Turussa koolla oleva kirkolliskokous keskusteli keskiviikkona aamupäivällä kirkon kansainvälisen työn kokonaisuudesta ja lähetysjärjestöjen asemasta.
Helsingin hiippakuntavaltuusto oli tehnyt esityksen kirkolliskokoukselle, että kirkon kansainvälisen työn kokonaisuudesta tehdään selvitys, ja että järjestelmää muutetaan ”tulevaisuuden tarpeita vastaavaksi”.
Kirkolla on tällä hetkellä kahdeksan virallista lähetystyötä tekevää sopimusjärjestöä. Esityksen mukaan järjestöjen suuri määrä ja niiden keskinäiset kokoerot aiheuttavat haasteita järjestelmälle: ”Kahdeksan lähetysjärjestöä tarkoittaa myös kahdeksankertaista hallintoa”.
Esityksen mukaan kumppanuusmalli voi jatkossakin toimia pohjana kirkon kansainväliselle työlle. Järjestelmään halutaan kuitenkin lisää vaikuttavuutta ja läpinäkyvyyttä. Esityksessä todetaan, että ”vaikuttavuuden ja läpinäkyvyyden kannalta valintakriteereinä kumppaneille tulee pitää ainakin järjestön volyymiä sekä seurakuntien mahdollisuutta osallistua järjestön päätöksentekoon”.
Hiippakuntavaltuuston esitys kirvoitti runsaasti puheenvuoroja. Monissa puheenvuoroissa todettiin, että ehdotus on periaatteessa hyvä ja keskustelu kirkon kansainvälisen työn kokonaisuudesta tarpeellinen. Esitys kuitenkin raukesi selvällä enemmistöllä äänin 101-4.
Esityksen raukeamista esitti Espoon piispa Kaisamari Hintikka. Hän piti esitystä tärkeänä, koska se mahdollistaa lähetysjärjestöjä laajemman keskustelun lähetystyöstä.
− Piispainkokous on kuitenkin toiminut asiassa ”etupainotteisesti” ja selvitystyö on jo käynnistynyt, joten esityksen hyväksyminen tarkoittaisi kaksinkertaista työtä.
Monissa raukeamista kannattaneissa puheenvuoroissa tuotiin esille, että kahta päällekkäistä työtä pitää välttää.
KÄSITTELYN AIKANA puheenvuoroissa tuotiin esille pohdintaa, mitä kirkon kansainvälisellä työllä lopulta tarkoitetaan. Onko se ainoastaan lähetystyötä Suomen rajojen ulkopuolella vai kuuluuko siihen myös maahanmuuttajien ja ulkomaalaistaustaisten keskuudessa tehtävä työ?
Edustaja Lauri Grünthal sanoi, että globaalin vastuun kantaminen on osa kirkon kansainvälistä työtä. Hänen mukaansa kirkolla on vaikeuksia kohdata maahanmuuttajia.
− Kansainvälistyvässä Suomessa maahanmuuttajien kohtaaminen on jatkuvasti tärkeämpää. Tuntuu, että olemme tässä asiassa kirkossa jatkuvasti jäljessä.
Edustaja Heidi Zitting sanoi, että maailmanlaajuinen muuttoliike on muuttanut lähetystyön asemaa merkittävästi. Hänen mukaansa vastakkainasettelu kansainvälisen työn ja lähetystyön välillä on keinotekoista ja ”hajottajan työtä”.
− Globaalia toimintaa ei voi edottaa kotimaassa ja maailmalla tehtävästä työstä.
Monissa puheenvuoroissa esitystä pidettiin huonona, koska toteutuessaan se voisi johtaa lähetysjärjestöjen irrottautumiseen kirkon kansainvälisestä työstä. Joissain puheenvuoroissa tosin arveltiin, että tämä saattoi myös olla esityksen perimmäinen tavoite.
Edustaja Ville Auvinen sanoi, että muuttuneessa tilanteessakaan lähetysjärjestöt tuskin lopettaisivat toimintaansa, koska ne haluavat toteuttaa lähetyskäskyä joka tapauksessa.
− Seurauksena olisi kirkon lähetystyöhön tulevien varojen väheneminen ja vaikuttavuuden heikkeneminen.
Edustaja Hannu Kippo muistutti, että aktiivinen kansalaistoiminta koetaan nykyisin hyväksi tavoitteeksi. Kirkon kansainvälisen toiminnan kokonaisuudessa lähetysjärjestöt edustavat hänen mukaansa tätä aktiivisuutta.
− Niitä on helppo lähestyä ja niissä on helppo toimia. Meidän on rohkaistava niissä toimivia ”syttyneitä sydämiä”.
Lue myös:
Kirkolliskokousedustajat täpinöissään siirtoäänivaalista: ”Tuntui alusta asti jännittävältä”
Ilmoita asiavirheestä