Skandinavian pohjoisosia ovat kauan asuttaneet suomalaisten kielisukulaiset, eri saamelaiskieliä puhuvat saamelaiset. Professori emeritus Veli-Pekka Lehtolan uusi kirja Kenen maa, kenen ääni? porautuu mielenkiintoisesti erityisesti saamelaisten ja suomalaisten suhteiden historiaan.

Parin–kolmen vuosituhannen takaa lähtevä kerronta käy kronologisesti läpi tarinan käänteet saamelaisten ja suomalaisten alkuperästä läpi keskiajan uudelle ajalle. 1900-luvun saamelaisuus, erilaiset tapahtumat ja käännekohdat sekä monet henkilöt saavat kirjassa eniten tilaa.

Käy ilmi, että historian kuluessa suomalaisuus sekä työnsi edellään että sulatti itseensä saamelaisuutta. Saamelaisuudelle tuhoisa kielenvaihto on ollut tavallinen tarina, jota vastaan herättiin nousemaan vasta kun 1900-luku oli pitkällä. Saamelaiset ovat kokeneet valtaväestön taholta sortoa ja ylenkatsetta. Esivalta on usein ollut hidas ja haluton heidän asioitaan edistämään.

Kirja selvittää, miten saamen kansan sodanjälkeisen ajan uuden itsetunnon nousu on sisältänyt vaatimuksia menneisyyden vääryyksien oikaisemisesta sekä oikeudellista kamppailua maasta ja vesistä. On pyrkimyksiä suuremman itsehallinnon saamiseksi ja myös oman elämäntavan, kulttuurin ja kielen puolustamista.

Nykypäivän suuri saamelaiskysymys on, kuka on saamelainen? Millä ehdoilla joukkoon kelpaa myös esivanhempiensa kielen menettänyt suomenkielinen osaksi saamelainen?

Aika-ajoin kirjaa suomalaisena lukiessa tulee hieman poliittisesti epäkorrekti olo. Jos kirjalta jotakin lisää olisi toivonut, olisi se saamelaisyhteisöjen sisäisten ristiriitojen ja erimielisyyksien tarkempi käsittely.

Lehtolan kirja on kaiken kaikkiaan erinomainen aiheensa läpikäynti, katsaus ja analyysi uhanalaisten pienten kielien ja kulttuurien kertomuksesta. Sen lukemista voi suositella jokaiselle Pohjois-Suomesta, saamelaisista ja historiasta kiinnostuneelle.

Lue myös:

Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio vaatii Suomen kirkoilta toimenpiteitä