Ei koskaan papiksi
VIESTINTÄALAN KONSULTTINA päätoimisesti työskentelevä Ville Kormilainen vannoi pitkään, ettei hänestä koskaan tule pappia. Kun niin kuitenkin kävi, sai hän kuulla asiasta.
– Isäni oli pappi. Pienellä paikkakunnalla kävi väistämättä niin, että leimauduin papin pojaksi.
Yksi syy kielteisyydelle papin työtä kohtaan oli se, että isä oli aina töissä. Sittemmin Kormilainen on ymmärtänyt, että se oli nimenomaan pienen paikkakunnan ongelma. Isommassa kaupungissa pappi pystyy irtautumaan työstään, kun panta otetaan pois kaulasta.
Teologian opintoihin Kormilainen hakeutui elämässä koetun kriisin seurauksena.
– Ajattelin, että teologian opinnot helpottaisivat jotenkin oloani ja muuttaisivat ajatuksia. Kun astuin avoimen yliopiston ovesta sisään, opettaja painotti, ettei tämä ole jatkorippikoulu.
Opettaja tarkoitti, että yliopisto-opiskelu on tunnuksetonta, eikä sen tarkoitus ole parantaa ihmisen henkisiä haavoja. Opintojen aikana Kormilainen empi ratkaisuaan, mutta yllättäen hänelle avautui uusi uramahdollisuus konsulttina. Sen seurauksena tuli pitkä kilpailukielto, jonka ajaksi piti keksiä töitä oman alan ulkopuolelta.
– Ajattelin, että vaihtoehtoni ovat ryhtyminen free-toimittajaksi tai taksi-
kuskiksi. Jostain syystä päädyin kirkon työpaikkailmoituksiin.
Kormilainen löysi vuoden pituisen tehtävän nuorten aikuisten projektikoordinaattorina. Sen päätyttyä hän halusi jatkaa töitä seurakunnassa.
– Onnekseni sain mahdollisuuden tehdä papin töitä parina päivänä viikossa. Se on toiminut hyvin. Tuntuu, että teen asioita, joita aidosti haluan tehdä.
NYT PAPPEUTTA on takana puolisen vuotta. Helsingin Munkkiniemen seurakunnassa Kormilainen vastaa nuorten aikuisten toiminnasta, järjestää tapahtumia ja tekee kirkollisia toimituksia. Kirkosta on tullut hänelle aiempaa tärkeämpi osa työtä myös konsulttina, sillä hän tarjoaa seurakunnille ja seurakuntayhtymille muun muassa esiintymis- ja mediavalmennuksia.
– Papin työ sisältää paljon esiintymistä. Kun pappi kertoo seurakunnalle yli kaksi tuhatta vuotta vanhaa tarinaa, sen uudelleensanoittaminen onnistuu paremmin, jos pystyy laittamaan peliin omaa persoonaa. Tässä olen pyrkinyt auttamaan kollegoitani.
Omiin saarnoihinsa Kormilainen on ottanut rohkeasti inspiraatiota muun muassa jalkapallosta ja Netflix-sarjoista.
– Saarnan tehtävänä on tuoda evankeliumi tähän päivään. Oma tapani on pyrkiä löytämään jokin tarina, jonka kautta kerron vanhaa tarinaa. Saarnojani on luonnehdittu maanläheisiksi ja rouheiksi. Se on mielestäni aika osuva kuvaus.
Äskettäin Kormilainen saarnasi ihmelapsista ja käytti esimerkkinä tunnettua Arsenal-jalkapallojoukkueen tähtipelaajaa. Samalla hän piti huolen siitä, ettei saarna jäänyt totaalisen vieraaksi niille, jotka eivät seuraa jalkapalloa.
– En voi koskaan olettaa, että ihmiset tuntevat aiheen yhtä hyvin kuin minä. Siksi saarnan sisältö täytyy osata avata jokaiselle kuulijalle.
Liike-elämän asiakkaiden konsulttina Kormilainen on tottunut siihen, että työssä onnistumista mitataan euromääräisellä myynnillä. Toinen selkeä ero seurakuntatyöhön on hänen mukaansa se, että päätöksentekoprosessi on usein kankea.
– On hyvä, että seurakunnissa kuunnellaan kaikki osapuolia, mutta jossain vaiheessa pitää pystyä tekemään päätös ja viedä asioita eteenpäin.
Myyntiorganisaatiosta asiantuntijaorganisaatioon
YRITTÄJÄ JARI Pitkälä on ollut reilun puolen vuoden ajan myös virkaa tekevä pappi. Hän vastaa varainhankinnan uusista avauksista ja toimii yhteisen seurakuntatyön pappina Helsingin seurakuntayhtymässä. Pitkälä on pestistä innoissaan.
– Tiedämme, että 15 vuoden päästä isot ikäluokat jatkavat matkaa taivaaseen. Silloin kirkollisveron maksajien määrä vähenee dramaattisesti. Minun tehtäväni on etsiä uusia varainkeruun muotoja kirkolle.
Pitkälä aloitti teologian opiskelunsa jo vuonna 1997. Hän ehti opiskella parisen vuotta, kunnes ystävä sai houkuteltua hänet mukaan henkilöstövuokrauksesta tunnettuun Baronaan. Tuolloin vasta perustettu yritys on sittemmin kasvanut liikevaihdoltaan yli puolen miljardin euron kansainväliseksi yritykseksi.
– Sain olla kasvutarinassa mukana alusta alkaen 21 vuoden ajan. Kun olin ollut töissä 15 vuotta, sanoin työkavereille, että haluan tehdä elämässä jotain muutakin ennen kun täytän 50.
Yrittäjänä hänen pääasiallinen vastuunsa on perheyrityksen hallituksen puheenjohtajan tehtävässä. Pitkälä teki teologian opinnot valmiiksi töiden ohessa ja valmistui teologian maisteriksi vuonna 2008. Kirkolliset opinnot nousivat säännöllisesti esille liike-elämässä. Neuvottelupöydissä puhe kääntyi usein elämän kipeisiin teemoihin.
Kun Pitkälä vuonna 2021 irtautui liike-elämän palkkatyöstään, hän alkoi miettiä tosissaan papin työtä. Se vaati heprean ja kreikan kielten opintoja, jotka häneltä vielä puuttuivat. Moni ystäväpari pyysi vihkipapiksi, mutta hän ei ollut siihen pätevä. Pitkälä hakeutui uudestaan yliopistoon.
– Kun olin opiskellut kaksi vuotta kieliä, minulle varmistui, että tämä on oikea valinta. Jouduin opinnoissa koville. Harvoin minua on jännittänyt niin kuin tenttipäivinä.
TÖIDEN TIEDUSTELU seurakunnista tuotti tulosta. Pitkälälle tarjottiin tehtävää, jossa hän pääsi hyödyntämään liike-elämän osaamista.
– Siirryin myyntiorganisaatiosta asiantuntijaorganisaatioon.
Pitkälän mukaan kirkko koostuu ihmisistä, jotka ovat hakeutuneet työhön oman kutsumuksensa kautta. Kirkossa asiakkaista tai markkinoinnista puhuminen on vierasta. Markkinoinnin sijaan puhutaan ennemmin viestinnästä.
Yritysmaailmasta Pitkälä on tuonut kirkolliseen työhönsä muun muassa suunnitelmallisuuden. Hän uskoo, että pitkään liike-elämässä toimineet henkilöt ovat jatkossa entistä arvokkaampia kirkollisissa tehtävissä.
– Talousjohtaminen ei ole ollut kaikissa paikoissa kovin merkittävässä roolissa tähän asti.
Jatkossa varat vähenevät, joten talousjohtamisen tarve korostuu. Pitkälä kertoo hyödyntävänsä tehtävässään myös kykyä nopeaan päätöksentekoon.
– Yrityselämässä päätöksenteko on suoraviivaisempaa, kun päättäjiä on vähemmän.
Esimerkiksi Helsingin seurakuntayhtymässä suurimmat päätökset tehdään 91 ihmisen yhteisessä kirkkovaltuustossa. Luottamushenkilöiden rooli on merkittävä.
Mutta mitä liike-elämä voisi oppia kirkolta? Pitkälän mukaan avainsana on inhimillisyys, uskoa unohtamatta.
– Kirkossa ihminen korostuu aina. Kaiken tekemisen taustalla on ihminen omine vikoineen ja virheineen. Toisaalta yrityselämässä olleena ei voi kuin kunnioittaa kirkon 3 000 vuotta vanhaa brändiä, joka uudistettiin 2 000 vuotta sitten. Tuolloin saatiin myös logo. Yksikään yritys ei ole niin vanha.
Pitkälän mukaan liike-elämässä saataisiin parempia tuloksia, jos siellä uskottaisiin omaan juttuun yhtä vahvasti kuin kirkollisessa työssä.
– Yrityksissä on hyvä miettiä, ovatko arvot yhtä vahvalla pohjalla.
Teknologia ja teologia
ESPOOLAINEN JUSSI Mantere on työskennellyt 25 vuoden ajan erilaisissa design- ja brändijohtamisen tehtävissä. Nykyisin pääasiallinen työnantaja on Elisa, mutta päivätyönsä ohella Mantere on pappi Espoon tuomiokirkkoseurakunnassa. Siellä hänen työsuhteensa kestää näillä näkymin vuoden 2027 syksyyn.
– Lukioikäisenä minulla oli opintojen suhteen kaksi vaihtoehtoa, teologia tai teknologia.
Tuolloin Otaniemi ja diplomi-insinööriopinnot veivät mennessään ja Mantere päätyi yritysmaailmaan. Teologia jäi silti houkuttelemaan.
Pahimpaan korona-aikaan vuonna 2021 Mantereen työkuorma kasvoi tavallista suuremmaksi ja hän huomasi kaipaavansa vaihtelua. Hän lähti avoimeen yliopistoon teologian peruskursseille.
– Motivaattorina oli saada jotain muuta ajateltavaa ja katsoa, millaista se oli. Kaikki tehtiin etänä, mikä oli minulle helppoa ja kivaa. Ennen kuin huomasinkaan, olin tutkinto-opiskelijana ja päätin suorittaa kandin tutkinnon.
Lopulta Mantere suoritti yliopisto-opinnot nopeaan tahtiin, vieläpä töiden ohessa. Hän kertoo yllättyneensä siitä, miten helppoa opiskelu aikuisiällä oli, kun siihen asennoitui oikein. Vuosi sitten hän suoritti pakollisen seurakuntaharjoittelun, jonka aikana moni kyseli häntä töihin seurakuntaan.
– Koin kutsumuksen. Viimeistään siinä vaiheessa oli ilmiselvää, että minusta tulee pappi.
Mantereen suvussa on pappeja pitkältä ajalta. Lapsena ja nuorena hän näki sivusta, mitä papin työ on. Hän myöntää ajatelleensa myös kirkollisen uravalinnan huonoja puolia kuten epämääräisiä työaikoja. Tästä huolimatta pappeus tuntui omalta.
– Kun pääsin tekemään ensimmäisiä kirkollisia toimituksia, ymmärsin, miten hienoa on olla mukana ihmisten elämän merkittävissä vaiheissa, osallistua ilon hetkiin ja tuoda lohtua surun hetkinä. Tuntui luontevalta vetää ensimmäinen jumalanpalvelus kokonaan itse.
SAMAAN AIKAAN Mantere kävi sisäistä taistelua, koska hän ei halunnut jättää mielekkääksi kokemaansa päätyötä.
Irtisanoutumisella ja alan vaihtamisella olisi ollut myös taloudellisia vaikutuksia. Kipuilua aiheutti se, voiko
yrityselämän ja kirkollisen työn yhdistää arjessa.
– Perheeni on joustanut paljon opiskeluhullutusteni takia, joten pidin oikeana lähimmäisteni asettamisen etusijalle.
Kuin ihmeen kaupalla asiat järjestyivät. Mantereelle tarjottiin työtä 25-prosenttisella työvelvoitteella, mikä tarkoittaa viittä työpäivää kuukaudessa. Päätoimen työnantaja on suhtautunut seurakuntatyöhön myönteisesti.
Papin työt ovat viikonloppupainotteisia, minkä lisäksi Mantereen seurakuntatyö sisältää puheiden ja messujen valmistelua arkipäivinä. Hän myöntää, että työtaakka voi välillä stressata, eikä kaikkeen ole aikaa.
– Pelaan nykyisin selvästi vähemmän videopelejä. Vakavasti puhuen toivon, että voin tulevaisuudessa antaa itsestäni enemmän kirkolle, ensisijaisesti osaamiseni kautta.
Yksi kehittämisen alue kirkossa on Mantereen mukaan teknologisten ratkaisujen hyödyntäminen. Se mahdollistaisi kirkon läsnäolon siellä, missä ihmiset ovat. Parhaillaan Espoon tuomiokirkkoseurakunnassa pilotoidaan Uskottu-nimistä mobiilisovellusta, joka helpottaa ihmisten kohtaamista. Teknologian hyödyntämiseen kirkko tarvitsee Mantereen mukaan enemmän osaajia ulkopuolelta.
– Oma tavoitteeni tässä työssä on pystyä muuttamaan sekä prosesseja että ihmisjohtamista. Koen onnistuneeni, jos pystyn siihen.
Saarnoihinsa Mantere on ottanut aineksia yritysmaailmasta. Hän on puhunut esimerkiksi stressin hallinnasta silloin, kun myyntitavoitteet on pakko saavuttaa.
– Espoossa seurakuntalaisten joukossa on paljon insinöörejä ja yritysten keskijohtoa. Pidän siitä, että pystyn viittaamaan saarnoissa asioihin, jotka ovat heidän arjessaan totta.
Lue myös:
Työn loppu? – Tekoäly voi muuttaa radikaalisti suhdettamme työhön
Ilmoita asiavirheestä