Tukholman vanhasta kaupungista huokuu historia. Sen voi kokea varsinkin Slottbackenin eli Linnanmäen kortteleissa. Turistioppaat ohjaavat turistiryhmiä okran värisen rakennuksen sisäpihalle kaupungin pienintä patsasta ihmettelemään. Rautapoika on vain 15 senttiä korkea, mutta katsojien silmissä niin suuri, että he unohtavat olevansa kirkon pihassa.
Ollaan kuitenkin Tukholman suomalaisen kirkon ja seurakuntatalon sisäpihalla. Kirkko on palvellut suomalaista seurakuntaa 300 vuoden ajan. Seurakuntatalo toimistotiloineen rakennettiin 50 vuotta sitten, kun suomalaisia virtasi Ruotsiin töihin.
Juhlavuosi alkoi tammikuussa juhlamessulla emerituspiispa Lennart Koskisen saarnatessa ja huipentuu jouluviikolla, jolloin sinfoniaorkesteri soittaa ja solistit laulavat juhlakonsertissa. Juhlamessussa voimansa yhdistävät Tukholman alueen suomalaisten kuorot ja muusikot.
SUOMALAISEN KIRKON ikivanhan puuoven avaavat keväisenä päivänä diakonia-assistentti Maija Toivola ja urkuri Birgitta Forsman. He esittelevät kirkkoa, koska kirkkoherra Jael Gardesten ei ole tällä viikolla paikalla. Pian käy ilmi, että kirkkoherra joutuu jättämään tehtävänsä kesällä, koska perhe muuttaa Yhdysvaltoihin miehen työn takia.
Toivola kertoo, että diakoniatyön haasteet ovat kasvaneet ja ihmiset kaipaavat suomenkielistä keskustelukumppania. Yksinäisyyttä on paljon suurkaupungin vilinässä. Suomalaisia vanhuksia käydään tapaamassa myös Suomi-kodissa ja Hanna-kodissa.
– On arvokasta, kun ihmiset saavat tulla tänne puhumaan suomeksi asioistaan, Toivola sanoo.
Hän edustaa sitä ryhmää, joka tuli Ruotsiin vuodeksi, mutta jäi loppuelämäksi. Hän toimi ensin tulkkina ja kääntäjänä, mutta hakeutui sitten kirkon töihin vuonna 2015.
Tukholman historiasta kiinnostunut Toivola kertoo ihmisille mielellään tarinaa talosta, josta tuli suomalainen kirkko vuonna 1725. Rakennus valmistui vuonna 1653 ja se toimi teatterina ja palloiluhallina. Vaikka hovin arkkitehdit olisivat halunneet purkaa vaatimattoman rakennuksen, kuningas Fredrikin suosiolla suomalainen seurakunta sai ostaa kiinteistön. Sitä kutsuttiinkin pitkään Fredrikin kirkoksi.
– On huimaava ajatus, kun mietin, kuinka monet ovat tulleet kirkkoomme näiden 300 vuoden aikana ja mitä kaikkea nämä seinät pitävät sisällään, niin iloa kuin surua, Toivola sanoo.
KIRKKOON TULEE joukko vanhempia vauvoineen. On vauvamuskarin aika. Sitä vetää muusikko Tessan-Maria Lehmussaari kitaransa kanssa lattialla istuen. Haastattelu jatkuu seurakuntasalissa, jonka seinällä menoa tarkkailevat edellisten kirkkoherrojen muotokuvat.
Urkuri Birgitta Forsman muutti Tukholmaan Turusta vuonna 2016. Hän on suomenruotsalainen, joka pitää Tukholman suomalaista seurakuntaa palana Suomea Ruotsissa. Se on suomalaisen kulttuurin ja uskonnon keidas.
– Täällä lauletaan antaumuksella ”olen kahden maan kansalainen”. Välillä ajattelen, että olen Suomessa, Forsman sanoo.
Turun tuomiokirkossa aiemmin kanttorina toiminut Forsman kertoo, että alkuun Tukholman suomalainen kirkko tuntui pieneltä kyläkirkolta. Sen ylpeytenä oat historialliset Schwan-urut. Niihin ihastunut Forsman on taltioinut suomalaista ja ruotsalaista musiikkia urkulevylle, joka julkaistaan elokuussa.
– Näitä ainutlaatuisia urkuja kannattaa tulla kuuntelemaan. Näistä puhaltaa historian tuuli. Olof Schwanin rakentamat sisar-urut on myös Nauvossa ja olen niitäkin soittanut. Ne kuulostavat lähes samanlaisilta.
Kirkon toisella parvekkeella sijaitsevat urut ovat kutakuinkin vuoden 1790 asussaan. Ne ovat vanhimmat yhä käytössä olevat urut Ruotsissa. Ne restauroitiin 1992.
Epäkohtiin on ollut pakko tarttua.
SEURAKUNNASSA SUOMEN kielen asemasta on kiistelty vuosisatojen aikana useasti. Välillä on puhuttu vain suomea, sitten ruotsia. Nykyisin seurakunta on kaksikielinen, mitä suomenruotsalaiset ruotsinsuomalaiset pitävät tärkeänä asiana.
Seurakunnan haasteena on jatkuva muuttoliike, joka näkyy jäsenmäärään vaihtelussa 1970-luvun yli 20 000:sta nykyiseen 6 000:een. Väen väheneminen on vaatinut seurakunnan johdolta toimenpiteitä.
Viime kesänä aloitettu organisaatiouudistus johti yhden työntekijän irtisanomiseen. Se aiheutti protestin, jonka seurauksena neljä muuta työntekijää irtisanoutui. Vuoden sisällä puolet vakituisista työntekijöistä vaihtui.
Kirkkoneuvoston puheenjohtaja Kristiina Ruuti vastaa kysymykseen, ovatko uudistusten tulokset olleet sitä, mihin pyrittiin.
– Uudistuksen tarpeellisuuden sinetöi piispantarkastuksen yhteydessä tehty hallintoselvitys. Se kertoi epäkohdista, jotka ovat todennäköisesti syntyneet pitkän ajan kuluessa. Uusi hallinto, työympäristön kehittäminen ja selkeä työnjako on niitä korjannut.
Ulkopuolisen silmin näyttää siltä, ettei seurakunnassa ole ollut vain pientä ristivetoa, vaan rajua rytinää kovassa muutosvauhdissa. Ruutin mukaan muutokset ovat osa tätä päivää kaikissa seurakunnissa.
– Muutos on kuohuttanut mieliä, minkä hyvin ymmärrän. Piispantarkastus vahvisti kuitenkin kirkkoneuvostolle, että olimme oikealla tiellä. Epäkohtiin on ollut pakko tarttua.
Edessä on jälleen uuden kirkkoherran rekrytointi. Onko haussa muutosjohtaja vai hyvä paimen?
– Seurakunnalla on erityisasema Ruotsin kirkossa, aitiopaikka Linnanmäellä Tukholmassa, osaava ja sitoutunut henkilökunta. Uusi kirkkoherra on toivon mukaan sekä hyvä paimen että taitava johtaja, joka luotsaa seurakuntaa tulevaisuuteen.
– Ikääntyvät jäsenet ovat haaste kaikille seurakunnille. Tukholman suomalaiselle lisäksi se, kuinka toiminnassamme kohtaamme tulevaisuuden ruotsinsuomalaisuuden toisen, kolmannen ja neljännen polven, Ruuti sanoo.
Lue myös:
Kanttori Pontus Erikssonin hurja tavoite: Tuhat kirkkoa TikTokiin
Ilmoita asiavirheestä