”Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita.” Hes. 34:16
Hyvä paimen vie lampaansa lepäämään, etsii, tuo takaisin harhautuneen, sitoo murtuneen jalan, hoivaa uupunutta ja laittaa rajat itseriittoisille. Huonoinkaan paimen ei ole väärä paimen, jos hän kulkee Herran käden alla.
Juha Vähäsarja, Jumalan kämmenellä, tämän päivän teksti, Symbolum Oy, 2024.
Tietysti Jeesus itse on se hyvä paimen. Joh. 10:11. Sitten hänellä on monia ”apupaimenia”.
Ihmetellös, ihmislapsi,
Rakkautta Jumalan,
Lahjaks on hän maailmalle
Suonut Poikans ainoan.
Enkelitkin hämmästyy;
Se on heille riemun syy, riemun syy.
Ihmetellös, ihmislapsi,
Ihme suuri ilmaantui:
Seimen Lapsen kirkas silmä
Ristin kuoloon ummistui.
Silloin synnit ihmisten
vaipui vereen Jeesuksen, Jeesuksen.
H. J. Pätiälä (1880-1950), Saarnaa Sanaa, s. 197, Suomen Vapaa Evankelisluterilainen Seurakuntaliitto, 1951.
Jos ei ole Luojaa, ei ole mitään luomisjärjestystä eikä myöskään kaikkia sitovaa ns. ”luonnollista lakia”. Kehitysoppi tuntee lopulta vain vahvemman oikeuden. Heikomman pitää väistyä. Hänen kuuluu hävitä ja kadota paremman tieltä. Muussa tapauksessa kehitys ei kulje etäänpäin. Siksi johdonmukaisena ajatusrakennelmana evoluutio on yhtä kuin devoluutio: uusi, uljas maailma romuttuu raunioiksi ihmisen pohjattoman pahuuden tähden. Itse asiassa natsismi toteutti kehitysopin mukaista rotuoppia ja päätyi luomaan omannäköisensä ”ihanneyhteiskunnan”, joka muuttui maanpäälliseksi helvetiksi. Korkeat eettiset säännöt sekä ylevät moraaliset periaatteet kävivät mahdottomiksi. Kristinusko nähtiin edistyksen jarruna, koska se puolusti heikkoja armahti syntisiä.
Timo Laato, Länsi-Suomen Herännäislehti, s. 5, Tammikuu 2026.
Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, yljän kaltaiseksi, joka kantaa juhlapäähinettä niin kuin pappi, ja morsiamen kaltaiseksi, joka on koruillansa kaunistettu. Jes. 61:10.
Olkoon kurjuutesi kuinka suuri tahansa, aivan pieni se on kuitenkin onnesi rinnalla, joka sinulla Kristuksessa on. Synti katoaa vanhurskauteen, suru iloon – kaikki murhe häviää siihen suureen iloon. Sinulla on Isä, joka tahtoo, siksi että harmaaksi tulet, iankaikkisella rakkaudella (“Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sen tähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta.” Jer. 31:3) kantaa (“Niin kuin paimen hän (Herra) kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään.” Jes. 40:11), suojata (“Sillä sinä, Herra, siunaat vanhurskasta, sinä suojaat häntä armollasi niin kuin kilvellä.” Ps. 5:13), hoivata sinua (“Hoivatkaa sen tähden toinen toistanne, niin kuin Kristuskin on teidät hoivaansa ottanut Jumalan kunniaksi.” Room. 15:7), ja on sen vannonut oman, iankaikkisen olentonsa kautta, kautta vuorten ja kukkuloiden, kautta taivaan ja maan. Luota siihen! (“Luottakaa Herraan.” Ps. 4:6, sulut allekirjoittaneen lisäys.)
Carl Olof Rosenius (1816-1868), Armoa armosta, s. 273-274, Sley, 1966.
Mika
Kiitos hyvin valikoiduista tekskteistäsi