Kautta historian Ensimmäisen Mooseksen kirjan alussa olevat luomiskertomukset ovat herättäneet kristinuskon vastustajissa intohimoa. Jo toisella vuosisadalla kreikkalainen Kelsos, kristittyjen vastustaja ja platonilainen filosofi, nimitti Eeden-kertomuksessa mainittua puhuvaa käärmettä ennemmin vanhojen vaimojen tarinaksi kuin jumalallisesti inspiroiduksi historiaksi. Myös nykyateisteille myyttiset kuuden päivän luomiskertomus ja Eedenin paratiisitarina ovat tarjonneet herkullisia pilailukohteita etenkin nykytieteen näkökulmasta.
Totta onkin, että nämä muinaiset ja tuhansia vuosia vanhat kertomukset eivät täytä nykytieteen kriteerejä. Niiden synnyn jälkeen maailmankuvamme on laajentunut huimasti. Tiedämme, että maailmankaikkeus on miljardeja vuosia vanha, että elämän kehittyminen maan päällä nykymuotoonsa on kestänyt satoja miljoonia vuosia ja että meillä ihmisillä ja simpansseilla on ollut yhteinen esivanhempi noin 6–7 miljoonaa vuotta sitten.
Oikeastaan olisikin aika hassua edellyttää tuhansia vuosia vanhoilta ja myyttisiltä kertomuksilta täyttä yhdenmukaisuutta itseään jatkuvasti korjaavaan nykytieteeseen. Tarkoittaako tämä, että varhaiset luomiskertomukset ovat vain vanhentuneita satuja ennemmin kuin jumalallisesti inspiroituja kertomuksia? Ei välttämättä.
VALITETTAVAN HARVA teologi on ajatellen lukenut näitä myyttisiä tekstejä. Jo pelkkä huolellinen lukeminen olisi paljastanut sen, että itse tarinat alun perinkin ovat olleet hyvin myyttisiä ja monitasoisia. Tämä käy ilmi jo siitä, että Aadam esiintyy paratiisikertomuksessa ainakin kolmessa eri merkityksessä: erisnimenä, ihmiskuntaa kuvaavana sanana sekä ihmisen arkkityyppinä. Samoin Eevalla on vertauskuvallinen merkitys: kaikkien elävien äiti.
Kertomus ei myöskään väitä, että Aadam ja Eeva tai paratiisin mies ja nainen olisivat olleet ensimmäisiä ihmisiä maan päällä. Tämän osoittaa jo pelkästään se, että heidän jälkeläisensä Kain pelkää tekemänsä veljessurman jälkeen, että hän joutuu muiden (ihmisten) tappamaksi.
Myös Eeden-kertomuksen alku vihjaa samaan suuntaan: Jumala loi ihmisen muualla kuin paratiisissa ja asetti hänet tai osan ihmiskuntaa itään, eli Eedenin puutarhaan Lähi-itään, jossa edelleen Eufrat ja Tigris virtaavat.
Tässä on mielenkiintoinen leikkauspiste myös nykytietoomme ihmislajin evoluutiosta. Sen mukaan ihmisen alkukoti on todennäköisesti Afrikassa, josta etenkin nykyihminen alkoi vähitellen levitä Lähi-idän kautta muualle maailmaan. Toisin sanoen niin Eeden-kertomus kuin nykytietomme kertovat, että ihmisen alkukoti on Afrikassa.
Mielenkiintoista on kuitenkin se, että näkökykymme on kehittynyt eläinmaailmassa erittäin tarkaksi nimenomaan käärmeiden ansiosta.
KERTOMUKSEN MAINITSEMA käärme ja sen vaikutus naisen kykyyn nähdä puu uudenlaisessa valossa voi olla toki sattumaa. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että näkökykymme on kehittynyt eläinmaailmassa erittäin tarkaksi nimenomaan käärmeiden ansiosta.
Ihmisillä, ihmisapinoilla, apinoilla ja käärmeillä on itse asiassa peräti 100 miljoonaa vuotta yhteistä evoluutiohistoriaa. Kymmenien miljoonien vuosien ajan olimme ennen kaikkea käärmeiden ruokaa, ja se on syy myös kehittyneeseen näkökykyymme: luonnossa on välttämätöntä eloon jäämiseksi oppia tunnistamaan uhkia.
Myös kertomuksessa mainitut naisten synnytyskivut ovat mielenkiintoinen yksityiskohta nykytieteen näkökulmasta. Nimittäin kaksi tärkeää seikkaa ovat vaikeuttaneet ihmisen synnyttämistä verrattuna esimerkiksi simpanssiin: pystykävely ja aivokapasiteetin kasvu. Kun ihminen tai ihmisapinat siirtyivät puista savannille, lantion kaventuminen mahdollisti jatkuvan pystykävelyn.
Vähitellen ihmisapinoiden aivokapasiteetti myös kasvoi muun muassa proteiinipitoisemman ruoan ansiosta. Käytännössä tämä johti siihen, että naarasihmisille synnytyksestä tuli vaikeampaa ja kivuliaampaa, kun isompi pää piti saada kapeammasta lantiosta ulos. Tämän takia lapset edelleenkin käytännössä syntyvät keskosina ja tarvitsevat hoivaa etenkin vauvavaiheessa.
Vastaavasti miehen saama rangaistus kovasta työstä voi viitata siihen tosiseikkaan, että usein työn tekeminen tässä maailmassa on väistämätöntä elämiseen. Samalla se voi Eeden-kertomuksessa olla myös viittaus siihen, kuinka ihminen vähitellen siirtyi metsästäjä-keräilijäelämästä maatalousyhteiskuntaan Lähi-idässä. Tämä siirtymä taas johti kaupunkien ja kaupunkivaltioiden sekä sellaisen sivilisaation syntyyn, jollaisessa elämme nykyäänkin ja jonka vaiheisiin myös Ensimmäinen Mooseksen kirja viittaa.
VOIDAANKIN TODETA, että ehkä yllättäen moderni tietomme ihmislajin evoluutiosta ei itse asiassa ole tehnyt Eeden-kertomuksesta entistä naurettavampaa, vaan paljon uskottavamman kuin aiemmin. Tämä lyhyt tarina parhaimmillaan kuvaa hyvin niitä valtavia muutoksia, joita ihmislaji on sen olemassaolonsa aikana käynyt läpi. Samaan hengenvetoon on toki todettava, että tällaisessa pohdinnassa on aina ylitulkitsemisen vaara.
Kaikesta huolimatta varmaa on se, että itse kertomus on rikas kuvaus ihmisen myyttisestä menneisyydestä. Sellaisenaan se on kirjallinen klassikko, jonka myöhempää vaikutusta ei voi oikein yliarvioida. Tuhansia vuosia vanha länsimainen kulttuuri on edelleen täynnä viittauksia nimenomaan tähän kertomukseen niin tieteessä ja taiteessa kuin uskonnossakin.
Jussi Koivisto
Kirjoittaja on TT, kappalainen ja fitnessvalmentaja.
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä