Syyriasta Suomeen paenneella Lama Kourdilla on kokemusta äitiydestä, naisten asemasta ja opiskelu- ja työelämästä molemmissa kotimaissaan. Muslimina hän saa uskosta voimaa, joka on auttanut jaksamaan myös vaikeuksien keskellä.

Syyrian pääkaupungista Damaskoksesta kotoisin oleva, Tampereella asuva Lama Kourdi pääsi kesällä käymään toisessa kotimaassaan pitkästä aikaa. Hän ei ollut käynyt Syyriassa kymmeneen vuoteen.

Kun noin 14 vuotta kestänyt sota Syyriassa on vihdoin loppunut, vierailu oli mahdollinen.

– Matka oli pieni kulttuurishokki. Vaikka tulen samasta kulttuurista, olin alkanut unohtaa millaista siellä on.

Syyriassa Kourdia ihmetytti esimerkiksi se, kuinka paljon ihmiset kiinnittävät huomiota siihen, miltä heidän elämänsä näyttää ulospäin. Parhaalta Syyriassa puolestaan tuntui ihmisten pyrkimys auttaa aina toisiaan.

Oman näköinen elämä ja avuliaisuus kunniaan

Lama Kourdi näkee, että ihmisillä hänen kahdessa kotimaassaan olisi opittavaa toisiltaan.

Kun ihmiset Syyriassa tavoittelevat sitä, että kaikki näyttäisi mahdollisimman hyvältä ulospäin, se vaikuttaa heidän valintoihinsa ja koko elämäntapaan. Moni tavoittelee esimerkiksi kaunista kotia ja hyvää autoa.

Jopa ala, jolle kouluttaudutaan, saatetaan valita sen perusteella, mikä näyttää hyvältä.

– Ihmisillä on jatkuvaa painetta olla toisenlaisia kuin he ehkä oikeasti ovat. Moni tekee työtä ja ponnistelee vain sen vuoksi, että näyttäisi hyvältä muille ja vastaisi yhteiskunnan odotuksiin.

Kourdi kokee, että Suomessa ihmisillä on enemmän vapautta olla omia itsejään ja tehdä omannäköisiä valintoja.

– Ihmiset valitsevat elämäntavan ja alan sen mukaan, mitä he raskastavat, ja mihin heillä on mahdollisuuksia, ilman samanlaista ulkoista painetta kuin Syyriassa.

Kourdi toivoo, että syyrialaiset muuttuisivat tässä samaan suuntaan.

”Vaikka maa ja ihmiset siellä ovat nyt köyhiä, kaikki yrittävät auttaa toisiaan.”

Suomessa puolestaan olisi Kourdin mielestä opittavaa siitä, miten toisia ihmisiä tuetaan ja autetaan Syyriassa.

– Vaikka maa ja ihmiset siellä ovat nyt köyhiä, kaikki yrittävät auttaa toisiaan. Olipa ihmisen ammatti tai asema mikä vain, hän uskoo, että pystyy auttamaan muita. Tarvitsemme Suomessakin sitä, että jokainen miettii, mitä voi antaa ja opettaa muille.

Äidillä on Suomessa vapaus, Syyriassa tuki

Kourdin lapset olivat mukana Syyriassa, jossa heille mieluisinta oli sukulaisten seura. Vanhemmat sukulaiset ottivat lapset mukaan arkisiin tekemisiinsä, kuten kauppaan. Sukulaislapset tutustuivat toisiinsa ja viettivät aikaa yhdessä.

Kourdin lapset saivat kokea, miltä tuntuu olla osa sukua, jossa niin moni rakastaa heitä ja haluaa heidät mukaan elämäänsä.

– Se lapsilta puuttuu Suomessa. Lapset ovat iloisia täällä, ja he haluavat elää täällä. Mutta he haluaisivat sukulaiset mukaan.

Kourdin äiti ja sisarukset asuvat Turkissa ja kaikki muut sukulaiset Syyriassa. Siellä Kourdi tapasi pitkästä aikaa myös isänsä. Hän ajattelee itsekin usein, miten ihanaa olisi saada perheenjäseniä Suomeen.

Ennen Syyrian matkaa Kourdi pelkäsi, että mitä jos vierailu saisi lapset tuntemaan, että he eivät kuulu Syyriaan eivätkä Suomeen. Kävi kuitenkin päinvastoin. Lasten kokemus kahdesta kotimaasta vahvistui.

Esimerkiksi lapsista keskimmäinen, ekaluokkalainen poika, oli Syyrian matkalla todella ylpeä kielitaidostaan. Hän puhuu sekä arabiaa että suomea.

– Syyriassa kaikki myös sanoivat, että lapset ovat hyvin syyrialaisia. Mutta kun he ovat Suomessa, he ovat hyvin suomalaisia. Olen äitinä ylpeä siitä, että olen pystynyt kasvattamaan lapset niin, että he tuntevat molemmat maat kotimaikseen.

Kourdin lapsista vanhin, nyt yläkoulun aloittanut poika, on syntynyt Syyriassa. Kaksi nuorempaa lasta ovat syntyneet Suomessa. Kun Kourdi tuli Suomeen, hän tykkäsi äitinä eniten siitä, että täällä äideillä tuntuu olevan vapaus kasvattaa omat lapsensa haluamallaan tavalla.

Syyriassa äitinä saa hänen mukaansa liikaa palautetta. Muut kyselevät kriittiseen sävyyn äidin kasvatusvalinnoista, kuten pukeutumisesta, syömisistä ja leikeistä.

Syyriassa äitinä parasta on, että lapsiperheen arkeen saa paljon tukea. Syyriassa äiti ei kasvata lasta yksin tai toisen vanhemman kanssa kaksin, vaan muut sukulaiset auttavat paljon lastenhoidossa.

– Se auttaa siinä, että äitinä et ole päivän lopussa niin väsynyt.

Uudelleen rakennettu elämä

Vuonna 2015 Lama Kourdi aloitti matkan pois Syyriasta kaksin 4-vuotiaan poikansa kanssa. He tapasivat Kourdin aviomiehen, lapsen isän, Turkissa ja jatkoivat matkaa kolmestaan.

He tekivät matkaa esimerkiksi kävellen ja juosten, bussilla, kumiveneellä ja junalla. Syyriaan jäivät sukulaiset ja ystävät, koti ja Kourdin työ opettajana.

Kun perhe saapui Suomeen, he hakivat täältä turvapaikkaa.

– Nyt minusta tuntuu, että elämämme on rakennettu tänne.

Perheellä on Tampereella oma koti, jossa lapset ovat kasvaneet ja jossa naapurit ovat tuttuja. Kourdin elämään kuuluu tällä hetkellä uuden työpaikan etsintä. Hän valmistui keväällä sosionomiksi Hämeen ammattikorkeakoulusta ja etsii tutkintoa vastaavaa työtä.

Voimia hän saa islaminuskosta.

– Jos en olisi muslimi tai jos en uskoisi Jumalaan, en tiedä, miten olisin jaksanut tähän asti elämässäni.

Suhde Jumalaan, jota islamissa kutsutaan Allahiksi, on auttanut Kourdia selviämään sodasta ja alkuajoista Suomessa. Kourdi ajattelee, että mitä vain hänelle tapahtuu, Allah näkee sen.

– Allah on antanut minulle voimaa ja uskoa siihen, että saan aina tukea jostakin isommasta. Uskon myös, että kaikilla tapahtumilla on merkitys. Elämä on helpompaa, kun uskon niin.

Islamin ydinviesti on, että ihmisistä jokainen on tullut maailmaan rakentamaan maailmasta parempaa paikkaa, Kourdi kertoo.

– Allah on antanut meille kaikille jotain hyvää. Jokainen meistä tarvitsee aikaa hahmottaa, mitä se erityinen hyvä ja oma viestimme tälle maailmalle on.

Uskonto näkyy Kourdin arjessa esimerkiksi niin, että hän käyttää huivia. Uskon vaikutusta on myös se, että Kourdi harkitsee tekemisiään ja käytöstään tarkasti.

Kun hänellä ei vielä ollut lapsia, hän tarvitsi aamuisin runsaasti aikaa heräilyyn, eikä halunnut heti olla tekemisissä muiden kanssa. Nykyisin, vaikka häntä väsyttäisi, hän hymyilee lapsille, laittaa heille aamupalaa ja leikkii heidän kanssaan vähän ennen heidän lähtöään päiväkotiin ja kouluun.

Kourdi kuvailee, että muslimeille tämä elämä on testi siitä, miten kukin toimii. Kaikki toiminta vaikuttaa siihen, millaista kunkin kuolemanjälkeinen, oikea elämä on.

Unelmatyötä ja opintoja

Aiemmin Kourdi työskenteli Tampereella Pakolaisnuorten tuki ry:n Nova-toiminnassa maahan muuttaneiden nuorten naisten ja tyttöjen parissa. Hän auttoi heitä Suomeen kotoutumisessa.

– Pohdimme, millainen opiskelu- tai työpaikka heille sopisi. Autoin heitä paikan etsinnässä.

Keskeistä oli esitellä erilaisia opiskelu- ja työmahdollisuuksia Suomessa.

– Valitettavasti kaikki eivät selitä maahanmuuttajatytöille ja -naisille, mitä kaikkia mahdollisuuksia heillä on. Tiedonsaanti riippuu paljon opinto-ohjaajasta, opettajasta tai vanhemmista.

Kourdi koki, että sai työssään käyttää kaikkia taitojaan. Syyriassa hän opetti esimerkiksi matematiikkaa – nyt hän sai auttaa tyttöjä läksyissä. Työ oli Kourdin unelmatyötä.

”Maahanmuuttajanaiset tarvitsevat tietoa siitä, miten opiskelun voi Suomessa yhdistää työ- ja perhe-elämään.”

Valitettavasti työpäivät venyivät iltaan saakka niin usein, ettei Kourdilla ollut riittävästi aikaa lapsilleen. Hän irtisanoutui ja etsii nyt sosiaalialalta äidin arkeen sopivaa työtä.

– Kun olin päiväkodissa töissä, tein samalla varhaiskasvatuksen opintoja, Kourdi kertoo aiemmista Suomen vuosistaan.

Alun perin hän ei suunnitellut opiskelevansa Suomessa uutta korkeakoulututkintoa. Yksi syy oli, että hän luuli olevansa liian vanha opiskelijaksi, vaikka oli Suomeen tullessaan 23-vuotias. Syyriassa opintoja ei sen ikäisenä tavallisesti enää aloiteta.

Varhaiskasvatuksen kursseilla mieli muuttui. Kourdi näki, että opiskelijoissa oli häntä vanhempia, ja että opintoja pystyi edistämään, vaikka kävi töissä.

Opiskellessaan sosionomiksi hän kävi välillä töissä opintojen ohella ja välillä hän edisti opintoja äitiyslomalla. Opettajat olivat kannustavia ja ymmärsivät hänen elämäntilannettaan.

Naisille pitää kertoa, että Suomessa kaikki voivat opiskella

Jokaisen Suomeen muuttavan naisen pitää saada tarkkaa tietoa siitä, millaista opiskelu täällä on, Kourdi näkee. Tietoa tarvitaan esimerkiksi siitä, miten opiskelun voi yhdistää työ- ja perhe-elämään.

Vapaaehtoistyönä hän pyörittää ryhmää, jossa Lähi-idän maista Suomeen tulleet naiset kohtaavat toisiaan ja saavat vertaistukea. Joskus tapaamisissa on puhuttu suomalaisesta kulttuurista, joskus laista ja joskus käytännön asioiden järjestämisestä.

Jotkut maahan muuttaneet naiset tulevat kulttuurista, jossa naiset eivät tavallisesti opiskele tai käy töissä kodin ulkopuolella.

– Kun on kasvanut sillä tavalla, on vaikea ymmärtää, mitä kaikkea Suomessa on mahdollista tehdä. Siksi maahan muuttaneita naisia pitää tukea erityisesti siinä, että he uskovat saavansa ja osaavansa opiskella.

Syyriassa naisten mahdollisuudet opiskella riippuvat Kourdin mukaan eniten siitä, millainen perhe heillä on.

– Jotkut ovat pakotettuja menemään naimisiin ja olemaan lasten kanssa kotona. Jossain toisessa perheessä naiset menevät opiskelemaan.

Syyriassa naiset käyvät Kourdin mukaan harvoin töissä kodin ulkopuolella, jos perheen taloudellinen tilanne on hyvä. Sodan takia elämänmeno muuttui niin, että entistä useammat naiset käyvät töissä, koska isolla osalla perheistä on nykyään huono taloudellinen tilanne.

Ystävällinen katse auttaa kotoutumisessa

Lama Kourdin mielestä me kaikki voimme auttaa maahan muuttaneita naisia kotoutumisessa, esimerkiksi olemalla ystävällisiä heille. Tämä voi tarkoittaa hymyä tai muuta ystävällistä elettä kadulla. Pienikin ele voi edistää sitä, että maahan muuttanut ihminen tuntee olonsa turvalliseksi. Ja kun tuntee olonsa turvalliseksi, on motivoituneempi aloittamaan uusia asioita.

Muslimina Suomessa saattaa valitettavasti joutua kohtaamaan ennakkoluuloja ja rasismia. Kourdin kohtaamat ennakkoluulot ovat olleet muun muassa sellaisia, että hänen on ajateltu olevan kouluttautumaton.

Vakavin tilanne oli, kun tuntematon mies löi Kourdia. Kun Kourdi kysyi syytä, mies sanoi häntä terroristiksi. Kourdi uskoo, että mies ajatteli niin huivin takia. Ennen lyömistä mies ei nimittäin puhunut hänelle eikä katsonut häntä silmiin.

Tilanne tuntui entistä pahemmalta, koska paikalla olleet eivät tulleet Kourdin tueksi. Se sai hänet miettimään jälleen, että ihmisten pitäisi oppia Suomessa tarjoamaan apua ja tukea toisilleen herkemmin. Kourdi soitti poliisille itse. Tilanne tapahtui laivalla, ja poliisi otti miehen kiinni satamassa.

Kourdi kertoo, että käsitteli tapahtunutta kirjoittamalla siitä tekstin ja julkaisemalla sen sosiaalisessa mediassa. Hänestä se oli tärkeää, sillä jos rasismista ei puhuta, se jää piiloon ja voi lisääntyä.

– On tärkeää puhua ongelmista. Emme voi selvittää niitä, jos emme puhu niistä.

Kourdin mielestä median pitäisi ottaa roolia ennakkoluulojen vähentämisessä. Hän näkee, että Lähi-idän maita käsittelevä uutisointi keskittyy sotiin ja muihin ongelmiin.

– Kun puhutaan vain ongelmista, on helppo ajatella, että ihmiset, jotka asuvat Lähi-idässä, ovat huonoja, ja että heillä on vain ongelmia. Mielestäni uutisoinnin pitäisi muuttua niin, että kun puhutaan Lähi-idästä, puhuttaisiin hyvistäkin asioista.

Juttu on julkaistu Askel-lehdessä 10/2025.

Ilmoita asiavirheestä