9. KESÄKUUTA
Sinun käsiisi minä uskon henkeni. Herra, sinä lunastat
minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala. Ps. 31:6
On sanottu, että kirkko on täällä siksi, koska täällä kuollaan. Kirkon tärkein tehtävä on siksi sen viestittäminen, miten päästään taivaaseen. Kaikki muu hyvä ja tärkeä seuraa kaukana tämän jäljessä. Kirkon perustehtävä ei ole maailmanparantaminen, koska tämä maailma ei lopulta parane koskaan. Se ei ole ilmastonmuutoksen vastustaminen, vaikka se on maallisen elämän näkökulmasta hyödyllistä. Kirkon oleellinen tehtävä ei ole edes köyhyyden poistaminen, koska köyhät tulevat aina olemaan keskuudessamme. Jos hyvän tekemisen alle peittyy kaikkein tärkein, evankeliumi avatusta taivaasta, me olemme kaikkia ihmisiä surkuteltavimmat. Kun köyhät ja vaivatut joskus kysyvät, miksi emme kertoneet Jeesuksen sovitustyöstä auttaessamme heitä, niin mitä me siihen vastaamme? Jos ihmiset joutuvat kadotukseen sen vuoksi, että evankeliumi jää hyvien asioiden peittoon, niin mitä se hyvän tekeminen hyödyttää? – Jeesus lunasti sielumme vapaiksi, tämä pitää kertoa kaikille. Muu hyvä jaetaan sen myötä.
Juha Vähäsarja: Joka päivä huolta vailla. Perussanoma Oy 2012. S. 152.
Oivalsin jokinaika sitten sen miten paljon toivoisin voivani kirkon toiminnassa suuntautua ulospäin, mutta aktiivisesti kirkon toimintaan osallistumisella suuntaudun sen mukana sisäänpäin. Eli tuen koko vapaaehtoistyön panoksellani juuri sitä kehitystä, joka on täysi vastakohta sille, jota sydämestäni haluaisin edistää. Käytän kakki voimavarani juuri sen toiminnan tukémiseen, josta toivoisin kirkon irtautuvan mahdollisimman paljon.
Kiitos kommentistasi Pekka,
Varmaankin riippuu myös seurakunnasta kuinka paljon sen työ suuntautuu ulospäin.
Kyllä, kaduille ja aitovierille meidän kristittyjen tulisi mennä. Kutsumaan uusia ihmisiä Jumalan valtakuntaan.
Seurakuntahan on aina myös lähetetty seurakunta. Meitä kutsutaan todistamaan sanoin ja teoin
Vapahtajastamme. Lähetys on seurakunnan elinehto tapahtuupa se kotimaassa tai kaukana ulkomailla.
21:17 Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: ”Olenko minä sinulle rakas?” ja vastasi hänelle: ”Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas”. Jeesus sanoi hänelle: ”Ruoki minun lampaitani.
Myös laumasta on pidettävä huolta. Jos ei ole ruokaa, näännytään nälkään. Kristityt pysyvät sanan ja sakramenttien yhteydessä. Juuri ne pitävät huolta kirkon tärkeimmästä tehtävästä.
Apostolien teot 2:42
”Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta.
Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat.”
Kyllä. Jumalanpalvelus on seurakunnan kaiken toiminnan ydin. Sieltähän meidät sitten lähetetään ”arkeen”.
Saarnan keskiössä tulee olla Jumalan sana. Lakia ja ennen kaikkea evankeliumia tarvitaan. Seurakunnassa pitkään olleita tai vastatulleita ei auta sielun asiassa puhe esimerkiksi ilmastonmuutoksesta…
Papit pitää laumasta huolta. Ei tavalliseten taallajien pidä pappien hommiin ryhtyä. Ei ainakaan saarnavirkaan. Se kun on melkein ainoa tilanne jossa pappi voi valtaansa käyttää. Meidän tehtävämme odottaa kaduilla ja kahviloissa. Jos käytämme aikamme kirkon penkissä ja jumalanpalvelustehtävissä, niin kukaan ei hoida niitä, joita kirkossa ei näy. Kirkko voi olla täynnä väkeä ja vapaaehgoisia paljon, mutta uusien mukaantuloa voi olla vähän. Meidän tavan tallajien pitäisi ryhdistäytyä ja lähteä itsenäisesti liikkeelle. Eikä odottaa sitä että kirkko niin tekisi. Pappien työ vie heiltä kaikki mmehut. Ei heille jää aikaa evankeliomiseen. Hyvin harvoin kukaan on tullut uskosta osalliseksi ensi kerran jonkun papin kautta. Melkein jokaisen kirkon aktiivin on kutsunut ihan joku muu. Jos haluamme kasvua seurakuntaan, niin se on meidän tehtävämme.
Pekka,
olen kanssasi pitkälti samoissa ajatuksissa.
Voima elämään ja tuohon evankeliumin eteenpäin viemiseen
tulee kuitenkin saarnatuolin ja alttarin yhteydestä,
eli sikäli meidän tulee olla kirkonpenkissä.
”Ei tavalliseten taallajien pidä pappien hommiin ryhtyä.” Papitkin ovat tavallisia tallaajia. Tavallisten tallaajien joukostahan heidät on kutsuttu hoitamaan seurakunnalle yhteisesti kuuluvaa toista.
Po tointa.
Penkissä nimenomaan ja sinne on helppo ihmisiä kutsua. Koko Jumalanpalvelus on valtavan rikas hengellinen aarreaitta.
Liturgin puheet ja saarnaajan saara on siitä vain häviävän pieni osa. Kirkossa on käytävä sata kertaa, ennen kuin tuo rikkaus alkaa avautumaan. Sadannen kerran jälkeen sieltä ei enää osaa olla pois. Kirkkoon mennessä on hyvä rukoilla, että saisi sen siunaksen ylhäältä, joka on sille päivälle varattu. Se voi avautua liturgiasta, virsistä, raamatunpaikoista, saarnasta tai jostain mitä saarnasta tulee mieleen. Eikä siinä edes läheskään kaikki. Jumala aina haluaa yllättää lahjoillaan ja antaa niitä yllättäviltä tahoilta.
Kiitos korjauksesta. Lukihäiriöisenä huomaan vasta kolmannella lukukerralla virheeni. Aina en vieä silloinkaan. Onneksi voin luottaa siihen että minua paremmin kirjoitustaidon hallisevat arvaavat mitä tarkoitin. Niin kuin nytkin.
Muutenhan en voisi kirjoittaa mitään. Sillä miltei jokaiseen tekstiini tulee mukaan jokin virhe. jonka huomaan vasta lähettämisen jälkeen. Lähettäminenkin pitää suorittaa melko nopeasti, ennen kuin itsekritiikki iskee päälle.
Vähäsarjan kirjoitus priorisoi tärkeyden ja tämä on apostolisen uskon opetuksien mukaan Kristuksen ruumiin kautta tapahtuvaa ensisijaisesti .
Timo, kyllä.
”Te olette kuninkaallinen suku, pyhä papisto…” ”Toiset apostoleiksi, toiset opettajiksi, toiset evankelistoiksi…”
”Te olette minun todistajiani..”
Tuo on mielenkiintoinen aihe pohtia miten poispoikeneet ihmiset saa kohdata Jumalan armon. Hyvin tunnettu ajatus että on toisaalta että pitää mennä kaduille kujille ja aitovierille ja toisaalla että lampaat kuulevat hyvän paimenen äänen ja Jla johdattaa heidät seurakuntiin on kenties kaksi erilaista ajatusta . Ihmiselle on luontaista ajatella että ei mitään tapahdu jos minä en tee ja usein se tarkoittaa selvää toimintaa . Viime viikolla kävelin hgissä yhden puiston ohi jossa oli teltta ja luki isolla : herätyskokous ( muistaakseni ) ja siellä oli pari henkeä päivystämässä ja ilmeisesti tarkoitus kohdata ihmisiä jotka sinne menevät , mutta kovin hiljaiselta vaikutti ainakin silloin . Eräs henkilö sanoi että monta vuotta oli Vantaalla tälläinen evankelioimispiste muttei siellä kukaan uskomaan tullut eikä juuri ihmisiä käynyt . Herätykset on aikoja joihin ihmisen vaikutus taitaa olla vähäinen . Ja vastaavasti olen nähnyt että lhpk ja varmaan herätysliikkeisiin ja muihin kirkkoihin tulee ihmisiä ovesta vaan vaikka kukaan ei kadulla ole ollut evankelioimassa . Tai nuorten miesten voi puhua herätyksestä , kuka on sen eteen jotain tehnyt ? Ajattelen että kun seurakunnat ja kirkot pysyvät apostolien opetuksissa niin Herra lähettää sinne ihmisiä ja etsiviä ihmisiä on paljon ja monia varsinkin naispuolisia jotka on enkeli ja muihin henkimaailman aisoista hakeneet elämän sisältöä ja näistä piireistä on naisia tullut . Puhutaan ja rukoillaan ja kenties haaveillaan herätyksistä , mutta Herra antaa aikoja ja meitä ei kehoiteta haaveilemaan tulevasta vaan elämään Kristuksen tekoihin luottaen ja pysyä keskinäisessä yhteydessä alttarin ja sanan äärellä ensin . Suomea on evankelioitu monella tavalla ja jotain hyvää on netistäkin josta ihmiset löytää ja saa kuulla Jumalan sanaa .
Tietysti on erityisiä kutsumuksia ihmisillä lähetystyöhön myös oman maan sisällä .
Kysy Timo joltain isommalta uskovien joukolta sitä, miten moni on saanut kutsun tulla seurakuntaan, jokun papin kautta. Sitten kun ovat vastanneet voit kysyä miten moni on saanut kutsun joltain ystävältä, tai muulta henkilöltä.
Kokemukseni tuon testin tuloksesta antoi selkeän vastauksen siitä mistä evankelioimisessa on kyse ja mikä on työnjako.
Herätyskokous ei toimi jos laitetaan kyltti ovelle ja pidetään ovea auki. Useimmissa herätyskokouksissa herätellään uskovia. Jos halutaan herätystä niin on rukoiltava paljon ja kärsivällisesti odottaen Herran aikaa. Tulijat kyllä aukaisevat ovet itse ja etsivät seurakunnat joissa heitä odotetaan.
Jumalan armo kulkee aina edellä ja lampaat kuulevat hyvän paimenen äänen. Ihmisiä pyydetään seurakuntaan mutta kaikki on Jumalan työtä alusta loppuun saakka ja hän käyttää ihmisiä siinä hänen työssään .
Timo,
Kaikki on Armoa, eli Jumalan hyvyyttä ihmistä kohtaan. Se ei ”kulje” vaan vallitsee.
Ihmiset pyytävä ihmisiä ”seurakuntaan”, mikä sosiaalisesti/yhteiskunnallisesti on kannatettavaa.
Jumala on käskenyt uskovia julistamaan Evankeliumia, sanomaa, jossa on pelastusoppi. Yksi tämän sanoman julistuksen muoto on ”tehkää parannus ja antakaa pelastaa itsenne ..” Eli Jumala ei pelasta, ellei ihminen anna itseään pelastaa. Pelastus on Jumalan työ, Jeesuksessa, ihmisen ”työ” on sallia, suostua pelastukseen, jossa ihminen saa vastaanottaa lahjavanhruskautuksen, uskon lahjan.
Kaikki tämä on Se Ainoa Yksi, minkä Maria oli valinnut ja jolle ”tasolle” Martta hyvillä ja hyvällä tekemisella yritti päästä.
Jeesukselta kysyi nuorukainen, joka oli hurskas, lakia noudattava ja siitä elävä, ”Opettaja, mitä hyää minun pitää tekemän, että saisin iankaikkisen elämän?”, Matt. 19:16-22.
Nuorukainen halusi tehdä sitä hyvää, mikä veisi hänet taivaaseen. Jeesus uskoi häntä ja ymmärsi halun olevan vilpitön. Vilpittömyys ja hurskaus olivat kohdallaan, mutta asema ihmisten edessä pani paulan.
Pietarilta kysyttiin ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?”
Pietari vastasi ”Tehkää parannus ja ottakoon ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen …” Apt- 2:37-39
Kirkko ei opeta tätä alkua, eli muotojumaliselle Uskon vastaanottamista ja uskonnottomalle eli ei kirkon aktivistille ”tee parannus”. Eli suostu pelastettavaksi, halua sitä.
On kysymys Jumalan työtoveruudesta, Jeesuksen seuraamisesta ja Jeesuksen käskyjen tottelemisesta.