Laitoin tämän lauseen Googlen tekoälyyn: Eräs Neuvostoliiton johtajista lupasi näyttää televisiossa Neuvostoliiton viimeisen uskovaisen:
Tuo Neuvostoliiton johtaja oli Nikita Hruštšov. Hruštšov muistetaan Neuvostoliitossa 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa käynnistämästään aggressiivisesta uskonnonvastaisesta kampanjasta. Hänen tavoitteenaan oli rakentaa maahan puhdas kommunistinen yhteiskunta, johon uskonto ei kuulunut. Tähän liittyen hän antoi kuuluisan julkisen lupauksensa: Lupaus: Hruštšov julisti vuonna 1961, että pian (usein mainitaan vuosi 1980 tai 1981) uskonnot olisi täysin hävitetty maasta, ja hän tulisi näyttämään Neuvostoliiton viimeisen papin (tai vaihtoehtoisesti viimeisen uskovaisen) valtiontelevisiossa. Tavoitteena oli näyttää uskovainen reliikkinä menneisyydestä, jotta ihmiset muistaisivat, miltä sellainen oli näyttänyt. Hruštšovin ennustus ja lupaus epäonnistuivat täysin. Hänet syrjäytettiin vallasta jo vuonna 1964, ja ortodoksinen kirkko sekä muut uskonnolliset yhteisöt selvisivät Neuvostoliiton romahdukseen saakka, jonka jälkeen uskonnollisuus koki maassa uuden vahvan nousun. Google AI.
Lohtajan Valtakunnallisilla Evankeliumijuhlilla vuonna 2013 Inkerin kirkossa pappina toiminut Pasi Hujanen sanoi Venäjän olevan kristillisempi maa kuin Suomi. Mutta en tiedä, mitä hän nyt sanoisi Venäjän kristillisestä tilanteesta.
Herra Jeesus, tee meistä niitä, jotka kulkevat rukoillen. Auta meitä kaikissa elämämme kohtaloissa turvautumaan sinun apuusi. Ole luonamme raskaina hetkinämme, kun sairaus, onnettomuudet ja vastoinkäymiset meitä kohtaavat. Anna rohkeutta ja iloa ahdingon aikana. Anna tyytyväisyyttä vaikeissa olosuhteissa. Anna voitto kuolemassa. Kirkasta itsesi meille elävänä Vapahtajana ja muuta meidät mielesi mukaisiksi.
Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 192, WSOY, 1965.
Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme. Gal. 3:13.
Tässä on kirjoitettu, että Kristus päästi meidät lain kirouksesta sinä päivänä, sillä hetkellä, jolloin hän tuli kiroukseksi meidän edestämme. Se tapahtui silloin, kun hän riippui puussa. Voi surkeutta, ettei maailma tiedä, mitä on tapahtunut! Ettei se tunne sukumme historiaa, ei tiedä, että ihmissuku on kerran vapaaksi ostettu, on päästetty, pelastettu ja voitettu kaikista synneistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta yhtä varmaan kuin se on kerran langennut syntiin!
Carl Olof Rosenius, Armoa armosta, s. 29, SLEY, 1966.
Minä tunnen ihmisiä, jotka ovat viisi tuntia olleet kuolleina ja kuitenkin jälleen vironneet, sillä Jumalalle ei ole mikään mahdotonta.
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarreaitta, s. 494, SLEY, Helsinki 1957, Vaasa 1986.
Evankeliumi ilmoittaa ja lahjoittaa tänäänkin syntiselle Jumalan armon, joka perustuu kokonaan Kristuksen sovitustyöhön Golgatalla. ”Te olette kalliisti ostetut.” (1. Kor. 6:20, 7:23) Uskon kautta omalle kohdalle omistettu armo synnyttää ilon ja kiitoksen. Omatunto saa rauhan. Usko ei lisää mitään pelastukseen, mutta se ottaa lahjan vastaan. Uskoon tuleminen on juuri armon kirkastumista. Tietty päivä, tietty saarna, ehkä joku luettu kirjoitus saattoi olla ratkaiseva! Nyt toistellaan: ”Kiitos Jumalalle hänen sanomattomasta lahjastaan” 2. Kor. 9:15. Jumala antaa myös Henkensä todistuksen niille, jotka uskovat evankeliumin saarnan, todistuksen Kristuksesta. (Ks. Room. 8:16).
Sakari Korpinen, Oikeat alttarit ja saarnatuolit, Sakari Korpisen 80-vuotisjuhlakirja, s. 272, Julkaisija: Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta, 2026. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Kohdatkoon meitä mikä kiusaus, hätä, murhe ja vaino tahansa, Kristus on kuitenkin kanssamme ja suojelee meitä, niin että me vihdoin voitamme ja löydämme pelastuksen, eikä se olekaan vain ajallinen, vaan iankaikkinen pelastus. Tämä rikas ja iankaikkinen perintö meidän tulisi omistaa ja siitä iloita. Siihen toivoon Kristus meitä kutsuukin nimittäessään meitä veljiksensä. Mutta surkeaa on, että me iloitsemme enemmän siitä, että joku lahjoittaa tai hankkii meille sata markkaa (euroa), kuin siitä, että Jumalan Poika asettaa meidät näin runsaan, iankaikkisen perinnön osallisuuteen.
Martti Luther, Huonepostilla, s. 340, SLEY, 1945. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.