Finngospelin toisena perustajana Bjarne Bergsténillä on ollut näköalapaikka gospelmusiikin leviämiseen Suomessa. Hän muistelee lämmöllä eri seurakuntien kesäjuhlia, vaikka vastustus oli alkuun kovaa.
Mitä kuuluu?
– Kiitos, ihan hyvää. Olemme muuttamassa vaimoni Harrietin kanssa syksyyn mennessä tyttäremme paritaloon omaan asuntoon. Menimme vuosia sitten uudestaan naimisiin kahdeksan vuoden eron jälkeen. Terveys on ollut hieman heikko viime vuodet, mutta kyllä tässä selviää. Entisenä helluntaiseurakuntalaisena kuulun nykyisin Vaasan ruotsinkieliseen vapaaseurakuntaan.
Miten kuvailisit tunnelmiasi ja tulevaisuudennäkymiäsi perustaessasi Finngospelia yhdessä Jan-Erik Lindqvistin kanssa vuonna 1975?
– Aloitimme yhteistyön Jan-Erik Lindqvistin kanssa jo 1970. The Imperialsin konsertti Helsingissä 1971 oli lähes taivaallinen kokemus. Perustimme Lindqvistin kanssa Finngospelin syyskuussa 1975 vapauduttuani siviilipalveluksesta. Se oli mullistavaa aikaa. Olin alkuun ainut vakituinen työntekijä. Halusin hirveästi saada gospelmusiikkia Suomessa myyntiin. Sitä ei ollut tarjolla, eikä kukaan tiennyt mistä sitä saa. En ole koskaan ollut myyntimies, pelkäsin aika paljon ihmisiä. Rakkaus musiikkiin oli niin kova ja päätin että nyt tai ei koskaan.
– Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin mennä myymään gospelia tavalliseen musiikkiliikkeeseen. Se avasi muutaman vuoden jälkeen kunnolla ovet. Minulla oli erittäin hyvä yhteistyö monen myyjän kanssa. Meillä oli yhtenä syksynä kaksiosainen näyttelybussi Discophonin kanssa ja kiersimme yhdessä. Ihmiset asioivat ensin sen etuosassa ja siirtyivät Finngospelin takaosaan, jota kutsuttiin taivaaksi.
Millaisia haasteita kohtasit alkuaikoina Finngospelissa?
– Vastustus oli erittäin suurta monissa paikoissa. Emme saaneet myydä lippuja konsertteihin tai levyjä niiden yhteydessä. Myös kristillisissä kirjakaupoissa oli useimmissa kielteinen asenne, ettei tuollaista rockmusiikkia voi myydä. Monta kertaa Finngospelissa oli konkurssiuhka päällä, mutta selvisimme ihmeellisesti.
– Minulle oli henkilökohtaisesti raskasta, kun jouduin helluntaiseurakunnan pastoreiden puhutteluun. Ison Kirjan Juhannuskonferenssissa Keuruulla vastustajat olivat kovia, mutta puolustajat vielä kovempia. Joku nuori saattoi ostaa tuhannella markalla konferenssissa cd-levyjä. Vuosien jälkeen jotkut kertoivat musiikin saaneen pysymään uskollisena omalle liikkeelle.
– Kun pääsimme ensimmäistä kertaa herättäjäjuhlille, työkaverini möi vanhemmalle naiselle Hiljaisuuden lauluja – Pidä minusta kiinni -kasetin. Seuraava aamuna hän tuli takaisin, heitti kasetin pöytään ja sanoi ”meilläpäin ei rock-musiikkia kuunnella”. Samainen cd-levy möi myöhemmin kultaa ja platinaa.
Mikä oli oma kokemuksesi gospelmusiikin kulta-ajasta Suomessa?
– Pidin suurena asiana, että sain olla mukana alusta loppuun asti. Kyllä se kulta-ajalta tuntui ja oli tosiaan kiva olla luomassa sitä. Kun katsoin kauppojen hyllyjä, näin miten valikoima oli noussut.
– Läpimurto tuli Pekka Simojoen ja Outi Terhon (nyk. Müller) kanssa. Oli mielenkiintoista olla myös siinä mukana. Simojoki oli yrittänyt tarjota Afrikkalaista gospelmessua muuallekin tuloksetta, mutta Jan-Erik Lindqvist uskoi siihen. Yhteistyömme Simojoen kanssa jatkui pitkään.
Millainen näköalapaikka oli kiertää ympäri Suomea eri seurakuntien kristillisissä kesäjuhlissa?
– Olen erittäin kiitollinen siitä ajasta. Tapasin eri kristillisten kesäjuhlien kahvitauoilla monia kirkkokuntien johtajia, ystävystyimme ja keskustelimme myös kasteasioista. Huomasimme, ettei meillä suuria näkemyseroja ole. Pääsin lopulta kapeasta näköalastani eroon.
Mitä ajattelet nykyisestä suomigospelista?
– Voi olla, että se on suunnattu niin paljon nuoremmille, etten huomaa sitä. Tämän päivän ylistysmusiikkia on hyvällä tarkoituksella ja meiningillä tehty, mutta se ei puhuttele minua ollenkaan. En näe sellaisia suuria nimiä, jotka keräisivät paljon porukkaa.
Miten kuvailisit suhdettasi evankelisluterilaiseen kirkkoon?
– Se on hieman kaksijakoinen. Herätysliikkeet ovat minulle erittäin rakkaita monella tavalla, kirkon virallinen linja on toinen asia. Kyseenalaistan aika paljon kirkon opetuksia tänä päivänä. Jumalan ylivallasta luopuminen heikentää kirkon vaikutusvaltaa. En usko, että nykyiset kiistelyt kirkon sisällä auttavat etsivää ihmistä, joka on hädässä ja tarvitsee apua elämäntilanteeseensa.
Mitä sinulle merkitsee yhteiskristillisyys?
– Kaikki yhteiskristillisyys, mikä perustuu rakkauteen, Kristuksen sovitustyöhön ja aitoon yhteyteen on positiivista. Itse ymmärsin viisikymppisenä, että taivaassa on muitakin kuin helluntailaisia.
Lue myös:
Pitkän linjan vaikuttaja Markku Jalava toivoo kansanvaalia kirkolliskokousedustajille
Ilmoita asiavirheestä