Jos pitää nimetä yksi suomalainen arkkitehti, aika monelle tulee ensimmäisenä mieleen Alvar Aalto (1898–1976).
Hänet tunnetaan muun muassa Finlandia-talon, Paimion parantolan, Säynätsalon kunnantalon ja Jyväskylän yliopiston suunnittelijana. Muotoilijanakin Aallon kädenjälki on tuttua: L-jalkaiset tuolit ja pöydät ovat yhä neuvoloiden ja koulujen vakiokalustoa.
Harva sen sijaan tietää, että Aalto aloitti uransa suunnittelemalla useiden puukirkkojen peruskorjauksia. Aallon ensimmäinen oma kirkko valmistui Muurameen 1929.
Muut kirkkonsa Aalto suunnitteli vasta paljon myöhemmin 1950–1970-luvuilla. Kaikkiaan Aallon kirkkosuunnitelmista toteutettiin seitsemän. Niistä neljä on Suomessa, kaksi Saksassa ja yksi Italiassa.
KRISTINUSKOON AALTO itse suhtautui skeptikon maailmankatsomuksella. Kriittisyys oli hänelle arvo sinänsä. Se määritti hänen suhdettaan paitsi uskonnollisiin totuuksiin myös arkkitehtuuriin.
”Meidän ei tarvitse olla niin doghmaattisia”, Aallon on väitetty ohjeistaneen arkkitehtejä toimistossaan.
Aallon kirkkoarkkitehtuuriin perehtyneen tutkija Sofia Singlerin mukaan Aallon maailmankuvassa ei ollut vain uskoa ja epäuskoa vaan myös niiden väliin jäävä epäilyksen tila.
Aallon kirkoista kenties tunnetuimmassa Kolmen ristin kirkossa (1958) tämä ajatus saa fyysisen muodon: kirkko ei jakaudu vain ulkotilaan ja sisätilaan vaan niiden väliin jää välitila.
Jako kolmeen kuvaa myös kolminaisuutta. Se on Kolmen ristin kirkossa toistuva teema.
AALLON SUHDE evankelis-luterilaiseen kirkkoon oli pitkä ja tiivis. Suhdetta on usein kuvattu molemminpuolisen hyödyn näkökulmasta: Aallolle kuten muillekin sotien jälkeisen ajan arkkitehdeille kirkko oli tärkeä tilaaja. Kirkkoja rakennettiin paljon ja niissä saattoi tehdä taivasta kurottelevia ratkaisuja. Toisaalta kirkolle Aalto edusti nimekästä arkkitehtia, jonka imago sopi sen pyrkimyksiin vaikuttaa nykyaikaiselta.
Tämä on kuitenkin vain osatotuus. Singlerin mukaan Aalto ja kirkko jakoivat yhteisen arvopohjan. Yhteistä oli muun muassa inhimillisyyden ja harmonian tavoittelu. Kirkko puolusti syntistä ihmistä, Aalto ”pikku ihmistä”.
Teologiasta Aalto keskusteli monien teologien kanssa. Piispa Martti Simojoki auttoi Aaltoa muun muassa kehittämään kolminaisuuden ideaa Kolmen ristin kirkon arkkitehtuuriin.
Jyväskylän Lyseon satavuotisjuhlassa 1958 pitämässään puheessa Aalto siteerasi Simojokea: ”Kristinuskon ei tulisi eristäytyä ja jäädä vain omiensa joukkoon, sillä se kuuluu kaikille: sekä niille, jotka uskovat, että niille, joille mikään ei ole pyhää.”
ALVAR AALLON viimeiseksi kirkoksi jäänyt Lahden Ristinkirkko (1978) valmistui vasta hänen kuolemansa jälkeen. Sen viimeistelystä vastasi hänen vaimonsa ja työtoverinsa Elissa Aalto.
Viime vuosina Elissa Aallon (1922–1994) sekä Aallon ensimmäisen vaimon Aino Aallon (1894–1949) merkitystä Alvar Aallon suunnittelemiksi nimetyissä rakennuksissa onkin tuotu esiin uudella tavalla.
Suomen ehdotus Aalto-kohteista Unescon maailmanperintöluetteloon on sekin nimetty kaikkien kolmen mukaan.
Kaikkiaan ehdotuksessa on mukaan kolmetoista Aallon arkkitehtitoimistossa suunniteltua kohdetta. Aallon Kirkoista sarjaan on valittu Kolmen ristin kirkko sekä Seinäjoen Lakeuden risti (1960).
Unescon päätöstä ei tarvitse odottaa enää pitkään. Se on määrä tehdä Unescon maailmanperintökomitean tapaamisessa Etelä-Koreassa heinäkuun lopulla.
Kaikki Alvar Aallon neljä Suomeen suunnittelemaa kirkkoa ovat tiekirkkoja. Lisätietoa ja aukioloajat www.tiekirkot.fi.
Lähteitä: Sofia Singler: Diskursseja Dogmasta – Alvar Aalto ja kirkko. Arkkitehti-lehti 3/2021; Sofia Singler ja Nicolas Ray: Why Aalto? The sceptic builds for religion. 3rd Alvar Aalto Researchers’ Network Seminar 2017; Göran Schildt: Näin puhui Alvar Aalto. Otava 1997.
Lue myös:
ICOMOS puoltaa Aaltojen teossarjan nimeämistä maailmanperintökohteeksi
Moni kirkko Suomessa on talonpoikaisten rakentajien työtä
Betonikala ja kehräävä kissa — Pietilät suunnittelivat enemmän kirkkoja kuin pääsivät toteuttamaan
Ilmoita asiavirheestä