään vuotta 2011. Nyt jo aikuiseksi kasvaneen tytön molemmat isoäidit makaavat sattumalta saman vuodeosaston eri huoneissa. Vuosikausiin entiset ystävykset eivät kuitenkaan ole puhuneet toisilleen, eikä tyttö tiedä miksi. Hitaasti jännitettä kasvattaen Pulkkinen raottaa salaisuuksien verhoa.

On niin monta tapaa suhtautua elämän ja maailmanhistorian suuriin mullistuksiin, tuntuu romaani sanovan. Joskus ne voivat tuottaa valtavia ristiriitoja historian saranakohtiin osuneiden yksilöiden välille.

Romaani on todellinen lukunautinto. Kielen tasolla Pulkkinen tavoittaa baletin lumon. On kuin balettia lukisi.

Ja jos Joutsenlammen tarina tai baletin liikekieli ei ole entuudestaan tuttua, ne tulevat kyllä tutuksi. Lukijan työtä helpottaakseen on Pulkkinen koonnut loppuun kattavan balettisanaston.

Romaanissa kaikkea katsotaan Joutsenlammen läpi. Mutta kuka tässä tarinassa on uljas prinssi Siegfried, kuka totuudellinen Odette, kuka huijari-Odile, kuka ilkeä velho Rothbart entä keitä pienet joutsenet? Kuten tosielämässä, myös romaanissa roolit vaihtelevat.

Riikka Pulkkinen: Pienet joutsenet. Otava 2026. 448 sivua.

Lue myös:

Kirja-arvio: Saamelaisen kirjailijan romaani kuvaa kaunistelematta teollistumisen tuhovoimaa

Kirja-arvio: Aku Rädylle kirjoitetut kirjeet kertovat suomalaisten hädästä ennen hyvinvointivaltiota