Opetushallitus julkaisi tällä viikolla koulujen katsomusaineiden opetuksen tulevaisuutta käsitelleen raportin. Vuonna 2022 työnsä aloittaneen kehittämisryhmän tehtävänä oli ollut pohtia, miten epätasa-arvoiseksi ja hankalaksi koettu katsomuskasvatus tulisi tulevaisuudessa järjestää.
Järjestelmän ongelmista vallitsee melko laaja yhteisymmärrys. Koululaisten ”omaan uskontoon” perustuva järjestelmä ei enää toimi, kun uskonnollinen yhtenäiskulttuuri on pirstoutunut.
Mutta siitä, miten tuota järjestelmää tulisi korjata, ei yhteisymmärrystä ole alkuunkaan.
YHTEISYMMÄRRYSTÄ EI löytynyt myöskään kehittämisryhmässä, jonka työskentelyyn osallistui kasvatustieteilijöiden ja virkamiesten lisäksi melkoinen joukko erilaisia omia etujaan ajavia järjestöjä. Edustettuina oli muun muassa opetuksen järjestäjiä edustava Kuntaliitto, uskonnollisia yhteisöjä kuten Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko, Vapaa-ajattelijoiden liitto sekä Uskot-foorumi.
Tuloksena oli kolmentoista kohdan lista, joka säilyttäisi nykyjärjestelmän pienin muutoksin.
Uudistuksista merkittävimpiä olisivat lukioilaisille annettu mahdollisuus valita itse opiskelemansa katsomusaineen sekä islamin uskonnon oppimäärään liittyvien kysymysten lisääminen ylioppilaskirjoituksiin.
Raporttiin jätettiin kuusi eriävää mielipidettä, jotka koskivat erityisesti katsomusaineen valinnan mahdollistamista lukiolaisille. Suomen uskonnonopettajien liiton puheenjohtaja Tuovi Pääkkönen kutsui sitä ”valuvikojen paikkaamiseksi”.
Omassa päässäni soi raporttia lukiessa vanha lastenrallatus: Pikku Matin autosta on kumi puhjennut, purukumilla me paikkaamme sen.
SUURIN HANKALUUS katsomuskasvatuksen kehittämisen kannalta ei kuitenkaan ole raportin sisällössä vaan siinä, että useimmat siinä ehdotetuista muutoksista vaatisivat muutoksia lainsäädäntöön. Toisin sanoen katsomuskasvatuksen tulevaisuus on poliitikkojen käsissä.
Nykyisessä poliittisessa keskustelukulttuurissa tämä on valtava ongelma. Kuten uskontotieteen professori Titus Hjelm Kotimaan haastattelussa alkuvuodesta sanoi, poliittisessa keskustelussa uskonnosta on tullut keppihevonen, jonka avulla käsitellään laajempia identiteettipoliittisia teemoja. Raportista noussut julkinen keskustelu osoitti, että Hjelm puhui asiaa.
Kun Yle oli tehnyt raportista jutun, jonka kärkeen se nosti raportissa esitetyn idean islamin lisäämisestä ylioppilaskirjoituksiin, tarttuivat täkyyn hanakasti ainakin perussuomalaisten kansanedustajat.
Kansanedustaja Sanna Antikainen (ps.) näki ideassa suomalaisen kulttuurin ja kristillisen arvopohjan heikentämistä ja arvioi, että nyt ”islamin ideologiaa” ollaan pönkittämässä Opetushallituksen tuella.
Kansanedustaja Ari Koponen (ps.) puolestaan arveli työryhmän ehdotuksen lisäävän ”islamisaatiota”. Hiljattain keskustan riveistä perussuomalaisiin loikannut kansanedustaja Pekka Aittakumpu taas pohti, että nyt islamia ollaan tuomassa kouluihin kristinuskon tilalle.
Poliitikkojen tiedotteita lukiessa olisi melkein voinut erehtyä luulemaan, että työryhmä ehdotti ylioppilaskirjoituksissa evankelisluterilaisen uskonnon korvaamista islamilla.
ISLAMIN USKONNON lisääminen ylioppilaskirjoituksiin ei tietenkään ole ”islamisaatiota”, ja sen ymmärtänevät myös irtopisteitä kalastelevat poliitikot. Vaalien alla islamin vastustaminen koetaan kuitenkin käteväksi tavaksi tuoda esiin omaa poliittista arvomaailmaa.
Mutta valitettavasti islamin lisääminen ylioppilaskirjoituksiin ei myöskään korjaa rikkinäistä koulujen katsomusopetusta.
Katsomusopetuksen tarvitaan kokonaisuudistus. Liian pitkään sitä on yritetty korjata paikkaamalla purukumilla reikiä sieltä täältä.
Kokonaisuudistusta ei puolestaan saada aikaan, jos siitä yritetään sopia niiden kesken, joille nykyisenkaltainen oman uskonnon opetus on saavutetu etu. Se ei myöskään onnistu, jos uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksesta tehdään poliittinen kysymys.
Ehkäpä seuraavan kerran tehtävä katsomuskasvatuksen uudistamisesta voitaisiin luovuttaa yliopistojen katsomusopetuksen pedagogiikkaan perehtyneille kasvatustieteilijöille. Koululaiset tarvitsevat katsomuksiin liittyvää sivistystä moniuskontoisessa yhteiskunnassamme enemmän kuin koskaan aiemmin.
Lue myös:
Asiantuntijoiden ryhmä ehdottaa: Lukiossa katsomusaineen saisi valita
Islamia opiskelevien oppilaiden määrä kasvaa – Pätevistä opettajista on pulaa