Joskus jokin tuttu laulu palauttaa mieliimme lähtemättömiä muistoja. Tällainen on Suvivirsi, jota koulun kevätjuhlassa on sukupolvien ajan laulettu.

Uutta on se, että Suvivirren oikeutus on kyseenalaistettu. Varsinkin ateistiset vapaa-ajattelijat ovat jo kauan vaatineet tuon keväisen laulun poistamista koulujen kevätjuhlista.

Keskustelussa on ilmennyt myös lapsekkaita kommentteja kuten se, että virren kaksi ensimmäistä säkeistöä voidaan kuulemma kevätjuhlassa laulaa, kun ne eivät ole korostuneen uskonnollisia!

Kiistely koulujen uskonnollisista tilaisuuksista ja uskonnonopetuksesta kertovat siitä, että jotain on maassamme muuttunut. Pieni fundamentalistinen ateistivähemmistö saa valtaisan huomion pyöritellessään vuosisataisia perinteitä.

Taustalla on todellinen tai keksitty syy, mikä liittyy maamme kasvaneeseen monikulttuurisuuteen. Eri uskontojen suunnalta ei kuitenkaan ole kuulunut paheksuvia kannanottoja, vaan eräät yksityiset henkilöt ja vapaa-ajattelijat ovat suivaantuneet Suvivirren esittämisestä.

Onko siis syytä luopua ikäpolvien perinteestä? Pidän selvänä, että jo kouluikäisten yleissivistykseen kuuluu tuntea kulttuurinen perinne, jonka piirissä elää.

Kirkko on muovannut suomalaista yhteiskuntaa jo yli tuhannen vuoden ajan. Kristinusko on länsimaisen kulttuurisen itseymmärryksen pohjavirta, josta käsin on helpompi perehtyä myös muihin uskontoihin ja kulttuureihin.

Mikäli koulujen toiminnassa uskonnolliset tilaisuudet tyystin poistetaan, sieluton teknokratia saa nykyistä vahvemman jalansijan yhteiskunnassamme. Elämä eletään yhä enemmän organisaatioiden tasolla, elämän onnistumista mitataan pelkkien tulosten valossa ja kulttuurinen monimuotoisuus ehtyy. Seurauksena on kylmä ja tuhoista materialismi.

Siitä emme pääse mihinkään, että ihminen on ollut ja tulee aina olemaan luontojaan uskonnollinen olento. Siksi kaikki, mikä sitä sivuaa, koskettaa ihmisyyden ydintä. Tästä on viime kädessä kysymys.