Lukijoilta: En tunnistanut päätelmiä, joita piispa Jolkkonen kolumnissa teki ajatuksestani

Piirroskuva kädestä, joka piirtää viivaa kynällä
Kuva: Shutterstock

Hei Jari,

ilahduin kun huomasin sinun tarttuneen Kotimaa-lehden kolumnissasi (6/2026) ajankohtaisen keskusteluun jumalakuvista. Arvostan avaustasi ja toivon, että jos jaksat tässä teemassa astua keskustelussa vielä jonkun askeleen pidemmälle ja kuulen sinulta vaikka lyhyesti ajatuksiasi asiasta.

Ja erityisen hienoa on se, että haluat henkilökohtaisia etsijän matkojamme kuunnella hienotunteisesti ja ulkoapäin komentelematta. Kiitos.

En kuitenkaan tunnista kolumnisi ajatuksenkulkua ja haluaisin varmistaa, mitä tarkoitit, kun ilmaisit – jos luen sinua oikein – että johdat lauseestani ”Jumala karkaa käsistä kuin märkä saippua” lopuksi ihan muuta: että se johtaisi dekalogin toisen käskyn vastaiseen epäjumalan patsaan rakentamiseen.

Kysyin tätä sinulta sekä sähköpostilla että yritin tavoittaa puhelimella, mutta ilman tulosta. Haluaisin nimittäin ymmärtää oikein ajatuksenkulkusi. Ehkäpä saisimme aikaan laadukasta keskustelua.

Selvyyden vuoksi: minun alkuperäinen lauseeni Jumalasta märkänä saippuana liittyi tavattomaan vaikeuteen käsitteellisesti määritellä Jumalaa. Kyse on kirkon pitkästä niin sanotusta apofaattisen kristillisyyden ajatuksesta Jumalasta mysteerinä, jota ei voi vangita sanoilla. Sen mukaan Jumalaa ei saa haltuun sanoilla.

Ajatukseni ei liity siihen, että Jumala ei olisi läsnä ja kohdattavissa. Tai että Pyhän ja mysteerin edessä ei rukoiltaisi tai jaettaisi sakramenttia. Lehtijutussa tuo ajatukseni konteksti on kutistunut, mutta kirjastani Jumala kuvien muutoksessa löydät kokonaisuuden. Siellä olen avannut tätä näkökulmaa laajemmin.

Haluaisin ymmärtää paremmin, miten näet yhteyden Jumalan käsitteellisen tavoittamattomuuden ja ideologisoitumisen tai epäjumalan rakentamisen välillä. Siitä olisi kiinnostavaa jatkaa keskustelua.

PS Huomasitko muuten esseeni saman Kotimaa-lehden numerossa, jossa käsittelen uskontunnustusta ja tuon lopussa esiin huoleni, joka sama kuin kolumnisi päätös: uskonharjoituksesta voi tulla epäjumalan palvontaa, jos uskon kohteeksi muodostuu muu kuin Jumala, esimerkiksi Raamattu tai uskontunnustus.

Parhain vuoropuheluterveisin,

Kari Latvus

Lue myös:

Näkökulma: Tekikö reformaatio virheen jättäessään toisen käskyn sulkumerkkeihin?

”Jumala karkaa käsistä kuin märkä saippua” – Raamatuntutkijat kertovat, miten he käsittävät Jumalan

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliOulun Diakonissalaitoksen Säätiön puistojuhlaa ei sade latistanut
Seuraava artikkeliAlvar Aalto suhtautui kriittisesti dogmeihin niin arkkitehtuurissa kuin uskossa

Ei näytettäviä viestejä