Porvoon hiippakunnan tuomiorovastina huhtikuussa aloittanut Camilla Ekholm, 48, on ensimmäinen nainen tässä virassa. Vuodesta 1724 lähtien kaikki tuomiorovastit ovat olleet miehiä.
– Onhan se iso asia, vaikka samalla se on asia, jota en ole kovin paljon ajatellut. Toki oli jo aikakin rikkoa tämä lasikatto, huhtikuun alusta lähtien Porvoon tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherrana toiminut Ekholm sanoo.
Ekholmin mielestä tulevaisuudessa kysymys sukupuolesta ei olekaan enää kovin tärkeä, vaan olennaista on se, millainen henkilö tehtävään valitaan.
Suorassa vaalissa vastaehdokkaana oli Karl af Hällström, joka sai 57 ääntä ja Ekholm 641. Seurakuntalaisista 7,8 prosenttia käytti äänioikeuttaan. Vahvan mandaatin saanut Ekholm on lähtöisin Porvoon naapurikunnasta Sipoosta, missä hän toimi kirkkoherrana vuodesta 2019 alkaen. Ensimmäinen papinvirka oli Porvoon ruotsinkielisessä seurakunnassa 11 vuoden ajan.
PAPPISURA EI suinkaan ollut teologiaa opiskelevalle Ekholmille vaihtoehto, mutta Saksassa kaikki muuttui.
– Olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja uskonnosta, mutta minulla oli täysin epärealistinen kuva siitä, millainen papin tulisi olla. Koin, etten koskaan voisi täyttää niitä vaatimuksia, Ekholm kertoo.
Hän alkoi lukea teologiaa Helsingin yliopistossa tavoitteena uskonnon ja psykologian opettajan ammatti. Opiskeluvuosi Saksan Tübingenissä muutti kuitenkin ajattelua.
– On terveellistä päästä ulkomaille, ottaa etäisyyttä ja saada uusia impulsseja. Tutustuin siellä ihmisiin, joista tuli ystäviäni ja osa ystävyyksistä on kestänyt tähän päivään.
– Teologia on iso juttu Tübingenin yliopistossa, jossa sillä on vahvat perinteet. Se oli monella tavalla tärkeä vuosi, paljon hedelmällisiä keskusteluja.
Tuliko sinusta kenties vähän luterilaisempi?
– Taisi tulla, Ekholm naurahtaa.
Palattuaan Helsinkiin hän vaihtoi opinto-ohjelmaa päästäkseen papiksi. Pappisvihkimys toteutui Porvoon tuomiokirkossa vuonna 2003.
KIRKKOHERRAN TYÖHÖN Ekholm sai perehtyä ollessaan Sipoon ruotsinkielisen seurakunnan vt. kirkkoherrana. Kun kirkkoherranvirka sitten myöhemmin tuli hakuun, hän huomasi että hänellä saattaisi hyvinkin olla eväitä tehtävän hoitamiseen. Hän viihtyi ihmisten parissa, työ oli monipuolista ja siinä sai kokonaisvaltaisen kuvan seurakunnan toiminnasta.
– Pidän ihmisten kannustamisesta ja työntekijöiden vahvuuksien ja osaamisen esiin nostamisesta. Kirkkoherran tärkeänä tehtävänä on luoda edellytykset seurakunnan työntekijöille tehdä työnsä hyvin. Se antaa itsellekin eniten, Ekholm sanoo.
– Kirkkoherran työssä pidän erityisesti visioimisesta. Kun saa toisten työntekijöiden, luottamushenkilöiden ja seurakuntalaisten kanssa suunnitella ja pallotella ideoita ja pohtia strategiaa, saa energiaa. Tästä on tullut minulle entistä tärkeämpi asia.
Tuomiorovastin tehtäviin kuuluu osallistuminen tuomiokapitulin työhön ja istuntoihin sekä tarvittaessa toimia piispan sijaisena. Se tarkoittaa, että isompia vastuita ja enemmän töitä kuin tavallisen seurakunnan paimentamisessa.
Miten uusi kirkkoherra ja tuomiorovasti on varustautunut työssä jaksamiseen?
– Työnohjaus on tärkeä osa jaksamista. Olen myös itse koulutettu työnohjaaja. Kun tapaan muita työelämässä olevia, siinä saa ajatella ääneen ja purkaa paineita.
EKHOLM PITÄÄ tärkeänä harrastuksia, jolloin pääsee ulos luontoon ja saa ”tyhjentää päänsä”, kävellä tai juosta ja ajatella jotain aivan muuta kuin kirkkojärjestystä tai teologian koukeroita. Naimisissa oleva kolmen lapsen äiti harrastaa myös lukemista, perheen ja ystävien kanssa olemista.
– Elämä on paljon muutakin kuin työtä, vaikka se olisi kuinka tärkeätä.
Pari kuukautta uusissa tehtävissä historiallisesti rikkaassa Porvoossa ei ole tuonut suuria yllätyksiä vaikka ennakko-odotukset eivät koskaan vastaa todellisuutta.
– Olen iloinen ja innostunut, kun alkaa päästä sisälle työtehtäviin. Mutta tässä virassa menee ainakin vuosi ennen kuin on sisällä kaikessa. Työskentely tuomiokapitulissa on täynnä kiinnostavia asioita. Keskustelut ovat innostavia ja arvostan sitä, että piispa antaa tilaa erilaisille ajatuksille ja mielipiteille.
Oman hengellisen elämän hoidossa Ekholm soisi onnistuvansa paremmin, koska työ ja elämän virta vievät helposti mennessään. On erotettava aikaa hiljentymiselle.
– Aamut ovat minulle tärkeitä. Yritän joka aamu aloittaa päivän hetken hiljentymisellä, Raamatun tai jonkun muun hyvän kirjan lukemisella ja rukouksella. Messussa käyn niin usein kuin voin, koska se on tärkeä osa oman hengellisen elämän hoitamista.
Siunatuksi lopuksi Ekholm haluaa vielä muistuttaa, miten tärkeätä kirkon on muistaa tehtävänsä levottomina aikoina. Kun diakonian haasteet lisääntyvät ja ruoka-avun tarve kasvaa, seurakunnan on kuljettava ihmisten rinnalla toivon tuojana.
– Meidän on muistutettava ihmisiä siitä, että toivoa on. Mottoni ja vahva luottamukseni on, että kaikki järjestyy Jumalan avulla.
Lue myös:
Lohjan kirkkoherra Tanja Louhivuori: Uuden oppiminen on ihanaa eikä paikoilleen auta jäädä
Ilmoita asiavirheestä