Ruotsin toiseksi suurimman suomalaiskaupungin Göteborgin suomalainen seurakuntatyö on ajettu alas. Kun vielä vuonna 2022 jumalanpalveluksia oli suomeksi joka sunnuntai, 2025 enää noin kymmenen vuodessa. Ruotsinsuomalaiseen työhön keskittyvien kokoaikaiset virat vähennettiin kuudesta nollaan. Göteborgin alueella asuu 30 000 suomalaistaustaista, joista noin 17 000 on kirkon jäseniä.
Tukholmassa suomalaisille on oma luterilainen seurakunta, mutta Göteborgissa suomalaistyö oli alun perin seurakuntayhtymän hoidossa. Palkkalistoilla oli suomalaisia ja alueen seurakunnat sopivat yhdessä suomenkielisen seurakuntatyön toteutuksesta. Kun yhtymä sitten jaettiin yhdeksään osaan, sai suomenkielisen yksikön hallinnollinen vastuu annettiin Carl Johanin pastoraatille.
Suomenkielisen työn tulevaisuutta alettiin 2000-luvun alussa pohtia ja Göteborgin seurakunnat teettivät selvityksen emerituspiispa Per Eckerdalilla vuonna 2018. Tulokset tyrmistyttivät suomalaisia.
Eckerdal ehdotti suomalaistyön sulauttamista ruotsinkieliseen toimintaan vuoteen 2024 mennessä. Näin sitten kävikin, vaikka asianosaiset, siis ruotsinsuomalaiset sitä kovin vastustivat.
VALTAKUNNALLISESTI RUOTSISSA on edelleen noin 450 000 kirkkoon kuuluvaa ruotsinsuomalaista. Kirkon 13 hiippakunnasta yhdeksässä on seurakuntia, joissa on vakituista suomenkielistä toimintaa ja sitä varten palkattua henkilöstöä. Esimerkiksi Visbyn ja Växjön hiippakunnissa suomenkielisiä on hyvin vähän, eli tarvetta suomenkieliselle työlle ei ole. Göteborg on tässä suhteessa silmiinpistävä poikkeus.
Ruotsin kirkko on panostanut suomenkieliseen toimintaan valtakunnallisesi muun muassa teettämällä sekä oman virsikirjan että toimitusten kirjan suomeksi. Kirkon keskuskansliassa Uppsalassa on myös suomenkielisen työn asiantuntija ja sieltä hoidetaan valtakunnallinen Palveleva puhelin suomeksi.
– Göteborgin hiippakunta on laiminlyönyt tehtävänsä. Sen tulisi edistää ja valvoa kirkon perustehtävän toteuttamista seurakunnissa suomen kielellä. Hiippakunnalle meitä ei ole enää olemassa. Me koemme, että meidät on heitetty ulos kirkosta, göteborgilainen Merja Heed sanoo.
Heed on yksi aktivisteista, jotka ovat pitäneet ääntä ruotsinsuomalaisten seurakuntalaisten tilanteesta Göteborgissa. Hän on eläkkeellä oleva opettaja ja yrittäjä.
Hän sanoo, että ruotsalaisten mielestä kaikki ovat tervetulleita kirkkoon sellaisina kuin ovat, kunhan puhuvat ruotsia. Kirkossa ei oteta ollenkaan huomioon sitä, että Ruotsissa suomen kielellä on kansallisen vähemmistökielen asema.
– Se on Ruotsin kirkko vain ruotsiksi, Heed puuskahtaa.
ELÄKKEELLÄ OLEVA kirjastonhoitaja Heli Henriksson Vasara on parasta aikaa kokoamassa göteborgilaisen ajatushautomo V-Akan projektina kirjoitettavaa Göteborgin suomalaisen seurakuntatyön historiikkia yhteistyössä Merja Heedin ja Satu Rekolan kanssa.
– Göteborgissa seurakunnat pallottelevat vastuuta toisilleen, eikä suomenkielinen työ ole siis kenenkään tehtävä, Henriksson Vasara sanoo.
Hän haluaa auttaa kirkon väkeä, vaikka ei itse kuulu kirkkoon. Hänelle kysymys on oikeudenmukaisuudesta.
Göteborgissa 1990-luvulta lähtien kirkon työntekijänä toiminut Satu Rekola kertoo, että vielä muutama vuosi sitten Göteborgissa oli kukoistava seurakuntaelämä suomeksi.
– Joka viikonpäivä meillä oli jotain toimintaa. Diakoniatyössä kohtasimme ihmisiä päivittäin, oli jumalanpalveluksia säännöllisesti, seurakunnan opetusta, sururyhmä, musiikkia ja niin edelleen. Kohtaamisia oli vuosittain tuhansia. Meitä oli kuusi vakituista suomenkielistä työntekijää, yksikön johtavana pappina toiminut Rekola luettelee.
Kirkkomaksuja 17 000 suomalaistaustaista jäsentä kerryttää 50 miljoonaa kruunua vuodessa. Seurakuntalaiset kysyvät, mitä sillä saadaan.
Miltä sitten tuntuu ruotsinsuomalaisesta papista, joka ei enää saa tehdä työtään suomeksi?
– Kutsumukseni on toimia suomeksi ruotsinsuomalaisten parissa, Satu Rekola vastaa.
– Olen minä kaksikielisiä toimituksia hoitanut, ainakin ruotsalais-ranskalaiset häät, hän lisää hieman sarkastisesti.
Ruotsin kirkon tavoitteena ei ole suomen kielen säilyttäminen.
GÖTEBORGIN RUOTSINSUOMALAISET aktivistit ovat kirjoittaneet useita mielipidekirjoituksia niin Göteborgs-Posteniin kuin Kyrkans Tidningiin. Heinäkuussa 2025 Kyrkans Tidning haastatteli Merja Heediä sekä Carl Johanin pastoraatin kirkkoherraa Anders Leitzingeriä, joka totesi, että toki suomenkielisiä jumalanpalveluksia on.
– Suomenkielisten jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten tarve vähenee. Useimmat haluavat kaksikieliset hautajaiset, kasteet ja häät, Leitzinger toteaa.
Kirkko tarjoaa Leitzingerin mukaan suomenkielisiä kirkollisia toimituksia, mutta vain harvat pyytävät niitä, koska useimmissa suomalaistaustaisissa perheissä puhutaan sekä ruotsia että suomea.
– Ruotsin kirkon tavoitteena ei ole suomen kielen säilyttäminen. Se ei ole tehtävämme, vaikka ehkä tämä ryhmä niin ajattelee. Meidän on kohdattava ihmiset. Voimme kohdata heitä suomeksi siellä missä siihen on tarve, Anders Leitzinger sanoo Kyrkans Tidningin jutussa.
Ruotsinsuomalaisten mukaan kirkon tehtävä on julistaa Jumalan sanaa kunkin kohderyhmän uskon kielellä. He ihmettelevät, missä ovat suomalaiset työntekijät.
Seurakuntalaiset näyttävät tyytyneen vähemmistön osaansa alistuen.
– Siellä täällä tapaa suomenkieliseen toimintaan positiivisesti suhtautuvia ja sen tärkeyden ymmärtäviä kirkon työntekijöitä ja luottamushenkilöitä. He ovat toivoa antavia valopilkkuja ja merkki siitä, miten Ruotsin kirkon tulisi suhtautua kansalliseen vähemmistöömme, Merja Heed sanoo.
Lue myös:
Vihreä aalto pyyhkäisi yli Ruotsin kirkollisvaaleissa, kansallismieliset ryhmät menettivät edustajia
Tukholman suomalainen kirkko juhlii 300 vuottaan – Suomalainen seurakunta on muutosten keskellä
Puukirkko siirretään kokonaisena Kiirunan kaivostoiminnan tieltä
Ilmoita asiavirheestä