Ihmisen tunne-elämän varhaiskehitystä hallitsee kaksijakoinen, kokonaan hyvän ja kokonaan pahan ruumiilliseen tyydyttyneisyyteen perustuva kokemustila.

Tämän kaksijakoisuuden aktivoituminen ihmisen elämänkaaren myöhemmissä vaiheissa on psyykkisenä perustekijänä vaikuttamassa kaikessa olemisessa. Erityisesti maailmankatsomukselliset kysymykset, uskonto mukaan lukien, aktivoivat musta-valkoista todellisuuden kokemusta, uskonsotiin asti.

Poliittinen hybriditoiminta pyrkii vaikuttamaan yhteiskunnissa ilmeneviin jakolinjoihin niitä voimistaen, yhteisöjä hajottaen.
Uskonnollisuuden musta-valkoinen perusluonne antautuu helposti hybridivaikuttamisen välineeksi.

Suomalaisessa uskonnollisessa keskustelussa on viimeisten vuosien aikana ilmennyt voimakas kaksijakoisuus, joka ilmenee erityisen selvästi kirkollisen median kommentointiketjuissa, muun muassa kirkon johtohenkilöihin kohdistuvana kärkkäänä, tuomitsevana, loukkaavana nimittelynä. 

Ei ole poissuljettua, että sinänsä vilpittömömät, uskonnolliset erimielisyydet päätyvät kärjistetyn hybridivaikuttamisen välineiksi.

Kirkollisten esimiesten toimintavaatimusten uhmaaminen järjestöehtoollisten puitteissa, miespappivihkimysten hankkiminen vieraissa kulttuuriyhteyksissä, muun muassa Venäjällä, vakiintuneen ja arvostetun naispappeuden vastustaminen ja erinäisten opillisten erimielisyyksien jatkuva korostaminen hajottavat kirkollista yhteyden tunnetta. Maallikkokristityt kokevat tämän surullisena erilaisuuden korostuksena.

Järjestöjen esihenkilöiden olisi varottava joutumasta erilaisen kirkollisen hajotustoiminnan välineiksi.

Vaikeissa historian vaiheissa Suomen evankelis-luterilainen kirkko on ollut kansaa yhdistävä, yhteistä uskoa vaaliva perusvoima.

Markku Nieminen
sairaalapastori (el), psykoterapeutti