Kolehtipuhetta oli kestänyt jo yli puoli tuntia. Amerikkalainen saarnaaja Rodney Howard-Browne kertoi tarinan toisensa perään. Niissä hän joutui menettämään jotain toimiakseen Jumalan tahdon mukaan, mutta saikin aina kaiken moninkertaisesti takaisin, koska Jumala ei jää velkaa. Se oli pisin kolehtipuhe, minkä koskaan olin kuullut, ja minä olin nuoruudessani helluntaiherätyksessä kuullut niitä monia.

Howard-Brownen kolehtipuhe välähti mieleen, kun luin kirkolliskokouksen saamaa aloitetta, jossa esitetään varautumista kirkon julkisoikeudellisen aseman purkamiseen ja verotusoikeudesta luopumiseen. Aloitteen tekijät perustavat esityksensä siihen, että kirkolla ei ole enää sellaista yhteiskunnallista erityisasemaa, jonka perustuslaki sille suo. Lisäksi he huomauttavat, että Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa kirkko mainitaan vain yhtenä toimijana muiden joukossa. Suurin huoli aloitteen tekijöillä tuntuu kuitenkin olevan siinä, että aseman säilyttäminen pakottaa kirkon mukautumaan yhteiskunnan muutoksiin.

KIRKON JULKISOIKEUDELLINEN asema ja verotusoikeus ovat kuitenkin monisyinen ja pitkäjuurinen asia. Jo pelkästään se, että kirkko luopuisi omalta osaltaan ikivanhaa perua olevasta väestökirjanpidostaan, olisi parikymmentä vuotta kestävä siirtoprosessi. Kirkon kaksi muuta lakisääteistä tehtävää ovat hautaustoimi ja kulttuurihistoriallisten rakennusten ylläpitäminen. Lisäksi kirkko tekee merkittävää työtä lasten, nuorten, vanhusten parissa ja yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien auttamiseksi. Mitään näistä ei hoidettaisi ilman kirkon verotusoikeutta.

Voi yllättää, miten paljon uskonnollisen yhteisön ajatus kiertyy rahan ympärille, kun sitä ei tule verotuksella kerättynä jäsenmaksuna vaan jokainen penni on irrotettava seurakuntalaisten kukkarosta. Ihminen on huono antamaan omastaan kun antaminen ei ole automaattista.

ESIMERKKINÄ VOISI mainita Suomessa vaikuttavan katolisen kirkon. Sen jäsenmäärä kasvaa iloisesti, mutta jäseniä on vaikea saada osallistumaan kirkon kustannuksiin. Taloushuolten painama piispa joutuukin etsimään rahoitusta Saksasta ja nyt myös Yhdysvalloista. Katolinen kirkko Suomessa toivoisi kovin, että silläkin olisi samanlainen verotusoikeus kuin luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla. Samaa toivoo moni muukin uskonnollinen yhdyskunta. Kirkollisvero on nerokas keksintö.

Niinpä sen sijaan, että kirkolliskokous ja Kirkkohallitus löisivät hanskat tiskiin ja alkaisivat laatia papistolle kolehtipuheiden kirjaa, niiden kannattaisi miettiä toisenlaista strategiaa. Ruotsin mallin mukainen kaikilta verotuksessa perittävä hautausmaksu voisi ratkaista hautaustoimen rahoitusongelmat. Sen lisäksi tarvitaan strateginen valtiosuhteen hoitosuunnitelma, jossa lobataan huolella ja perehdytetään valtiovalta käytännössä siihen mitä kaikkea kirkko tekee ja miten tarpeellinen se on.

Lue myös:

Näkökulma: Arkipyhät kuuluvat Suomen kansan kristillisiin traditioihin ja ne pitäisi jättää rauhaan

Näkökulma: Jos keskustelu ei etene, kannattaa kokeilla letkajenkkaa