Lahden seurakuntien suntio-vahtimestari Kirsi Romo on valittu vuoden 2026 Kirkonpalvelijaksi. Valtakunnallinen tunnustus myönnettiin kesäkuun loppupuolella Kirkonpalvelijat ry:n koulutuspäivillä Oulussa. Asiasta uutisoi ensimmäisenä Kirkonseutu.
– Tuntuu älyttömän hienolta saada tekemästäni työstä kiitos, onhan se iso juttu. Karvat nousivat pystyyn, kun asia varmistui, Launeen seurakunnan kiinteistöissä työskentelevä Kirsi Romo iloitsee.
Ensimmäistä kertaa tunnustuksen sai suntio Lari Pynnä vuonna 2017. Kirkon alat ry:n jäsenyhdistyksenä Kirkonpalvelijat ry:llä on yli 1 100 jäsentä. He työskentelevät esimerkiksi seurakuntamestareina, suntioina, hautausmaan hoitajina, siivoojina ja emäntinä. Tunnustuksen saajan tulee olla yhdistyksen jäsen. Kirkonpalvelijat ovat suurin Kirkon alojen jäsenryhmä.
Kirkonpalvelijoiden hallituksessa Romon kausi on kolmas, Kirkon alojen edustajistossa toinen. Suntio-vahtimestarille on erityisen merkityksellistä olla päättämässä oman alansa asioista ja hän kannustaa muitakin mukaan vaikuttamiseen.
Ensi helmikuussa Romolle tulee kolmekymmentä vuotta täyteen Launeen seurakunnassa. Saman vuoden lopussa hän jää eläkkeelle. Romo päätyi seurakuntaan töihin sattumalta, aiemmin hän oli työskennellyt ravintola-alalla Rossossa.
– Olin työttömänä ja minulla oli pienet lapset. Martta-illassa jo edesmennyt Eira Kekki kysyi, kiinnostaisiko minua seurakuntatyö? En tiennyt alan töistä mitään siinä kohtaa.
ENSIN ROMO tuurasi Renkomäen seurakuntakodilla vahtimestarin vapaapäiviä 1997. Hän teki myös kahvituksia ja valmisti toisinaan päivärippikoululaisille ruoat. Yhden suntion jäädessä eläkkeelle Romo pääsi kuukausipalkansaajaksi.
– Olen kokenut vuosien saatossa tämän työn olevan minun juttuni. Olen vanhan ajan suntio, pidän palvelemisesta ja auttamisesta oikeasti.
Sosiaalinen ja luova ihminen, joka osaa olla hiljaa oikeissa kohdissa; näin Kirsi Romo kuvailee itseään. Hän on ottanut työurallaan harjoittelijoita mielellään oppiin.
– Opiskelijan on hirveän tärkeää saada hyvä harjoittelupaikka. Haluan kertoa rehellisesti, mitä tämä työ on, miten monipuolista ja mitä kaikkea siihen kuuluu, ettei tule yllätyksiä. Olen sanonut, kyseenalaistakaa se, mitä puhun. Minäkin haluan oppia uutta.
Romon puoliso kuoli äkillisesti vuonna 2004. Silloista työyhteisön hienoa suhtautumista hän ei koskaan unohda.
– Olin vain hetken aikaa sairaslomalla, koin ilmapiirin niin hyväksi. Jos tuli vähän vaikea hetki, joku saattoi tulla minua halaamaan. Työkaveri lähetti papin mukana pitsaa. Turvallinen olo kuvaa kaikkein eniten tätä työyhteisöä.
Vuosia sitten muistotilaisuuden jälkeen omaiset tulivat tuomaan vainajan tekemät villasukat kiitokseksi hyvästä palvelusta.
– Olin ollut vain oma itseni ja tehnyt sen mitä yleensäkin.
KESÄLLÄ ROMO saattaa kerätä pihalta kukat alttarille. Kerran lähetyssihteeri oli pulassa, kun kirkkokahvien tekijä sairastui. Romo hoiti tehtävän oman työnsä ohella. Työnsä alkuvaiheista hän kaipaa erityisesti aikaa.
– Minulle on edelleen vaikea paikka, ettei ihmisten kohtaamiselle ja palvelemiselle ole aikaa niin kuin ennen.
Nykyisessä tiimityöskentelyssä Romo iloitsee siitä, ettei itse tarvitse osata ihan kaikkea.
– Olen käynyt vuosien varrella paljon opinto- ja koulutuspäivillä. Niiden anti on ollut tosi hyvää. Valtakunnallisessa tapahtumassa toisten työntekijöiden kanssa keskusteleminen on ollut iso juttu.
Lue myös:
Valamon luostarin tuotteille myönnettiin Avainlippu tunnustuksena kotimaisesta työstä
Skismaattinen katolilainen pappisveljeskunta vihki piispoja luvatta — toimii myös Suomessa