Olen aina viehättynyt apostoli Pietarin hahmosta. Hän erottuu opetuslasten joukosta monella jännittävällä ominaisuudellaan. Ensinnäkin hän tuntuu taustaltaan tavalliselta tallaajalta: kalamies, joka vakuuttuu Jeesuksen herruudesta kalansaaliin myötä. Siksi toisekseen Pietari vaikuttaa liikuttavan innostuneelta ja uskolliselta.

Jotain liikuttavaa on siinäkin, että kuljettuaan mestarinsa kanssa jo tovin ja kuunneltuaan tämän opetuksia toisen posken kääntämisestä, tuo luonnonlapsimainen apostoli tarttuu hädissään miekkaan, kun Kristuksen pidättäjät saapuvat yön pimeydessä.

Vielä tuona samaisena yönä tuo samainen kalamies seuraa askel askeleelta mestarinsa kärsimystietä. Etäisyyden päästä, ei auttaen, ei osallistuen. Ehkä hän haluaisi olla rohkea, ehkä hän haluaisi olla sankari. Ehkä hän on varjoihin lymytessään pohtinut sydämessään: minä uhraudun hänen kerallaan, minä kärsin hänen kanssaan. Sitten hän on taas vetäytynyt takaisin varjoihin.

Pietari ei kannustanut tai lohduttanut sankariaan. Pietari kielsi tämän kolmasti.

Eikö Pietari tunnukin hyvin inhimilliseltä? Toisinaan evankeliumien uskottavuudesta puhuttaessa törmää niin kutsuttuun kiusallisuusargumenttiin, jonka mukaan ainakin se aines evankeliumeissa on todennäköisemmin totta, mikä on jotenkin kiusallista tai päähenkilöiden kannalta nolohkoa. No, Pietari on ainakin kauttaaltaan sellainen hahmo. Vaiheiluissaan ja keskeneräisyydessään samaistuttava. Pietarin usko, arvot ja teotkaan eivät tunnu olevan aina sopusoinnussa.

Silti Pietari oli Kristuksen mielestä kelvollinen saamaan ”taivasten valtakunnan avaimet”, kuten päivän evankeliumikatkelma kertoo. Jeesus ei rakastanut Pietaria siksi, että hän olisi ollut täydellinen ja viisas kilvoittelija. Pietaria ei rakastettu siitä huolimatta, että hän oli keskeneräinen ihminen, vaan sen takia. Se tuo lohtua vaillinaisen kilvoittelijan armon kerjäämiseen.

Pohdittavaksi: Missä asioissa minun tekoni ja arvoni ovat ristiriidassa? Mitä tunteita se minussa herättää?

Apostolien päivä: Herran palveluksessa

Tekstit: Jes. 52:7, Ps. 145:3-7, Room. 10:18, Hes. 2:1-8, Ef. 2:19-22, Matt. 16:13-19.
Liturginen väri on punainen.
Alttarilla on neljä kynttilää.
Kolehti on seurakunnan valittavissa.

Lue myös:

Sunnuntain evankeliumi: Pätevät kivittäjät kateissa

Sunnuntain evankeliumi: Ärsyttävä juhlakutsu

Sunnuntain evankeliumi: Turvallinen etäisyys Jeesuksesta