Salon seurakunnan kirkkovaltuusto valitsi 26.8. seurakunnan uudeksi kirkkoherraksi Miika Rosendahlin. Rosendahl sai suljetussa lippuäänestyksessä 29 ääntä ja Timo Waris yhden äänen. Rosendahl siirtyy uuteen tehtävään Paimion seurakunnan kirkkoherran virasta ensi vuoden alussa.
Rosendahl kertoo kasvaneensa pappilakulttuurin keskellä, sillä hänen isänsä toimi Perniön seurakunnan kirkkoherrana. Kertoman mukaan synnytyslaitokselta soitettiin pojan syntymästä, että ei ”muuta kuin liperit kaulaan ja saarnaamaan”. Papiksi johtanut ura ei kuitenkaan ollut ihan näin suoraviivainen.
Rosendahl kertoo, että tekninen näprääminen on aina kiehtonut häntä. Matematiikka ja fysiikka tuntuivat myös mahdollisilta opintosuunnilta, mutta lopulta harkinnan jälkeen teologinen tiedekunta vei voiton.
– Ratkaisuun vaikutti elämäntapa, johon olin kasvanut isän toimintaa läheltä seuraten. Minulla oli realistinen kuva papin työstä iloineen ja suruineen. Tuntui tärkeältä ja luontevalta lähteä opiskelemaan teologiaa.
Rosendahl vihittiin papiksi vuonna 1998, jolloin hän aloitti Piikkiön seurakunnan kappalaisena. Tämän jälkeen Rosendahl siirtyi pitkäksi ajaksi ulkomaille. Hän teki jatko-opintoja Münchenin yliopistossa, ja siirtyi sen jälkeen Baijerin evankelis-luterilaisen kirkon suomalaispapin tehtävään. Saksassa hän asui kaikkiaan 13 vuotta.
Saksassa hän pääsi näkemään läheltä, miten tunnuskunniltaan moninainen kirkollinen miljöö toimii. Baijerin pohjoisosa on vahvasti luterilainen, mutta etelä on selkeästi roomalaiskatolisen kirkon enemmistöaluetta.
– Noilta vuosilta on mukaani tarttunut ymmärrys siihen, että vaikka kirkon elämä on hyvin monimuotoista, siitä huolimatta voidaan toimia saman katon alla.
ROSENDAHL KERTOO esimerkkinä, että Münchenissä monet eri toimijat ylläpitivät päiväkoteja. Kaupungilla oli omansa, samoin luterilaisella ja katolisella seurakunnalla ja myös joillain järjestöillä. Päiväkodit tekivät sujuvaa yhteistyötä sisarusten sijoittamisessa eikä uskontokuntaan kuuluminen ollut mikään kysymys.
Alueella on myös paljon muslimilapsia. Vaikka päiväkodin profiili olisi selvästi kristillinen, muslimiperheet kuuluivat yhteisöön siinä kuin muut.
Saksassa elettyjen vuosien kokemuksella Rosendahl pitää hämmentävänä Suomessa käytävää keskustelua, jossa tunnustukselliset rajat helposti korostuvat.
– Yhteistyötä voidaan tehdä laajasti eri asioissa.
Saksasta Rosendahlin vierelle löytyi myös vaimo, joka on roomalaiskatolinen teologi. Kun perheen lapset kasvoivat kouluikään, oli valittava jommankumman kotimaa paikaksi, johon asettua. Suomi vei siinä vaiheessa voiton.
– Arvioimme, että Suomessa on helpompi rakentaa elämä sellaiseksi, joka vastaa käsitystämme hyvästä elämästä.
”Tiedän hyvin ne haasteet, joita salon suureen seurakuntaa liittyy.”
ROSENDAHL PALASI Suomeen Salon seurakuntaan Kiikalan ja Suomusjärven aluekappalaisen tehtävään. Myöhemmin hän toimi samassa seurakunnassa myös Salo-Uskelan ja Halikon aluekappalaisena, ja tehtäviin kuului myös aluekappalaisten yhteisten toimintojen koordinointi ja huolehtiminen siitä, että seurakuntatyö budjetoidaan riittävästi ja oikea-aikaisesti koko laajan seurakunnan alueella.
Tästä taustasta oli hyötyä, kun Salon seurakunnan kirkkoherran virka tuli auki tänä vuonna.
– Olin seurakunnassa töissä melkein kymmenen vuotta, joten tiedän hyvin ne haasteet, jotka laajan kokonaisuuden johtamiseen liittyy.
Nykyinen Salon seurakunta on syntynyt useiden seurakuntaliitosten tuloksena. Vuonna 2009 Salon kaupunki ja yhdeksän naapurikuntaa yhdistettiin, ja samassa yhteydessä muodostettiin vastaavista seurakunnista Salon seurakunta. Myöhemmin seurakuntaan on liitetty myös Martinkosken seurakunta, ja ensi vuoden alusta alkaen siihen liittyy vielä Someron seurakunta.
– Seurakunnan suuruus on tietysti iso haaste. Uskon kuitenkin, että kirkkoherran työ on pitkälti samanlaista kuin muuallakin. Pitää näyttää suuntaa, kulkea edellä ja huolehtia työyhteisöstä.
– Kirkkoherran on myös osaltaan pidettävä huolta, että seurakunnan resurssit ovat riittävät. Seurakunnan pitää näkyä ja olla vaikuttava paikallisesti, ja siinä työssä Salon alueella on onnistuttu tähänkin asti hyvin.
Rosendahl sanoo nauttivansa erityisesti niistä tilanteista, jolloin yhdessä muiden kanssa on onnistunut luomaan puhuttelevan hetken. Jumalanpalvelukset ja liturginen luovuus antavat myös itselle paljon, ja kirkkokahvilla saatu palaute lämmittää mieltä.
– Työn helmet liittyvät niihin tilanteisiin, kun pystyy antamaan ihmisille jotain, joka koskettaa. Silloin tietää, ettei työ ole turhaa, ja nöyränä voi tunnustaa, ettei kokemus ole omaa ansiota. Niissä tilanteissa on ollut siunausta mukana.
JO MAINITTU ”tekninen näprääminen” on kulkenut Rosendahlin mukana aina lapsuudesta lähtien. Se konkretisoituu rautatieharrastuksena, johon roihahti tuli, kun Rosendahl pääsi pienenä poikana isoisänsä kanssa veturivarikolle.
Oman pienoisrautatien rakentaminen kuuluu tietysti asiaan, mutta sen lisäksi rautatiet ja junat kiinnostavat häntä myös laajemmin.
– Rautatie on maailmoja syleilevä kokonaisuus. Siihen liittyy paljon kulttuurihistoriaa ja yhteiskunnan sosiologista kehitystä. Harrastus veisi helposti paljon enemmän aikaa kuin mikä tällä hetkellä on mahdollista.
Lapsuuspitäjänsä Perniön aseman vaiheita hän seurasi aikoinaan hyvin tarkasti, ja samalla vahvistui käsitys paikallisuuden merkityksestä. Tätä hän pitää tärkeänä myös aloittaessaan Salon seurakunnan kirkkoherrana.
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä