Juhani Rekolan teksteissä on vahvasti läsnä epätoivo, katastrofit ja synkät sävyt. Silti juuri ne lohduttavat.
Tätä mieltä oli Ylivieskan herättäjäjuhlien avajaispäivän Juhani Rekola -seminaarissa puhunut Musiikin tohtori Sirkku Rintamäki.
— Ne eivät kaunistele todellisuutta eivätkä tarjoa helppoja vastauksia. Juuri siksi niistä syntyy toivo, Hatakka tarkensi näkemystään Rekolan tuotannon sisäisestä olemuksesta.
Rintamäki on säveltänyt Juhani Rekolan kirjoittaman rukouksen.
Seminaarin paneelikeskusteluun osallistuivat Rintamäen lisäksi Rekolan ajattelusta väitöskirjan kirjoittanut TT Anne Sumela, Rekolan ajatteluun perehtynyt sairaalapastori Artturi Kivineva ja Rekolan teoksia toimittanut toimittaja Heimo Hatakka.
PANEELIKESKUSTELUA JOHDATELLEEN Sumelan mukaan elämme tällä hetkellä raa’an todellisuuden ja kärsimyksen keskellä monin tavoin, mutta samalla myös Jumalan mysteerin ja suurenmoisten kehysten ympäröiminä.
— Kun ajattelee viime vuosien tapahtumia – koronapandemiaa, Ukrainan sotaa, Lähi-idän kriisejä, ilmastonmuutosta ja monia muita maailmanlaajuisia haasteita – tuntuu, että juuri tällaisessa ajassa Rekolan ajattelu puhuttelee erityisellä tavalla, Sumela sanoi.
Kun seminaarin paneelikeskustelussa haettiin erityisesti Rekolan ajattelun merkitystä tälle päivälle ja ajalle, sanoi ajattelevansa myös, että Rekola kutsuu meitä pysähtymään.
— Hän kutsuu myös katsomaan taidetta, kuuntelemaan hiljaisuutta, keskittymään, kirjoittamaan ja kulkemaan rohkeasti syvemmälle – kohti Jumalaa.
Juhani Rekola (1916—1986) oli suomalainen, pisimpään Tukholman suomalaisessa seurakunnassa elämäntyönsä komministerina ja kirjoittajana tehnyt pappi, teologi, esseisti ja kirjailija. Hänet muistetaan kirjoittamiensa syvällisten teoksien sekä muiden asioiden ohessa erityisesti Tukholman keskustan suomalaisten alkoholistien ja syrjäytyneiden parissa tekemästään työstä.
Kotimaa-lehti nimesi Rekolan 100 merkittävimmän itsenäisyyden ajan kirkollisen vaikuttajan joukkoon Suomessa vuonna 2017.
ARTTURI KIVINEVA arvioi Rekolan sanomaa meidän ajallemme erityisesti oman kokemuksensa ja työnsä kautta.
— Siksi on vaikea sanoa mitään täysin yleispätevää. Mieleeni tuli futurologi Jamais Cascio, joka ennusti jo yli kymmenen vuotta sitten, että 2020-luvusta tulisi poikkeuksellisen epävakaa vuosikymmen. Hänen kuvauksensa tuntui yllättävän rekolamaiselta, Kivineva pohdiskeli.
Kristillisessä perinteessä puhutaan Kivinevan mukaan usein kalliosta, jonka varassa seisomme. Rekola kuitenkin kääntää asetelman toisin päin.
— Hänen mukaansa seisomme horjuvalla pohjalla ja katsomme sieltä käsin ikuisia tähtiä. Juuri tällaisena koen myös tämän ajan. Kaikki tuntuu liikkuvan ja muuttuvan. Siksi kysymys kuuluu: mikä on kiintopiste? Mikä pysyy muuttumattomana?
Tässä Rekolan ajattelussa on Kivinevan mukaan paljon annettavaa kirkolle.
— Hän osoittaa siihen, mikä kantaa horjuvan olemassaolon keskellä.
Toinen tärkeä piirre on Kivinevan mukaan Rekolan tapa yhdistää eri ajattelijoita, taiteita ja tieteenaloja.
— Samalla hän säilyttää oman äänensä. Vaikka hän siteeraa runsaasti muita, hänen tekstinsä ovat aina tunnistettavasti hänen omiaan.
Rekolalle tärkeä ajattelija oli Kivinevan mukaan myös Miguel de Unamuno.
— Hänen mukaansa todellinen toivo löytyy vasta epätoivon kautta. Järki vie meidät tiettyyn pisteeseen asti, mutta sen jälkeen avautuu jotakin syvempää. Kriisityössä tämän näkee usein. Syvästä epätoivosta voi kasvaa kaikkein kestävin toivo.
— Siksi ajattelen, että Rekola julistaa meille hiljaisesti mutta voimakkaasti: älkää pelätkö epätoivoa. Katsokaa ikuisia tähtiä, vaikka seisotte horjuvalla maalla, Kivineva sanoi.
HEIMO HATAKKA pohdiskeli keskustelussa vielä kysymystä siitä, oliko Rekola ensisijaisesti teologi vai kirjailija.
— Olemme Antti Kasken kanssa pohtineet tätä paljon. Matti on ollut vahvasti sitä mieltä, ettei Rekola kirjoittanut varsinaista teologiaa vaan kirkollista kirjallisuutta, Hatakka totesi.
Hän kertoi itse ajattelevansa hieman samoin: Rekolan tekstit ylittävät perinteiset rajat. Niissä on Hatakan mukaan myös kosketus mysteeriin.
Tämä näkyy Hatakan mukaan myös siinä valtavassa työssä, jonka Rekola teki teksteissään.
— Hänen kielensä on pelkistettyä ja tarkkaa. Siinä ei ole mitään tarpeettoman ylevää tai keinotekoista. Sanat ovat aidosti hänen omiaan.
Rekola viittasi Hatakan mukaan usein Jeesuksen sanoihin: ”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa.”
— Hän pohti, että ehkä jokaiselle ihmiselle on oma paikkansa Jumalan kodissa ja jokaisen elämä on vastaus juuri siihen kysymykseen, joka hänelle on annettu.
Hatakka kertoi ajattelevansa tätä nykyajassa ja mieleen tulevan tekoälyn: moni pohtii, mikä ihmisen tehtävä enää on, jos koneet tekevät yhä enemmän asioita meitä paremmin.
— Ehkä ihmisen varsinainen tehtävä on kuitenkin jotakin muuta. Ehkä meidän tehtävämme on kaivata Jumalaa. Vain ihminen osaa kaivata Jumalaa, ja jokainen tekee sen omalla ainutlaatuisella tavallaan. Ehkä juuri siinä on ihmisyyden syvin tehtävä? Heimo Hatakka sanoi.
Ylivieskan herättäjäjuhlat vietetään tänä viikonloppuna (3.—5.7.) perjantaista sunnuntaihin. Suurella talkoojoukolla valmistelluille juhlille odotetaan saapuviksi useita tuhansia seuravieraita.
Ylivieskan herättäjäjuhlat ovat 132. herättäjäjuhlat, joita on vietetty jo vuodesta 1893 lähtien. Ylivieskassa juhlia vietetään jo yhdeksättä kertaa. Juhlien tunnus on tällä kertaa ”En lakkaa toivomasta”.
Lue myös:
.
Ilmoita asiavirheestä