Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Niin sanotaan, ja arkkitehti Juha Leiviskän (1936–2023) kohdalla väite pitää paikkansa.
Kansainvälisesti Leiviskä on palkittu muun muassa arvostetulla Carlsbergin säätiön palkinnolla, jota on kutsuttu arkkitehtuurin Nobeliksi. Hänen suunnittelemiaan kirkkoja saavutaan katsomaan Japanista saakka.
Leiviskän kuoltua arkkitehtuurin historioitsija ja kriitikko William J. R. Curtis ylisti hänen työtään Arkkitehti-lehdessä julkaistussa muistokirjoituksessa: ”Viimeisen puolen vuosisadan aikana vain harva on yltänyt samanlaisiin ilmaisuvoiman korkeuksiin kuin Leiviskä kirkoissaan, joissa valo, tila ja musikaalinen rytmi yhdistyvät kokijan mieltä ja kaikkia aisteja koskettavaksi suurenmoiseksi harmoniaksi.”
Suomessakin erilaisia tunnustuksia ja arvonimiä on Leiviskälle myönnetty runsaasti. Mutta kun Helsingin Sanomat esitteli viime syksynä Leiviskän töitä, kävi jutusta ilmi, etteivät edes kaikki hänen suunnittelemassaan talossa asuvat tunnistaneet akateemikon nimeä.
KIRKKOARKKITEHTINA LEIVISKÄ tunnetaan erityisesti kolmesta työstä. Ne ovat Vantaan Myyrmäen kirkko (1984), Kuopion Pyhän Johanneksen kirkko (1992) ja Oulun Pyhän Tuomaan kirkko (1975).
Kirkkojen lisäksi Leiviskä suunnitteli useita muita julkisia rakennuksia sekä muutamia asuintaloja. Kirkot ovat kuitenkin töistä tunnetuimpia.
Usein toistetun väitteen mukaan Leiviskä piirsi koko uransa samaa rakennusta. Teoksessa Juha Leiviskä 2000–2002 (Arkkitehtuurimuseo 2023) William J. R. Curtis kuvaa Leiviskää ”erittäin johdonmukaiseksi” ja hänen suunnittelemiaan rakennuksia välittömästi tunnistettavaksi.
Niille ominaisia piirteitä ovat muun muassa julkisivujen kapeat paneelit, tilojen kerroksellisuus sekä usein valkeaksi maalatut valoa korostavat sisäpinnat.
Usein Leiviskää onkin kutsuttu valon arkkitehdiksi. Luonnon valo oli Leiviskälle rakennusmateriaali. Sen vastapainona ovat runsaina ripustuksina roikkuvat valaisimet, joita arkkitehti suunnitteli itse.
Tiloille ominaista on myös kävijän johdattelu. Kirkkoon saapuvaa ihmistä ohjataan erilaisten tilojen läpi kohti alttaria, jolla tilakokemus huipentuu.
Jo aiemmin mainitussa teoksessa Leiviskä kirjoitti: ”Miljööt ja tilaratkaisut vanhoissa eurooppalaisissa kaupungeissa ilmenevät samalla tavalla kuin musiikissa. Kaupungeissa on kohokohtia, taukoja, toistoa, vaihtelua valossa, varjossa ja intensiteetissä.”
KANSAINVÄLISESTÄ MAINEESTA huolimatta yhtäkään Leiviskän suunnittelemaan rakennusta ei ole suojeltu. Arkkitehtiliitto on ilmaissut tästä huolensa.
Parhaillaan purku-uhan alla on Kirkkonummen seurakuntatalo, jonka laajennusosa on Leiviskän suunnittelema. Kirkkonummen seurakuntayhtymä on hakenut rakennukselle purkulupaa. Kaupunki kuitenkin eväsi luvan siltä osin kuin se koski laajennusosan purkamista. Seurakuntayhtymä on tehnyt päätöksestä oikaisuvaatimuksen.
Vantaalla seurakuntayhtymä päätti kohdella Valon kirkkona tunnettua Myyrmäen kirkkoa kuin se olisi suojeltu.
Se oli arvokas teko, sillä ennen mittavaa peruskorjausta kirkko oli huonossa kunnossa. ”Jos Myyrmäen kirkko olisi ollut arkkitehtonisesti heikompitasoinen, ei olisi ollut vaikea päättää sen purkamisesta”, Vantaan seurakuntien rakennuttaja-arkkitehti Juha Paukkeri sanoi Kotimaassa remontin valmistuttua.
Lue myös:
Muistokirjoitus: Juha Leiviskä 1936-2023
Valon kirkko – Juha Leiviskä ja Myyrmäen kirkon arkkitehtuuri
Ilmoita asiavirheestä