Turhuudesta todelliseen elämään

Elämän asiat kannattaa panna tärkeysjärjestykseen. Turhuudesta kääntyä elämän keskeiseen merkitykseen. Epäjumalista Elävän Jumalan puoleen. Elämän antajaa ylistäköön elämämme.

Kuvassa rakas puolisoni tyttäremme vauvan kanssa.

Kevät on vaihtunut kesäksi. Puutkin ovat kukkiin puhjenneet. Ennakoivat tulevaa: kukista hedelmää, elämä menee eteenpäin. Kasvun ihme, pienistä aluista kasvaa syksyn sato. Puutarhasta pöytään pantavaa.

Kauneuden kaipuu on osa elämäämme. Kaiken kauniiksi loi Luojamme aikoinaan. Niinpä ihminen, Jumalan kuvaksi luotu, kauneutta tavoittelee. Kuvassa Elina Laitisen teos Someron kirkossa tämän kesän 2026 aikana esillä olevasta taidenäyttelystä.

Lauantai 20.6.2026

Juhannuspäivä (Johannes Kastajan päivä)

Tien raivaaja

Kun puutarhaa tehdään, niin on hyvä suunnitella kunnolla. On muokattava maa ja lannoitettava se tarpeelliseen kuntoon. Kun puut ja pensaat on istutettu ja siemenet kylvetty maahan, niin voimme odottaa satoa. Ilo on suuri kun korjaa työnsä sadon.

Näin myös evankeliumin kylvössä on aihetta tehdä valmisteluja. On tutkittava se, mitä julistaa. Evankeliumi on Jumalan tekojen ylistämistä. Niinpä sen hedelmäkin on hyvän Jumalan antamaa. Hän itse vastaa sanastaan. Avaa sydämet näkemään Jumalan ihmeitä, hänen suuria tekojaan meitä ihmisiä kohtaan. Silloin syntyy iloa sen syvimmässä mielessä. Sydämessä soi riemulaulu: Jumalan puoleen kääntyminen on elämämme suurin ilo.

Vapahtajamme syntymää oli valmisteltu jo pitkään. Jo aikoinaan Jumala itse kutsui Abrahamin seuraajakseen. Hän uskoi Jumalaan ja niinpä häntä kutsutaan nimellä Uskon isä. Elämänsä aikana hän siirtyi maasta toiseen. Lopulta siirtyi Pyhälle maalle. Hänkin sai kokea Jumalan apua. Hänenkin elämänsä todistaa Jumalan elävän. Siksi Jumalan puoleen kääntyminen on elämämme suurin ilo.

Ennen Vapahtajamme syntymää nousi voimallinen julistaja. Hänen nimensä oli Johannes. Hän julisti Jumalan valtakunnan tulleen lähelle. Hänen luokseen tuli paljon ihmisiä. Hän kastoi ihmisiä parannukseen. Hän julisti Jumalan antamaa anteeksiantoa. Jumalan antama pelastus oli lähellä. Vapahtajamme työn hän myös tiedotti kuulijoilleen. Jeesus on Jumalan Karitsa, joka kantaa maailman synnin. Koko maailman autuus oli jo lähellä, heidän keskelleen tullut. Näin hänkin sai julistaa, että Jumalan puoleen kääntyminen on elämämme suurin ilo.

Toinen lukukappale eli epistola: Ap. t. 14:15–17 

Apostolien teoista, luvusta 14

”Me julistamme teille hyvää sanomaa

ja kehotamme teitä luopumaan näistä tyhjänpäiväisistä jumalista

ja kääntymään elävän Jumalan puoleen,

hänen, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on.

Menneiden sukupolvien aikana

hän on sallinut kaikkien kansojen kulkea omia teitään,

mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään.

Hän on tehnyt teille hyvää,

hän on antanut vettä taivaalta ja sadon ajallaan,

hän on ravinnut teidät ja täyttänyt teidät ilolla.”

10 KOMMENTIT

  1. Pipliaseuran sivustolta voi

    Apostolien tekojen lukua 14 voi lukea täältä

    Tässä viite suomennoksiin 2020, 1992, 1938, 1548 ja 1973

    Klo 16:16 viite ei auennut Apostolien tekoihin.

    Tässä viite käännöksiin ruotsiksi 2000, pohjoissaameksi 2019, vienankarjalaksi 2011, venäjäksi synodaalikäännös, englanniksi GNBUK käännös:

    https://www.raamattu.fi/raamattu/B2000,Biibbal,KAR11,SYNOD,GNBUK/ACT.14

  2. Juhannuksen epistolaa voi tutkia monin tavoin bible hub -sivustolla.
    Itse esimerkiksi:

    – Menin tekstin läpi englanniksi lähes 150 eri kertaa noin 46 eri versiona.

    – Kreikankielisen alkutekstin menin läpi yli puoli sataa kertaa, usean eri tekstilaitoksen mukaisesti tekstin lukien.

    – Samaten eri käännöksiä luin monella kymmenellä kielellä.

    Tässä viite sivuston ensimmäiseen valikkoon

    https://biblehub.com/acts/14-15.htm

    Tästä voi sitten mennä eteenpäin mielenkiinnon mukaan.

  3. Hyvää Juhannusta!
    1700-1800 lukujen vaihteessa rakennettu Askolan kirkko on suurehko ristikirkko. Keskellä ristiä kattorakenteisiin on kirjoitettu fraktuurakirjaimin: ”Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin”. Olen tästä syystä nimittänyt omissa kirjoituksissani ja saarnoissa, joita sain pitää mainitussa kirkossa, tätä kirkkoa ”Juhannuskirkoksi”. Niihin aikoihin kun minut konfirmoitiin tuossa alttarin edessä, oli kirkko aina juhannuksen aikoihin ääriään myöten täynnä. Nämä täysinäiset juhannuskirkot loppuivat samalla kun konfirmaatiot siirrettiin pois tästä ajankohdasta. Papiksi vihkimisen jälkeen menin sijaisena Loviisan kirkkoon pitämään jumalanpalvelusta juhannuksena Lapinjärveltä. Olin tosi pettynyt kun tuossa kaikuvassa kirkossa oli vain 14 henkeä, vaikka uskoin vielä silloin, että kirkossa olisi suurena juhlapäivänä ainakin 100 ihmistä.
    Muistan kun 1990-luvun alussa keskusteltiin juhannuksen teksteistä. Yksi syy konfirmaation siirtämiselle oli ”tekstin karmeus”. Papit olivat vaivihkaa vaihtaneet aiemmin käytetyn I vuosikerran tekstin, missä kerrottiin Johannes Kastajan pään leikkauksesta Herodiaan toivomuksesta. Johannes oli nuhdellut synnistä hallitsijaa, joka makasi veljensä vaimon kanssa. Siitäpä nykyaikainen ihminen, varsinkaan nuori ei olisi saanut kuulla.
    Totuuden puhuminen vanhan kansan termein on jo kotvan ajan ollut rajoitettua. Muistan kun kouluuni tuli seurakunnan kirkkoherra, joka selitti aamuhartaudessa kuudetta käskyä sen alkuperäisellä, opitulla käännöksellä. Pari opettajatoveria teki valituksen lääninrovastin kautta. Kirkkoherra ei saanut enää tulla kouluun, koska sana ”huoruus” loukkasi oppilaitten vanhempia, jotka elivät avoliitossa. Toisaalta oppilaat jo silloin ”huorittelivat” toisiaan, jopa opettajia. Siitä oli kerran vanhempainillassa keskustelua, jolloin yksi isä avasi suunsa ja sanoi, että hän kotona käyttää tätä sanaa käyttäneen pojan äitiä arkikielessä aina ”huoraksi”. Ihmettely meillä tälläistä kokemattomilla oli suuri.—–
    Omista kokemuksistani kerron k a u n i i n muiston lapsuudestani. Kävin Raumalla Tarvonsaaren kansakoulua v. 1947. Olin silloin vajaat 10 vuotta vanha. Minulla oli nuorehko, hyvin kaunis opettaja, pidetty ja arvostettu. Hän antoi meille lauantaisin yhden tunnin, jossa saimme itse esittää ohjelmaa. Minä lauloin joka lauantai jonkin valitsemani Siionin laulun. Vanhin sisareni Hilkka oli saanut jostain v. 1938 ilmestyneen Aug. Jokisen laulukirjan, jonka nimi on: ”Siionin valitut laulut ja virret”. Vanhoissa hengellisissä lauluissa oli usein joku pienoissaarna. Tässä laulussa, josta kerron oli /on 18 säkeistöä. Se alkaa sanoin: ”Tulkaa kaikki kotiin tulkaa, vanha, nuoret, lapsetkin…” Laulun säkeistöt on jaettu niin, että alussa on herätyssaarna ja lopussa kehotuksia uskoville. Olin laulanut 11 säkeistöä, joiden lopussa opettaja pyysi: ”Älä rakas lapsi, enää jatka!” Sanat liittyivät Johannes Kastajan saarnaan: ”Kuka ties, jos kutsu oisi tämä sulle viimeinen. K i r v e s p a n t u n a j o v o i s i o l l a p u u s i j u u r e l l a”.—— Vähän aikaa tapahtuman jälkeen opettaja sairastui vakavasti. Hän kutsui minut vuoteensa vierelle. Hän halusi saada varmuuden, että hänkin pääsisi taivaaseen. Julistin hänelle syntien anteeksiantamuksen ”Jeesuksen nimessä ja veressä”. Pian sen jälkeen opettajani nukkui ikiuneen. Äitinsä kertoman mukaan hän nukkui rauhallisesti ja hymyssä suin. Tämä oli minun ensimmäinen evankelistan työ.
    Laulun seuraava säkeistö sopii tämänkin päivän uskovaisille määrättyyn tehtävään: ”Lauma kallis, jonka vaatteet on jo pesty verellä; työtä tehkää: iltahetki Herran viinimäessä.”

Matias Roto
Matias Rotohttp://www.roto.nu
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25