Merivesi on kirkasta Stora Fagerön saaren ympärillä Inkoossa. Hiekkapohjassa, parin metrin syvyydessä kasvaa laaja ja hyvinvoiva meriajokasniitty. Meriajokas on putkilokasvi, jonka tunnistaa pitkistä lehdistä, jotka huojuvat veden liikkeessä ja kimaltelevat auringossa.
Niitty kuhisee elämää. Kalanpoikaset löytävät sieltä ravintoa ja suojaa. Pohjassa lymyää joukoittain katkoja, monisukasmatoja ja muita pohjaeläimiä, jotka osallistuvat ravinteiden kierrätykseen sekä vedenlaadun ja pohjan rakenteen parantamiseen. Niitty on vesilinnuillekin oiva ruokailupaikka.
Meriajokas viihtyy laajoina yhdyskuntina pohjoisen pallonpuoliskon ranta-alueilla. Se on Itämeren avainlaji ja meriajokasniitty muodostaa avainluontotyypin. Se tarkoittaa, että niiden suojissa elää monia muita lajeja. Kumpikin on luokiteltu uhanalaisuudeltaan vaarantuneeksi.
Ei siis ihme, että meriajokasniittyjä kutsutaan usein myös Itämeren koralliriutoiksi.
Viime vuonna Stora Fagerön meriajokasniitystä tuli Inkoon seurakunnan yksityinen luonnonsuojelualue. Se saattaa olla myös ensimmäinen seurakuntien vedenalainen luonnonsuojelukohde. Samalla vahvistettiin lähialueella suojeltujen meriajokasniittyjen ekologista verkostoa.
INKOON SEURAKUNNAN kirkkoherra Tom Sjöblom yllättyi pari vuotta sitten, kun Baltic Sea Action Groupin, BSAG:n erityisasiantuntija Anton Lehtiseltä tuli kirje, jossa kerrottiin arvokkaasta meriajokasniitystä seurakunnan vesialueella ja tarjouksesta auttaa seurakuntaa sen suojelussa.
Baltic Sea Action Group on voittoa tavoittelematon säätiö, joka työskentelee Itämeren pelastamiseksi.
– Meriajokasniittymme oli seurakunnalle aivan uusi asia. Rannikolla asuvina saaristo ja meri ovat olleet meille aina tärkeitä. Monen seurakuntalaisen toimeentulo on liittynyt mereen, mistä kertovat muun muassa kalastajien ja merenkävijöiden haudat Inkoon kirkon hautausmaalla, kertoo Sjöblom.
Hän muistuttaa, että Pyhä Nikolaus on paitsi kalastajien myös Inkoon kirkon suojelija. Se on perintöä kirkon rakentaneilta virolaisilta sistersiläismunkeilta, joilla oli Ruotsin kuninkaan antama kalastusoikeus Inkoon vesillä vajaan sadan vuoden ajan 1300-luvun puolesta välistä lähtien.
Samoihin aikoihin seurakunta sai Stora Fagerön ja sen kalavedet lahjoituksena eräältä leskirouvalta. Kukaties suojeltu meriajokasniitty kasvoi jo silloin. Se ei olisi tavatonta, koska tutkijat tunnistivat hiljattain noin tuhat vuotta vanhan meriajokaskasvuston Suomen lounaisrannikoilla.
METSÄHALLITUKSEN LUONTOPALVELUIDEN meritiimi löysi Stora Fagerön meriajokasniityn kymmenisen vuotta sitten Velmu-projektissaan, jossa kartoitetaan Suomen rannikon vedenalaista luontoa. Myöhemmin BSAG tunnisti Velmu-kartoituksesta kyseisen merialueen, kun se etsi suojeluun soveltuvia kohteita. Inkoon seurakuntaa tiedotettiin siitä kirjeellä.
Pian sen jälkeen Anton Lehtinen kutsuttiin kertomaan meriajokasniitystä. Seuraavaksi Lehtinen järjesti useita tapaamisia seurakunnan sekä Uudenmaan ELY-keskuksen ja Metsähallituksen luontopalveluiden edustajien kanssa.
– Tapaamisissa päätimme yhdessä alueen luonnon suojelurajoituksista ja valmistelimme suojeluhakemuksen.
Suuritöisin osuus oli suojelualueen rajoitusten muokkaaminen, joka vaati tarkkuutta, jotta luonto hyötyy mahdollisimman paljon. Kuitenkin niin, ettei maanomistaja joudu luopumaan alueen käytön kannalta oleellisista oikeuksistaan.
– Koska alueella oli suoritettu sukelluskartoituksia kymmenen vuotta sitten, koimme, että olisi hyvä suorittaa uusia tarkentavia kartoituksia, jotta rajoitukset, kuten ankkurointikiellot pystyttäisiin kohdistamaan mahdollisimman tarkasti.
Ankkurin laskeminen ja nostaminen nimittäin saa meriajokasniityn pohjan kaaokseen ja tuhoaa pohjaeliöstön ja kalojen elinympäristöjä.
Prosessiin kului vuosi ja pari kuukautta. Eteneminen tapahtui sen mukaan, miten seurakuntaneuvosto ehti asiaa käsitellä. Suojeluhakemuksen lähettämisen jälkeen ELY teki päätöksen muutamassa viikossa.
– Autamme mielellämme muitakin yksityisiä merellisten vesialueiden omistajia, myös seurakuntia luonnonsuojelualueiden perustamisessa. Meihin voi olla yhteydessä, Lehtinen kannustaa.
JOS MERIAJOKKAAN kaltainen avainlaji häviää, katoaa paljon muutakin. Siksi ne ovat äärettömän tärkeitä Itämeren luonnon monimuotoisuudelle, kertoo suomalaisten meriajokkaiden ja meriajokasniittyjen johtava tutkija, meribiologi, Åbo Akademin apulaisprofessori ja Luontopaneelin jäsen Christoffer Boström.
– Meriajokasniityillä on paljon hienoja lajien välisiä sidoksia. Esimerkiksi pienet kotilot puhdistavat merihajokkaan lehtiä. Madot hapettavat pohjaa.
Meriajokkaat puhdistavat merivettä ja varastoivat hiiltä, jopa enemmän kuin metsä saman kokoisella alueella.
– Ne tekevät sen ilmaiseksi. Jos ihmiset toteuttaisivat saman teknisesti ja kemiallisesti, hinta olisi korkea, Boström huomauttaa.
Luonnon monimuotoisuus on niin ikään elämän elinehto maapallolla.
– Meriajokkaan tilanne on ok tällä hetkellä Suomessa, tutkimusten mukaan mitään hälyttäviä merkkejä ei ole siitä, että meriajokasniityt olisivat dramaattisesti heikentymässä, Boström kertoo.
Niitä uhkaaviin ongelmiin kuten meren rehevöitymiseen, ihmistoimintaan, esimerkiksi ruoppauksiin ja ilmaston muutokseen on kuitenkin hänen mukaansa kiinnitettävä enemmän huomiota. On lisättävä ihmisten tietoisuutta ja vaikutettava poliittisiin päätöksiin.
Lisäksi Boström pitää tärkeänä meriajokasniittyjen suojelemista ja ennallistamista. Ennallistaminen eli meriajokkaiden istuttaminen ja siten uusien niittyjen luominen on kuitenkin hyvin hidasta ja onnistuminen epävarmaa. Siksi tärkeintä on vähentää ja poistaa ongelmia, jotka ovat meriajokkaan häviämisen takana, ennen muuta rehevöityminen. Laajamittaisiin ennallistamishankkeisiin ei kannata panostaa, ennen kuin haitalliset paineet on saatu kuriin.
– Stora Fagerön kaltaiset luonnonsuojelualueet ovat tarpeellisia. Samalla ihmiset, tällä kertaa myös seurakunta, kokevat vaikuttavansa meren suojeluun.
Meriajokkaat puhdistavat merivettä ja varastoivat hiiltä, jopa enemmän kuin metsä saman kokoisella alueella.
BOSTRÖMIN MUKAAN Suomessa Itämeren rehevöitymisen suurin syy on pelloilta ja metsistä valuvat ravinteet. Sitä on kuitenkin mahdollista vähentää erilaisilla ratkaisuilla. Ilmastonmuutos tuo lisää sateita ja leutojen talvien aikana huuhtoutuu lisää ravinteita veteen. Ilmaston lämmetessä meren lämpötila nousee. Kumpikin, ravinteet ja liiallinen veden lämpötila on meriajokkaalle haitallista.
– Tutkimme parhaillaan Åbo Akademissa, miten viime vuosina toistuneet hellejaksot vaikuttavat meriajokkaaseen. Jo nyt on huomattu, että kaksi viikkoa kestävä, yli 25 celsiusasteinen meriveden lämpötila heikentää niitä.
Mutta viime kädessä Boströmin mukaan on kyse ihmisten ruokavaliosta. Vegaaniseen tai kasvispainotteiseen ruokaan siirtyminen on luontoteko myös meren kannalta.
– Ongelmat on onneksi tiedostettu. Nyt ollaan jo hyvällä polulla. On vaan laitettava suurempi vaihde päälle niiden torjumisessa. Se on täysin mahdollista.
KIRKKOHERRA TOM Sjöblomin mukaan päätös luonnonsuojelualueen hakemisesta oli seurakuntaneuvostolle helppo, koska neuvostossa ymmärrettiin luonnon monimuotoisuuden arvo eikä meriajokasniittyjen suojelusta tullut kustannuksia seurakunnalle. Myös BSAG:n apu oli ilmaista.
– Tuskin olisimme pystyneet yksin ilman Baltic Sea Action Groupia hoitamaan prosessia, joka liittyi suojeluhakemukseen.
Samalla suojeltiin eräs seurakunnan maalla oleva suo ja muutamia pieniä metsäalueita muun muassa Stora Fageröllä. Harkinnassa on saaren metsien suojeleminen laajemmin.
Suojeltu meriajokasniitty on toiminut pitkään vainajien tuhkan sirottelupaikkana. Sjöblom on tyytyväinen, että suojelupäätös sallii tuhkan sirottelun edelleen. Samoin kalastaminen on sallittua.
Inkoossa halutaan kertoa suojelusta myös seurakuntalaisille. Suunnittelulla on kuvailta, jossa asiantuntija esittelee seurakunnan omaa vedenalaista luontohelmeä.
Tavallinen kansalainenkin voi tehdä jotain meriajokasniittyjen suojelemiseksi.
– Ensimmäiseksi kannattaa mennä iloisesti snorklaamaan meriajokasniityille ja nauttia niiden ihmeistä ja kauneudesta. Ihastuminen meriajokasniittyihin lisää tietoisuutta niistä ja halua suojella, Boström rohkaisee.
Jos haluaa bongata erityisen hienoja meriajokasniittyjä, tutkijan kannattaa suunnata Saaristomeren hiekkapohjaisille alueille ja Hangon ranta-alueille.
Lue myös:
Ylä-Savon seurakuntien metsänsuojelu etenee nyt luonnonarvokartoitukseen
Saarijärven seurakunta ennallisti ojitetun suon – ympäristöteon kustansivat partiolaiset
Ilmoita asiavirheestä