Mitä suurempi on vaalikampanjan rahoitus, sitä parempi on tyypillisesti myös vaalimenestys. Tämä rahoituksen ja vaalimenestyksen välinen yhteys on osoitettu tutkimuksissa yksiselitteisesti, toteaa yleisen valtio-opin apulaisprofessori Hanna Wass Helsingin yliopistosta.
– Vaalirahoitus ja kampanjalahjoitukset ovat keskeinen osa sitä monisäikeistä rihmastoa, jonka kautta taloudellinen pääoma siirtyy poliittiseksi vaikutusvallaksi, hän sanoo.
Wass korostaa, ettei vaalirahoituksessa sinänsä ole mitään kyseenalaista, vaan se on osa poliittista järjestelmää. Ehdokkaat ovat kuitenkin epätasa-arvoisessa asemassa siinä suhteessa, kuinka paljon heillä on varoja käytettävissään, ja joskus ulkopuolinen rahoitus voi tuottaa myös ongelmallisia sidonnaisuuksia. Siksi vaalirahoitusta ja sen läpinäkyvyyttä säännellään valtakunnallisissa ja alueellisissa vaaleissa lailla.
Vaan ei kirkossa. Kirkon vaaleissa tällaista sääntelyä ei ole lainkaan.
– Niistä puuttuu regulaatio kokonaan. Se on hämmästyttävä epäkohta.
WASS HAVAHTUI asiaan marraskuussa Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherranvaalin kynnyksellä. Vaaleissa yksi ehdokkaista kampanjoi näkyvästi muun muassa raitiovaunuissa ja metrossa, pysäkkinäytöillä sekä Helsingin Sanomissa.
Wass nosti asian esiin Helsingin Sanomiin kirjoittamassaan mielipidekirjoituksessa. Siinä hän arvioi, että mainoshinnastojen perusteella kyseisen kampanjan hinta saattoi nousta jopa 10 000 euroon. Siinä missä valtiollisissa vaaleissa mainoksista olisi pitänyt ilmetä mainoksen maksaja, kirkon vaaleissa tällaista velvoitetta läpinäkyvyyteen ei ole.
Wass on toiminut aiemmin tällä kaudella Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvostossa ja seurakuntien yhteisessä kirkkovaltuustossa, mutta menetti paikkansa muuton myötä eikä ole ollut mukana tuomiorovastivaaliin liittyvässä päätöksenteossa viime kevään jälkeen. Hän korostaa, että kyse on yhtä vaalia paljon laajemmasta rakenteellisesta ongelmasta kirkon vaaleissa.
Olisiko kirkon vaaleissa syytä säännellä vaalirahoitusta?
– Kyllä, aivan ehdottomasti, Wass vastaa.
– Epätasa-arvoiset resurssit aiheuttavat vinoumia ja voivat karsia ehdokasjoukkoa. Kalliit kampanjat antavat myös ongelmallisen signaalin tilanteessa, jossa moni seurakuntalainen kamppailee toimeentulostaan sosiaalietuuksien leikkausten myötä.
Wassin mielestä kirkolliskokouksen tulisikin puuttua asiaan ja korjata vaaliprosessissa havaitut epäkohdat. Vertailukohtia voitaisiin etsiä kansallisia vaaleja säätelevästä vaalirahoituslaista.
Toivoisin, että kaikki ehdokasryhmät sitoutuisivat jo ennen vaaleja avoimuuteen rahoituksessa.
JO NYT sääntelyn puutetta voitaisiin paikata itsesääntelyllä. Asia on ajankohtainen, sillä seuraavat seurakuntavaalit käydään ensi syksynä. Wass toivoo, että aiheesta keskusteltaisiin nyt, kun vaaleihin on vielä aikaa eikä keskustelu vaalirahoituksesta sekoitu substanssikysymyksiin.
– Toivoisin, että kaikki ehdokasryhmät sitoutuisivat jo ennen vaaleja avoimuuteen rahoituksessa, Wass sanoo.
Rahan merkityksen Wass arvelee korostuvan tulevissa seurakuntavaaleissa. Syynä tähän on somealustajätti Metan lokakuinen päätös kieltää maksettu yhteiskunnallinen mainonta alustoillaan. Se rajoittaa seurakuntavaaleissa ehdolla olevien mahdollisuuksia tehdä edullisia kampanjoita.
– Silloin mainosmedian rooli korostuu. Rahan kerääminen tulee palaamaan seurakuntavaaleihin, kun somekanavat ovat pois käytöstä.
Lue myös:
Kirkolliskokousedustajat täpinöissään siirtoäänivaalista: ”Tuntui alusta asti jännittävältä”
Näkökulma: Valtaa on pian jaossa, vaan onko ottajia
Ilmoita asiavirheestä