Seurakunnat ja seurakuntayhtymät omistavat vajaan prosentin Suomen metsäpinta-alasta, kaikkiaan noin 147 857 hehtaaria. Eteläsavolaisen Kangasniemen seurakunnan osuus siitä on noin 2 200 hehtaaria. Kyseisen seurakunnan metsänkäytöstä vastaa talouspäällikkö Jarmo Snicker. Hän on koulutukseltaan metsätalousinsinööri.
– Olen useamman vuosikymmenen työskennellyt metsäalalla, sekä yksityismetsätalouden puolella että valtionhallinnossa ennen seurakuntaa, Snicker sanoo.
Hänen mukaansa Kangasniemen ravinnerikkailla mailla puut kasvavat vinhaa tahtia. Arvioitu kasvun määrä on kuusi kuutiometriä hehtaaria kohti.
– Se on seurakuntamme metsissä noin 12 000 kuutiometriä vuodessa. Puumäärä täyttäisi kaksisataa täysperävaunullista puutavara-autoa.
Metsätalouden vaikutus pienen seurakunnan talouteen on erittäin huomattava.
– Kirkollisverotulomme ovat viime aikoina olleet noin miljoona euroa. Parhaina vuosina metsistä on tullut meille jopa 500 000 euroa puunmyyntituloa.
Snicker kiittelee sitä, että Kangasniemen seurakunnan metsien tila on yleisesti hyvä.
– Kirjanpainaja-tuholaiset ovat meilläkin aiheuttaneet tuhoja kuusille, mutta vain hyvin pienellä alalla.
SNICKER ARVIOI kestävässä metsätaloudessa olevan kolme pääulottuvuutta. Ensimmäisenä tulee metsien taloudellinen kestävyys.
– Tämä tarkoittaa sitä, että metsänhoito suoritetaan niin, että puunmyyntituloa on saatavissa myös tulevina vuosikymmeninä. Metsiä uudistetaan ja tehdään hoitotöitä sen mukaan, mitä mikäkin metsäkuvio eli metsikkö vaatii.
Tilastot metsien ekologisesta tilasta kertovat, että metsissämme on yhä enemmän puuta, mutta yhä vähemmän luontoa. Metsien luontotyypeistä yhä useampi uhkaa kadota.
Jarmo Snicker näkee metsien biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen erittäin tärkeänä. Kaikista Suomen uhanalaisista lajeista ensisijaisesti metsissä elää liki kolmannes.
– Kollegaltani joskus kysyttiin, mikä hänen mielestään uhkaa eniten maamme metsien monimuotoisuutta. Hänen ytimekäs vastauksensa oli: ”Kuusen istutus.” Siinähän tehdään yhden lajin puupeltoja.
Kestävään metsätalouteen Snicker laskee kuuluvaksi myös sosiaalisen näkökulman. Metsillä on monia kulttuurisia ja historiallisia arvoja. Niillä on tärkeä rooli virkistyskäytössäkin.
Jokaisenoikeudet mahdollistavat kenelle vaan marjojen ja sienien keräämisen.
– Olemme antaneet kyläseuran rakentaa ulkoilureitin maillemme. Siellä voi kävellä tai maastopyöräillä.
Kangasniemen seurakunnan metsäpalstoista valtaosa on vuokrattu paikalliselle metsästysseuralle metsästystarkoituksiin.
– Vuokraa emme ole ainakaan toistaiseksi heiltä perineet. Sellaisen kainon toivomuksen olemme esittäneet, että jos hirvipaistin seurakunta saisi myytäväksi lähetyksen hyväksi.
Metsän kokonaisvaltainen hengellinen merkityskin ymmärretään Kangasniemellä hyvin ilman sen ihmeellisempiä luontohengellisyystyöpajoja.
– Metsä on todella monelle tärkeä hiljentymisen paikka. Meidänkin seurakuntamme järjestää ainakin kerran kesässä metsäkirkon.
Monen metsää omistavan henkilön elanto ei ole enää millään tavalla kiinni metsästä saatavasta tulosta.
METSÄNHOITO ON pitkälti sellainen asia, josta jokainen seurakunta vastaa itse. Runkona on metsäsuunnitelma, joka tehdään omatoimisesti tai tarvittaessa asiantuntija-avulla.
– Meidän kymmenen vuoden suunnitelmassamme on katsaus metsiemme nykytilaan ja ehdotus siitä, mitä toimenpiteitä olisi jatkossa hyvä tehdä ja milloin.
Snickerin mukaan metsäsuunnitelmaa ei ole pakko noudattaa orjallisesti. Ei ole esimerkiksi mitään pakkoa kaataa niin paljon puita kuin on ennalta suunniteltu.
– Seurakunta luonnollisesti arvostaa metsiään, lähtökohtana on aina kestävä metsänhoito. Emme missään nimessä hakkaa uudistushakkuissakaan ihan kaikkia viimeisiä puita.
Kangasniemen seurakunta pohti muutama vuosi sitten vapaaehtoiseen METSO-metsiensuojeluohjelmaan mukaan lähtemistä. Kaikki luottamushenkilöt eivät kuitenkaan tuolloin asialle lämmenneet.
– Ilman suojelupäätöksiäkin metsissämme on kuitenkin sellaisia alueita, jonne ei mennä puita kaatamaan, Snicker huomauttaa.
Kirkon ilmastostrategia linjaa, että seurakuntien metsiä hoidetaan ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävästi. Näin niiden tila hiilivarastoina ja arvo hiilinieluina paranee. Asian suuresta painoarvosta kertoo se, että Hiilineutraali kirkko 2030 on tällä hetkellä yksi evankelis-luterilaisen kirkon kärkihankkeita. Jarmo Snickerin mukaan esimerkiksi kiertoajan pidentäminen on yksi käytännön keino vaikuttaa hiilen sidontaan.
– Silloin metsänuudistamista lykätään myöhemmäksi kuin mikä olisi metsänhoidon suosituksissa tavanomainen, talousperusteinen ajankohta kyseiselle puustolle.
Toinen keino vaikuttaa asiaan on se, että hoitotoimenpiteet ja harvennushakkuut tehdään ajallaan ja riittävän voimakkaina.
– Kun metsiä uudistetaan, niin siihen tulee automaattisesti mukaan myös maanmuokkaus.
LÄHES JOKAISELLA suomalaisella on jonkinlainen side metsään. Toisille se merkitsee omaisuuserää, joillekin taas paikkaa rauhoittua arjen melskeistä. Tunnepitoinen ja vahva suhde aiheuttaa sen, että metsäkeskustelukin voi roihahtaa aika helposti jonkinlaiseksi identiteettisodaksi.
Snicker näkee metsän omistamisessa tapahtuneet muutokset yhtenä syynä jännitteiden nousuun.
– Aikaisemmin metsänomistajat asuivat aivan metsänsä vieressä, jos ei itse metsässä. Sillä oli ihmisille myös suoraa taloudellista merkitystä.
Nykyisin metsien omistus on huomattavan sirpaloitunut.
– Monen metsää omistavan henkilön elanto ei ole enää millään tavalla kiinni metsästä saatavasta tulosta.
Snicker huomauttaa, että Kangasniemen kaltaisissa maalaispitäjissä metsien käsittely on aivan normaalia toimintaa.
– Kyllä meillä ymmärretään hyvin se, miksi ylipäätään pitää tehdä harvennus- tai uudistushakkuita. Metsiä hyödynnetään, mutta se halutaan tehdä kaikella tavalla vastuullisesti.
Lue lisää:
Saarijärven seurakunta ennallisti ojitetun suon – ympäristöteon kustansivat partiolaiset
”Paljon puhutaan suojelusta, mutta metsä voi olla myös hengellinen paikka”
Esitys metsien suojelusta jäi pöydälle Ylä-Savon seurakuntayhtymän yhteisessä kirkkovaltuustossa
Ilmoita asiavirheestä