Suomen uskonnonopettajien liitto SUOL ry valitsi talvipäivillään Outi Raiskinmäen vuoden uskonnonopettajaksi. Hän on työskennellyt lähes 20 vuotta helsinkiläisessä musiikin ja tanssin erityistehtävän saaneessa Sibelius-lukiossa uskonnon, filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajana.
Tunnustuksen perusteluissa mainitaan muun muassa, että Raiskinmäki on opiskelijoiden keskuudessa erittäin pidetty opettaja. Hän innostaa opiskeluun tekemällä ryhmiensä kanssa paljon vierailuja ja kutsumalla myös oppitunneille vierailijoita järjestökentältä ja yliopistolta.
Outi Raiskinmäki, millaista polkua pitkin olet päätynyt uskonnon- ja muiden katsomusaineiden opettajaksi?
– Minulla oli aikoinaan Tampereella tosi hyvä uskonnonopettaja Kaija Saari, joka sai minut innostumaan aiheesta. Uskonto alkoi näyttäytyä avaimena ymmärtää maailmaa ja asioiden välisiä suhteita.
Millaista uskontoa on opettaa?
– Ammattinahan tämä on ihan paras. Saan päivittäin keskustella fiksujen nuorten kanssa aiheista, jotka minua itseänikin kiinnostavat. Uskonnollisen identiteetin tukeminen ei ole tehtäväni, vaan se kuuluu uskonnollisille yhteisöille.
– Uskonnon lukiokursseilla on tietosisältöä paljon. Käydään läpi historiallisia vaiheita ja laajempia kaaria sekä yritetään ymmärtää esimerkiksi uskonnollisia symboleita. Tällainen on useimmiten opiskelijalle hieno kokemus. Kun faktat ovat hallussa, niin sinulla on välineistö, joka auttaa ymmärtämään maailmaa.
– Oppitunneilla tapahtuvan kohtaamisen hetken koen eräänlaisena taikapiirinä. Siinä parhaimmillaan osallistujien usko myönteisiin kehityskulkuihin, yhteistyön voimaan ja omaan toimijuuteen vahvistuu. Ainakin omasta puolestani voin todeta, että päivittäinen keskustelu fiksujen nuorten kanssa on vaikuttanut siihen, että epätoivo synkkien uutisten, ympäristöongelmien ja sotien keskellä ei ole lannistanut totaalisesti.
Millaisia keskusteluja uskontotunneilla käyt opiskelijoiden kanssa?
– Monet aiheet kiinnostavat heitä. Erityisesti sellaiset, jotka nousevat esiin somen ja median kautta. Kristillisen oikeiston nousu USA:ssa on yksi sellainen teema, joka puhuttaa.
– Opiskelijoitamme kiinnostavat myös uudet uskonnolliset liikkeet, jota näkyvät populaarikulttuurissa. Halutaan käsitellä esimerkiksi uushenkisyyttä, Tarot-kortteja ja vastaavia teemoja.
– Keskusteluissa tunneilla nousevat ylipäätään esille elävän uskonnollisuuden näkökulmat. Ei nuoria kiinnosta niinkään se, miten jotkut auktoriteetit ovat ilmaisseet asian, vaan se, miten uskonto ohjaa arkea.
Ei nuoria kiinnosta niinkään se, miten jotkut auktoriteetit ovat ilmaisseet asian, vaan se, miten uskonto ohjaa arkea.
Miten uskonnonopetus voi edistää yhteiskunnallista ymmärrystä ja rauhantahtoa?
– Dialogitaidot, kriittinen ajattelu ja argumentointi ovat tiedollisten ainesten lisäksi valmiuksia, joita katsomustunneilla harjoitellaan. Ne ovat mitä tärkeimpiä tulevaisuuden taitoja ihan jokaiselle nuorelle. Perehdymme myös reflektiotaitoihin, mikä on rauhantyön kannalta hyvin tärkeää. Aidossa dialogissahan ei koskaan voi tietää, mihin se johtaa.
– Uskonnonopetus antaa valmiuksia selviytyä tässä kaoottisessa todellisuudessa. Nuorilla säilyy sen avulla jonkinlainen kokonaisnäkemys asioista. Sosiaalisessa mediassa pitää sanoa nopeasti ja tiiviisti. Monesti asiat kuitenkin pitäisi ymmärtää syvällisemmin, jotta on mahdollista rakentaa niistä oma mielipide.
Pitäisikö säilyttää nykyinen uskonnonopetuksen malli vai ottaa käyttöön yhteinen katsomusaine?
– Jos katsomuksellista yleissivistystä pidetään oikeasti merkityksellisenä, niin yhteinen katsomusaine olisi enemmän tätä päivää ja myös tulevaisuutta. On vähän falskia puhua dialogi- ja vuorovaikutustaidoista, ja sitten jakaa opiskelijat eri ryhmiin.
– Nykyinen järjestelmä on myös ristiriitainen ja eriarvoistava. Jos elämänkatsomustietoa opiskeleva ei kuulu ev. lut kirkkoon, niin hän voi opiskella ET:tä tai tulla ev. lut uskontotunneille. Mutta jos kuuluu ev. lut kirkkoon, niin voi valita vain uskonnonopinnot.
– Elämänkatsomustiedon ja filosofian opettajat ehkä pelkäävät, että uudessa aineessa kristilliset sisällöt tavallaan jyräisivät kaiken. Siinä mielessä tämä pelko on aiheellinen, että uskonnossa tietoainesta on paljon. Suuri osa siitä on yleissivistyksen kannalta tärkeää. Uskon kuitenkin, että katsomusaineiden fiksut edustajat kyllä pystyisivät löytämään kaikille tärkeät asiat.
Lue myös:
Asiantuntijoiden ryhmä ehdottaa: Lukiossa katsomusaineen saisi valita
Ilmoita asiavirheestä