Vuonna 2018 Lempäälän lukion historian ja yhteiskuntaopin opettaja Jarmo Lehtistä harmitti kunnolla oppitunnin jälkeen. Opiskelijoiden kanssa oli jälleen kerran ollut esillä pinnalla oleva asia, ilmastonmuutos.
Opettaja ei voinut mitenkään peitellä sitä, että näkymät olivat lohduttomat. Tiede kertoo vastaansanomattomasti, että tuhoa kohti ollaan menossa.
– Opiskelijat toivat esille suuren huolensa siitä, että koko maailma voi tuhoutua. Eikö olisi jotakin sellaista, jota voisimme tehdä asian muuttamiseksi?
Lehtinen kävi keskusteluja koulun silloisen rehtorin Erkki Hytösen ja kollegoidensa kanssa, ja päätettiin perustaa konkreettisiin toimiin keskittyvä ryhmä. Opiskelijoiden aloitteesta se sai nimekseen Ilmastosoturit.
– Mukaan lähti heti 23 oppilasta. Nyt meitä on suunnilleen sata, eli vajaa neljännes koulumme oppilaista. Heidän lisäksi myös useita opettajia on liittynyt joukkoon.
Ilmastosoturitoiminta ei kuulu Lempäälän lukion viralliseen opetusohjelmaan. Sen toimintaa saa kuitenkin toteuttaa koulupäivän sisällä.
– Näen Ilmastosoturit yhteisöllisenä toimintatapana ja ajattelumallina. Tavoitteemme on vaikuttaa positiivisesti ilmaston ja ympäristön hyväksi, Lehtinen sanoo.
Ilmastosotureiden toimintaa toteutetaan paljon projekteina yhteistyökumppanien kanssa. Joukossa on muun muassa Lempäälän seurakunta.
– Teemme myös vierailuja päättäjien ja asiantuntijoiden luokse. Ilmastosoturit ovat vuosien mittaan päässeet tapaamaan muun muassa Sauli Niinistön, Pekka Haaviston ja Anders Adlercreutzin.
KUN SAAVUN Lempäälän lukion aulaan, on lounasaika. Opiskelijoita kiiruhtaa ruokasaliin tai sieltä pois. Toimittajaa ja valokuvaajaa odottava Ilmastosoturit-ryhmä erottuu muista logohuppariensa ansiosta.
Siirrymme tyhjänä olevaan luokkaan puhumaan siitä, miksi ilmastonmuutos on niin tärkeä asia, että kiireisen lukiolaisen pitää panostaa aikaansa siihen liittyvään toimintaan.
Toisen vuosikurssin opiskelija Ilmari Kenttä kertoo liittyneensä Ilmastosoturien riveihin heti ensimmäisenä lukiosyksynään.
– Tuntuu siltä, että tässä porukassa saa oikeasti vaikuttaa asioihin.
Kenttä kaipaisi sitä, että lukion eri oppitunneilla käsiteltäisiin enemmän ilmastonmuutosta.
– Muuten tiedon hankkiminen jää pitkälti oman aktiivisuuden varaan.
Vieressä istuva Iivari Niemi myöntää, että omassa elämässä ei ole tullut paljoakaan pohdittua ilmastonmuutosta ennen Ilmastosotureita.
– Parasta ryhmässä on se, kun pääsee tekemään kavereiden kanssa merkityksellisiä asioita. Työpajat ja vierailut kiinnostaviin kohteisiin ovat olleet hyviä juttuja.
Abivuotensa aloittaneen Amanda Larikan kokemus Ilmastosotureista on jo yli kaksivuotinen. Hän ilmoittautui ryhmään heti lukion alussa, kun kaksi vanhempaa veljeä olivat sitä kovasti kehuneet.
– Meillä kotona puhutaan näistä asioista aika paljonkin, koska äitini on mukana Lempäälän ympäristönsuojeluyhdistyksessä, Larikka sanoo.
Larikka on tärkeän tiedon ohella ammentanut Ilmastosotureista paljon muutakin osaamista, josta voi olla tulevaisuudessa hyötyä.
– Olen päässyt pitämään ilmastoasioista pienen puheenvuoron Tampereen pääkirjasto Metsossa ja myös täällä omassa koulussamme. Esiintymiskokemuksesta ei ole haittaa, kun haluan lukion jälkeä lähteä opiskelemaan opettajaksi.
Tapoja havahduttaa ihmiset ymmärtämään ilmaston- ja koko ympäristön hälyttävä tila on lukuisia. Toiset toimivat rauhallisemmin. Jotkut taas luottavat enemmän räväkkään, jopa lain rajoilla tapahtuvaan toimintaan.
Kysyn Lempäälän lukion neljältä ilmastosoturilta, miten he asennoituvat Elokapinaan ja vastaaviin aktivistiliikkeisiin.
Suhtautuminen on varsin varauksellista. Elokapina nähdään painotetusti poliittisena toimijana.
Ilmari Kenttä on sitä mieltä, että ilmastoasiaa on parempi tuoda esille muulla tavalla kuin katuja tukkimalla.
– Aika usein Elokapinan tilanteet menevät siihen, että poliisit siirtävät heidät pois. Mielenosoittajat eivät ole oikein yhteistyökykyisiä.
Saara Hankela taas näkee jonkin verran etuja siinä, että ilmastoasiaa tuodaan Elokapinan tempauksissa näkyvästi esille.
– Jos ilmaston lämpenemisestä ei lainkaan kuulla, niin sitten ei osata tehdä oikeita valintoja. Mutta Elokapinassa mennään ehkä liian pitkälle tai väärään suuntaan, hän pohtii.
NYKYISISTÄ LUKIOLAISISTA osa saattaa elää jopa tämän vuosisadan loppuun. He joutuvat täysimääräisesti kohtaamaan ilmastomuutoksen kaikkine seurauksineen.
Mitä sanottavaa nuorilla ilmastosotureilla on sitten plus viisikymppisille, jotka eivät ole ajoissa havahtuneet koko planeetan elämää uhkaavaan vaaraan?
Amanda Larikka sanoo, että hän ei ole mitenkään vihainen vanhemmille sukupolville.
– Tietoa ei ole ehkä ollut aikaisemmin samalla tavalla saatavilla kuin nykyisin.
Iivari Niemen mielestä sitä tietoa olisi syytä alkaa viimeistään nyt hankkimaan.
– Vaikka ilmastonmuutos ei ehtisi vaikuttamaan omaan elämään, niin kannattaa miettiä seuraavia sukupolvia.
Kaikki nuoret ovat yhtä mieltä siitä, että Suomen pitää vauraana maana tehdä kaikki voitavansa asian eteen.
– Meillä on helpompi vaikuttaa ilmastonmuutoksen torjumiseen, kuin vaikka Kiinassa ja Intiassa. Muutoksen pitääkin lähteä Suomen kaltaisista maista, Ilmari Kenttä toteaa.
Pöydän toisella puolella Saara Hankela komppaa. Hän painottaa sitä, että jokainen voi näissä talkoissa tehdä oman osansa.
– Vaikka ilmastomuutokseen vaikuttaa moni iso tekijä, niin yksilötkin voivat olla mukana esimerkiksi ostotavoillaan. Kannattaa miettiä, tilaako esimerkiksi vaatteensa Kiinasta saakka.
SITTEN ONKIN aika siirtyä luokkatilaan, jossa vierailija on jo virittänyt kalvonsa valmiiksi. Ilmastokumppanien yhteistyökumppani Food and Forest Development Finland – FFD on lupautunut pitämään runsaan tunnin vuorovaikutteisen session.
Kyseessä on maataloustuottajien ja metsänomistajien kehitysyhteistyöjärjestö. FFD tukee kehittyvissä maissa tuottajien järjestöjä ja osuuskuntia. FFD:n ilmastoasiantuntija Anna Poppius kertoo opiskelijoille järjestön työstä muun muassa Tansaniassa.
– Pienviljelijät tuottavat suuren osan maailman ruoasta, erityisesti kehittyvissä maissa. He ovatkin keskeisiä ruokaturvan varmistamisessa.
Poppius huomauttaa, että monet pienviljelijät kamppailevat ilmastonmuutoksen, markkinaesteiden ja rahoituksen puutteen kanssa. Kestävään toimeentuloon on vaikea päästä.
Välillä ilmastoasiantuntija osallistaa opiskelijoita. He saavat pohtia pienryhmissä, miten kahvi, suklaa ja kurkuma päätyvät Suomeen ja kuka viljelee niiden raaka-aineet.
Lopuksi osallistujat pelaavat kännyköillään FFD:n yhteistyökumppaneineen kehittämää Muutoksen makupalat -peliä. Se on tuotettu osana EU:n osarahoittamaa Connect for Global Change -hanketta.
Pelaajat pyrkivät laatimaan rajallisilla resursseilla viljelyohjelman, jolla perhe pärjää seuraavaan satokauteen. Huomaan innostuvani, kun seuraan vierestä yhden opiskelijan pelaamista. Mietimme yhdessä, panostammeko perunan vai kahvin viljelyyn.
MATEMATIIKAN OPETTAJA Mika Setälä saapuu seuraamaan FFD:n luentoa. Hän on laittanut lukiolaisryhmän toisessa tilassa derivoimaan. Setälä kertoo olleensa Ilmastosotureissa mukana melkein sen alusta saakka.
– Välillä olin jonkin aikaa tauolla, mutta nyt jälleen tulin mukaan.
Matemaatikkona Setälä arvelee katsovansa maailmaa insinöörimäisesti. Tämä koskee myös ilmastonmuutosta.
– Me insinöörit olemme olleet tavallaan aiheuttamassa ilmastokriisiä. Näen, että luonnontieteiden pitää olla myös ratkaisemassa ongelmaa, hän kiteyttää.
Setälä näkee Ilmastosoturien toimivan eräänlaisena toimintaterapiana. Ilmastoahdistus vähenee, kun saadaan tuoreinta tietoa ja tehdään oikeasti asioita ongelmien voittamiseksi.
– Opiskelijoilla on viime vuosina ollut monta peräkkäistä ahdistusta pandemiasta Ukrainan sotaan. Senkin takia Ilmastosotureihin on kytketty mukaan myös hyvinvointinäkökulmaa.
Opettajana Setälä näkee saavansa Ilmastosoturitoiminnassa vähän uudenlaisen roolin.
– Kohtaan nuoret silloin aivan eri tavalla kuin normaalissa luokkatilanteessa.
Matematiikan opettaja kiittelee myös sitä, että hänellä on nyt tilaisuus oppia uusia asioita yhdessä nuorten kanssa. Seuraa esimerkki. Ilmastosoturien ryhmä on perehtynyt tekoälyn ilmastovaikutuksiin haastattelemalla Turun yliopiston fysiikan professoria Petriina Paturia.
– Tekoäly tarvitsee energiaa käyttäviä datakeskuksia, joita rakennetaan lisää kiihtyvään tahtiin. Tekoälyn energiankulutus onkin hiljalleen muodostumassa globaalisti merkittäväksi ympäristökysymykseksi, Setälä sanoo.
Lue myös:
Inkoon seurakunta suojeli Itämeren koralliriutaksi kutsutun meriajokasniityn
Ilmoita asiavirheestä