Kävin vuonna 2010 vähän keskustelua sähköpostin kautta entisen Helsingin teologisen tiedekunnan Uuden Testamentin eksegetiikan professorin Heikki Räisäsen (1941-2015) kanssa. Kysyin: ”Mitä sinulla on tarjota klassisen kristinuskon tilalle? Haluatko ottaa uskon ja Jeesuksen Kristuksen pois ihmisten sydämistä?”
Räisänen mm. vastasi: ”Olen sanonut lukemattomia kertoja, etten halua ottaa keneltäkään mitään pois.” En nyt siteeraa tässä kaikkea, mistä keskustelimme. Lopuksi Räisänen vielä totesi minulle: ”Aika surullista, millaisin ansioin tiedekunnasta voi saada maisterin paperit. Alakul. terv. HR.” Räisänen sanoi haluavansa pitää esillä vaihtoehtoa. Tätä on ns. kulttuurikristillisyys. Kehotin Räisästä uskomaan Jeesukseen.
Vapahtajamme, Herra Jeesus Kristus. Me ymmärrämme, että ihmisten on vaikeata ottaa meidät vastaan sinun lähettiläinäsi. Me ymmärrämme, että heidän on vaikeata uskoa, että meillä on sanoma sinulta, kun he niin vähän näkevät meissä sinun kaltaisuuttasi. Herra, kelpuuta meidät kuitenkin. Varjele meitä, ettemme sinun asiaasi petä. Kasvata meitä hyvyydessä ja enennä meidän rakkauttamme. Anna meille kuulevat korvat ja opetuslapsen mieli.
Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 177-178, WSOY, 1965.
PYHÄN HENGEN RUKOUS
Tule Pyhä Henki tänne, laskeudu taivaasta alas meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan. Tule köyhäin apu, tule lahjain antaja, tule sielun kirkkaus, sinä paras lohduttaja, sielun hyvä vieras ja suloinen lämpö. Töissä sinä olet lepo, helteessä virvoitus, murheessa lohdutus. Sinä kaikkein pyhin kirkkaus ja valo, täytä uskollistesi sydämet. Ilman sinun voimaasi ei ole mitään viatonta. Pese se, mikä saastainen on, kastele se, mikä kuiva on, paranna, mikä haavoitettu on, pehmitä, mikä kova on, lämmitä, mikä kylmä on, etsi kaikkia eksyneitä. Anna uskollisillesi, jotka sinuun turvautuvat, pyhät lahjasi. Anna uskon vahvistusta, anna autuas loppu, anna iäinen ilo. Aamen.
https://www.facebook.com/photo?fbid=1835968947740230&set=a.627339805269823
EXIT – Älä luovuta:
https://www.youtube.com/watch?v=KpPoYm7OdGg
Jumala ei toteuta kaikkia toiveitamme, mutta omat lupauksensa Hän varmasti pitää.
Uskon luonteeseen kuuluu taistelu ja urheus saatanan valtakuntaa vastaan. Kun se on elävä ja väkevä, se kuljettaa kristittyä hänen iloissaan ja itkuissaan. Luther kirjoittaa uskon ihmeellisestä luonteesta näin: ”Uskolla on sellainen tapa, että se kulkee kautta elämän ja kuoleman, kunnian ja häpeän, rikkauden ja köyhyyden ja voi sanoa Jumalalle: Sinä olet voimallinen ja voit säilyttää minut elävänä kuolemassakin, koska sinulla on kylliksi ja koska sinä elät ikuisesti, niin täytyy minunkin elää ikuisesti ja minullakin olla kylliksi.” Ja isä Luther puhuu ”uskolla on tytär, toivo, ja kun usko alkaa väsyä taistelussaan, rohkaisee tytär, toivo, sitä ja innostaa yhä urheampaan taisteluun ja voiton riemuun.”
Kalle Jokinen, Lohduttakaa, lohduttakaa, s. 13, Concordia, 1999.
Pyhä Henki tekee monesta lihasta ja monesta ruumiista yhden lihan ja yhden ruumiin – sillä nähdessämme, kuinka suuren armon olemme saaneet Kristukselta, sydämemme iloitsee siitä, että meillä on edes joku, jolle voimme Kristuksen esikuvan mukaisesti tehdä hyvää.
F. G. Hedberg, Uskonoppi Autuuteen, s. 69, SLEY, 1986.
Olkoon siis teille tiettävä, miehet ja veljet, että hänen kauttansa julistetaan teille syntien anteeksiantamus. Apt. 13:38.
Jos nyt tämä on varmaa ja totta, että meillä syntisillä, sinulla ja minulla, on syntien anteeksiantamus Kristuksen veren kautta, kuinka synnit sitten voivat kadottaa meidät? Jos ne on sovitettu ja anteeksi annettu, niin eihän niitä enää oteta ensinkään lukuun, aivan kuin niitä ei enää olisikaan, ei taivaassa eikä maan päällä. Niin, sanot, mutta minulla on syntejä tänäkin hetkenä? Vastaus: varmasti kyllä, se on totta, mutta sinulla on myös syntien anteeksiantamus vielä tänäkin hetkenä ja joka hetki.
Fredrik Gabriel Hedberg (1811-1893), ARMOA ARMOSTA, s. 10 -11, SLEY, 1966. Ks. Uskonoppi Autuuteen, s. 55-56, SLEY, 1986.