Kirkkohallituksen kolehtipäätöstä puolustavassa kirjoituksessa todetaan aivan oikein, ettei Sleyltä ja Kansanlähetykseltä poistettu mahdollisuutta saada kolehteja kokonaan. Niiden kolehdit kuitenkin siirrettiin määrätyistä kolehdeista suosituskolehdeiksi. Kyse on siis merkittävästä ohjauksesta. Piispa Jari Jolkkonen arvioi eriävässä mielipiteessään päätöksen aiheuttavan järjestöille myös huomattavan taloudellisen menetyksen.

Suomen Luterilaiseen Evankeliumiyhdistykseen ja Kannsanlähetykseen liittyviä ongelmia ei pidä vähätellä. Kannatan itse naisten toimimista pappeina ja pidän tärkeänä, että kirkon yhteisiä päätöksiä kunnioitetaan. Silti on perusteltua kysyä, onko kolehtipäätös oikea tapa ratkaista kirkon sisäisiä teologisia erimielisyyksiä.

Kirkon ja lähetysjärjestöjen välisessä perussopimuksessa kirkko sitoutuu kohtelemaan kaikkia lähetysjärjestöjään yhdenvertaisin perustein. Järjestöjen toiminnan ja sopimuksen noudattamisen arviointi puolestaan kuuluu piispainkokoukselle.

Erityisen huomionarvoista on, että piispainkokous totesi tammikuussa 2026 Sleyn ja Kansanlähetyksen noudattaneen kansainvälisessä työssään lähetystyön perussopimusta ja Yhteinen todistus -asiakirjan toimintaperiaatteita, vaikka niiden kotimaan toiminnassa todettiinkin laiminlyöntejä.

Siksi pidän ongelmallisena sitä, että kotimaan kirkollisten erimielisyyksien seuraukset ulottuvat lähetystyöhön. Jolkkosen esiin nostamissa kolehtikohteissa oli kyse vähäosaisten auttamisesta Afrikassa ja Aasiassa sekä eteläsudanilaisten pakolaisten koulutuksesta Ugandassa. Myös kyseisten lähetysjärjestöjen toimintamaissa noudatetaan samoja periaatteita kuin Sleyssä ja Kansanlähetyksessä, joten kohdemaissa ei synny teologisia ristiriitoja.

Kirkon moniäänisyys joutuu todelliseen testiin juuri silloin, kun olemme merkittävistä asioista eri mieltä. Moniäänisyys ei tarkoita kirkon yhteisten päätösten sivuuttamista, mutta sen tulee merkitä oikeudenmukaisia ja yhdenvertaisia pelisääntöjä.

Lähetystyö on kirkon perustehtävää. Vaikeitakaan kirkon sisäisiä erimielisyyksiä ei tulisi ratkaista tavalla, jossa niiden sijaiskärsijöiksi joutuvat maailman kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset.

Jaana Metsäranta
Lapuan hiippakunnan kirkolliskokousedustaja

Lue myös:

Kirkkohallituksen täysistunto poisti vuoden 2027 virallisen kolehdin Sleyltä ja Kansanlähetykseltä — eriävä mielipide arvostelee päätöstä ”rangaistusluonteiseksi”

Lukijoilta: Kolehtipäätös vahvistaa seurakuntien päätösvaltaa