Viron kirkon Eesti Kirik -lehden uuden artikkelin mukaan uskontokasvatus Euroopassa on ikään kuin peili yhteiskunnan arvoista, mutta myös jännitteistä ja suuntauksista.
Näin väittää uskonnonpedagogiikan apulaisprofessori Olga Schihalejev lehteen kirjoittamassaan asiantuntija-artikkelissa, joka lehden mukaan aloittaa lehdessä julkaistavaksi suunnitellun artikkelisarjan. Siinä tullaan tutkimaan, miten uskonnonopetus on järjestetty peruskouluissa eri Euroopan maissa.
Eesti Kirik -lehden kirjoitussarjan artikkelit ovat eri kirjoittajilta ja tulevat valmistumaan lehden mukaan Tarton yliopiston teologisen tiedekunnan kurssilla ”Uskonto ja koulutus”.
Eri maiden koulujärjestelmissä on Schihalejevin artikkelin mukaan yleensä uskontoa käsittelevä oppiaine, mutta sen muodostumisen historia, opetuksen järjestely ja myös opetuksen tavoitteet ovat eri maissa hyvin erilaisia. Euroopan maissa on Schihalejevin mukaan uskonnonopetuksessa kaksi päämallia tai lähestymistapaa: tunnustuksellinen ja ei-tunnustuksellinen.
Tunnustuksellinen eli uskontopohjainen opetus keskittyy Schihalejevin mukaan tavallisesti yhden uskonnon opettamiseen, ja sitä annetaan saman uskonnollisen taustan omaaville lapsille. Näin asiaa on järjestetty monissa Keski- ja Etelä-Euroopan maissa, esimerkiksi Itävallassa, Puolassa ja Kroatiassa. Oppiaine voi usein olla vapaaehtoinen tai vaihtoehtoinen etiikan opiskelun kanssa.
Euroopan neuvoston sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (OSCE) laatimissa ohjeissa korostetaan, että demokraattisessa yhteiskunnassa suvaitsevaisuus ja uskonnollinen lukutaito ovat tärkeä osa yleistä sivistystä.
Yhä useammissa Euroopan maissa sovelletaan Schihalejevin mukaan ei-tunnustuksellista uskonnonopetusta. Useimmiten se on kaikille pakollinen aine. Kaikki oppilaat, riippumatta heidän maailmankatsomuksellisesta taustastaan, opiskelevat yhdessä eri uskontojen ja uskomusten perusteita. Tavoitteena ei ole opettaa jotakin maailmankatsomusta oikeana, vaan opettaa tasapuolisesti kriittistä ajattelua ja kulttuurienvälistä dialogia.
Tällainen lähestymistapa on levinnyt Pohjoismaissa ja monissa Länsi-Euroopan maissa. Myös Viron valtakunnallisessa opetussuunnitelmassa valinnaisaineena kuvattu aine uskonnonopetus on ei-tunnustuksellinen. Se opettaa ymmärtämään erilaisia maailmankatsomuksia ja uskontoja, sekä niiden kulttuurista ja historiallista merkitystä.
Euroopassa koulujen uskontokasvatus näyttää Schihalejevin mukaan liikkuvan yhä ei-tunnustuksellisempaan ja pluralistisempaan suuntaan. Taustalla on hänen mukaansa yhteiskuntien sekularisoituminen ja kulttuurinen monimuotoisuus, jotka pakottavat etsimään uusia tapoja, miten käsitellä uskontoja.
Uskonnonopetusta kouluissa koskevat Schihalejevin mukaan myös eurooppalaiset ja kansainväliset sopimukset. Esimerkiksi Euroopan neuvoston sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (OSCE) laatimissa ohjeissa korostetaan, että demokraattisessa yhteiskunnassa suvaitsevaisuus ja uskonnollinen lukutaito ovat tärkeä osa yleistä sivistystä.
Schihalejevin mukaan koulujen uskonnonopetusta on perusteltu ensisijaisesti uskonnollisilla argumenteilla, mutta nykyisin yhä enemmän korostetaan, että tämä aine yhtäältä auttaa ihmistä itseymmärrykseen ja toisaalta se edistää yhteiskunnan harmonista toimintaa. Uskontokasvatus voidaan nähdä Schihalejevin mukaan myös välineenä, joka auttaa ihmisiä elämään paremmin yhdessä ja integroitumaan yhteiskuntaan.
Lue myös:
Katolinen koulu aloittaa Helsingissä elokuussa – Tavoitteena oppimisrauhan takaamineen
Ilmoita asiavirheestä