Niinkutsuttuna helluntailaisena ja sen veljesyhteydessä eläneenä, olen kokenut mitä on olla kaiken kansan suosiossa, niinkuin ensimmäisen paikallisseurakunnan uskoontulleet, vt. Apt. 2:47.
Kertomukseni jatkuu samanlaisena kuin Jeesuksen opetuslapsienkin, kr. Christianos. Pyhän Hengen vuodatus, kasteenomaisesti, lankesi kaikkien uskovien päälle ja Jumala vieraitten kielten kautta julisti Jerusalemissa oleville ummikoille heidän omalla kielellään, mistä oli kysymys.
Tämän Hengen humauksen jälkeen Pietari julisti hebreaksi, mistä on kysymys. Julistuksen ydin oli parannussaarna, vt. Apt. 2:38 ja 3:19, eli ”tehkää parannus ja kääntykää … ”. Heti näiden kahden tapahtuman jälkeen Pietari ja Johannes vangittiin. Näiden kahden tapauksen välillä ek-klesia-seurakunta oli kaiken kansan suosiossa ja Pietarin ja Johanneksen vangitseminen vauhditti Seurakunnan kasvua viiteentuhanteen mieheen. Alkuseurakunnan vainot alkoivat, vaikka uskovat olivat kaiken kansa suosiossa.
Suosio ei laimentanut parannussaarnaamista, mikä konkretisoi Seurakunta-saarekkeen yhteiskunnan keskellä. Suosiolla tarkoitan nimenomaan suosiota ”kaiken kansan” ja Jumalan silmissä. Seurakunta kasvoi kirkon vastustuksesta ja -vastustuksessa.
Olen henkilökohtaisesti kuulunut samanlaiseen maailman pellosta ”uloskutsuttujen” Jumalan seurakuntaan, kr. Ek-klesia.
Augustinus ja Hitler ikäänkuin Jumalan ”suostumuksella” perustivat valhe-opin, toinen hengellisen ja toinen maallisen. Ensinmainitun ”sekalainen seurakunta” voi edelleenkin hyvin, ja sen katveessan on melkein oikeaakin. Hitlerin hieno idea tuhoutui, koska se ei kattanut kaikenlaisissa synnissä eläviä, kuten ei MAGA-liittymäkään, mkä ei tarjoa pelatusta, kuin siihen uskoville, sekä lievennyksiä niille, jotka sitä vastaan ei liiemmin nouse. Näillä kahdella maailmanlaajuisesti vaikuttamaan pyrkivällä on koko luomakunnan mittainen hyväksymisperuste, jonka motto on ”tarkoitus pyhittää keinot”. Tarkoitus on saattaa ihmiset ikuiseen eroon ikuisesta pelastuksesta, mitä tilaa Raamattu kutsuu helvetiksi.
Niin väärä kuin oikea ehdottomuus saa kannattajia. Väärän ja oikean silittely yhtäaikaisesti, vie ”jatkumo-tilaan”, eli kirkollinen taustaopetus kertoo armollisesti, ettei kukaan tiedä mikä on totta, eli luota sellaisiin tulkintoihin mitkä sinua miellyttävät.
Ainoa ehdoton asia on yhteys Jumalaan, uskon kautta, jota ilman ei kukaan ole näkevä Herraa.
Hebr. 11:1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
On kysymys halusta tulla Isän tykö, vaikka viimeisillä ”voimillaan”. Laitoin heittomerkkeihin, etten loisi kuvaa, että voisimme itse pelastaa itsemme, eli alkaa uskomaan. Tuohon omaan haluamiseen viittaa ”.. täytyy uskoa, että Jumala on”.
Hebr. 11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
Jumala palkitsee runsaasti ihmisen nöyrtymisen, tulla Hänen luoksensa. Jumala pelastaa ikuiselta kadotukselta ja lahjoittaa uskon, joka on pelastava. Uskoontulolla armahdettu ei jää toimettomaksi vaan alkaa matka Jeesus-tiellä, taivaaseen.
Tämä on ehdottomuus, jos haluamme taivaaseen. Uskoontulo, uudestisyntyminen Ylhäältä on Jumalan työ ja kaiken alku, jonka varmuudesta ei käydä neuvotteluja tai tehdä uskoontuloa mahdolliseksi vain, jos on ensin kastettu.
Jumalan rakkaus on ehdotonta kaikkia ihmisiä kohtaan, eli rakkautta totuudessa.
Kyllä uskovaiset saavat kokea Raamatun mukaan myös maailman vihaa ja ylenkatsetta.
Mika,
Eli oitis tähän kommenttiisi. Ehkä luit, muttei osunut. Siksi selitän lisää alla olevaa kohtaa blogissani:
”Tämän Hengen humauksen jälkeen Pietari julisti hebreaksi, mistä on kysymys. Julistuksen ydin oli parannussaarna, vt. Apt. 2:38 ja 3:19, eli ”tehkää parannus ja kääntykää … ”. Heti näiden kahden tapahtuman jälkeen Pietari ja Johannes vangittiin. Näiden kahden tapauksen välillä ek-klesia-seurakunta oli kaiken kansan suosiossa ja Pietarin ja Johanneksen vangitseminen vauhditti Seurakunnan kasvua viiteentuhanteen mieheen. Alkuseurakunnan vainot alkoivat, vaikka uskovat olivat kaiken kansa suosiossa.”
Maailmassa vastustetaan kaikkea eli toisinsanoen mitään ei kaikki hyväksy.
Tässä Alkuseurakunnan ensimmäisessä kertomuksessa on tuotu esille yhteiskunnallinen myönteisyys, mutta heti kohta muotojumalisuuden vastustus ja vainot.
Puhun yleisestä myönteisyydestä elävää uskoa kohtaan. Tätä samaa myönteisyyttä olen kokenut varhaisesta lapsuudestani lähtien, eli niin kauan kuin muistan. Inkeroisissa Teininkalliolla Mänttärit saivat kutsumanimiä, kuten musta-Mänttäri, hieno-Mänttäri, johtaja-Mänttäri ja isääni kutsuttiin uskova-Mänttäri. Vanhempani, kuin me lapset olimme osa kaikkea kylän tekemisiä ja yhteyteni näihin yli 70 vuoden takaisiin aikoihin toimii vieläkin ja joka kerta kun 1958 jälkeen, joskus 60-luvulla vierailimme näissä lapsuuden maisemissa, niin ensimmäinen kysymys parhaalta lapsuudenystävältäni oli, että oletko sinä vielä helluntalainen?, eli uskossa. Tämän olen aikaisemminkin kertonut tällä palstalla.
Hieman lisää, kun sitten Italiaan muutimme Isäni oli tunnustava uskovainen niin suomalaisten kun paikallisten parissa ja suosiossa. Yksi suurimmista kokemuksistani on ollut Iranin kausi, kun siellä oli toimistoni kolme vuotta. Peräsin suosioni syytä ministeriön johtavalta ja hänen sihteeriltään, koska en ollut mikään merkittävä tekijä moniin kilpailijoihini verrattuna. Sihteeri sanoi ”you are a man sent by God”. Kaikki läsnäolevat olivat hiljaa, enkä minäkään saanut mitään sanotuksi.
Siksi meidän on päivittäin vartuttava uskossa, armossa, Hengessä ja kaikissa Hengen hedelmissä. Tarvitsemmehan mekin jatkuvasti Hengen pyhittävää armoa, jotta uskomme kasvaisi ja rakkautemme lisääntyisi. Onkin varsin lohduttavaa ja iloista, että Herra itse on profeettojensa kautta antanut niitä äsken mainitsemiamme lupauksia, että hän tahtoo antaa Pyhän Henkensä kaikille niille, jotka uskossa Kristukseen ovat hänen armoliitossansa. Emmekö mekin näiden totuuden Jumalan lupausten rohkaisemina avaisi suumme tähän uskon rukoukseen: ”Rakas taivaallinen Isä, anna meille Pyhä Henkesi, että me hänen armostaan uskomme pyhän sanasi, elämme pyhästi tässä maailmassa, ja sen jälkeen saisimme elää iankaikkisesti.” Aamen, niin on tapahtuva.
F. G. Hedberg, Ainoa Autuuden Tie, s. 97, SLEY-Kirjat Oy, 1987.
Mika,
”.. että hän tahtoo antaa Pyhän Henkensä kaikille niille, jotka uskossa Kristukseen ovat hänen armoliitossansa.”
Huomioin aktiivisuutesi blogissani, vaikka ”lainahevosella” ratsastatkin.
Kun toisaalla sanoin, että näissä lainauksissasi on kirkkoisien ja teoloogien eittämättömiä kantoja, niin en joka tapauksessa niitä arvostele, mutta kun kokonaisuuden useinkin lukee, niin huomautettavaa kyllä on.
Uskon, että sinä Mika, olet halunnut ikäänkuin suojautua sinuun kohdistuvilta kielteisiltä kommenteilta, ja niinhän on käynytkin, koska eihän useinkaan Hedbergin kaltaisen uskonnollisen suuruuden sanomisiin voi puuttua. Kuitenkin nyt puutun hieman:
Paavali mainitsee Pyhän Hengen saamisesta, Apt.19
2 Ja hän sanoi heille: ”Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?” Niin he sanoivat hänelle: ”Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan”.
Hedberg uskovaisista jotka ovat ”armoliitossa”. Usko on Jumalan Pojan usko, jonka uskon Jumala on Pyhän Hengen kautta lahjoittanut niille, jotka Jeesuksen pelastettavaksi ovat tulleet.
Paavali puhuu parannuksen tehneille ja Johanneksen kasteella kastetuille. Näitä on vielä tänäänkin Israelissa vaikka Johannes Kastaja itse sanoi, Matt.3:
11 Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.