Keskustelukulttuuri kirkossa nousi otsikoihin, kun helsinkiläinen diakoni Amanda Hiekkataipale irtisanoutui näyttävästi. Viimeisenä työpäivänä julkaistu kriittinen somepäivitys poiki jutun Suomen suurimpaan sanomalehteen.

”Amanda Hiekkataipale jätti työnsä diakonina, koska koki kirkon vaientavan mieli­piteiden ilmaisua”, kuului Hesarin jutun otsikko.

Kokemus voi tietysti olla aito. Perusteita sille ei kuitenkaan ollut jutusta helppo löytää.

Kerrottiin, että kerran Hiekkataipaleesta on tehty kantelu tuomiokapituliin, mutta myös se, ettei kantelulla ollut seurauksia. Päinvastoin kapituli katsoi Hiekkataipaleen käyttäneen sanan- ja uskonnonvapauttaan.

Sitäkin jutussa päiviteltiin, ettei kirkossa vallitse konsensusta ja että mukana on väkeä politiikan kaikilta laidoilta. Mutta olisi se kai aika kummallista, jos kolmen ja puolen miljoonan jäsenen yhteisössä näin ei olisi?

Sitä jutussa ei mainittu, että Amanda Hiekkataipale on toiminut Kotimaan kolumnistina ja pitänyt Ylellä radiohartauksia Kirkon viestinnän tilauksesta. Hiekkataipale kun on rohkea ja taitava sanankäyttäjä ja on siksi saanut kirkossa viestilleen poikkeuksellisen paljon julkista tilaa. Piispakaan ei ole puheisiin puuttunut, toisin kuin joissain muissa tapauksissa.

VAIENTAMISENA JUTUSSA näyttäytyikin tuen puute. Hiekkataipale kertoi kokeneensa, että jäi yksin eikä saanut riittävästi tukea.

Tuen puute on tietysti harmillista. Kirkolliselle keskustelulle tyypillistä on pikemmin hymistely ja varovaisuus kuin räväkät kannanotot. Kirkkolaiva kääntyy hitaasti, kvartaalit lasketaan vuosisadoissa ja niin edelleen.

Vaientamista paljon suurempi ongelma kirkossa onkin vaikeneminen eli itsesensuuri. Se, kun sitä alkaa jo ennalta pohtia, että kannattaako tai uskaltaako tällaista sanoa ääneen.

Ihan kaikkea ei tietysti pidäkään sanoa, eikä tahallinen loukkaaminen edistä mitään, mutta tuskin keskustelun välttelykään tuottaa lopulta hyvää.

Siksi onkin valtava menetys, kun rohkeat kirkolliset keskustelijat siirtyvät muille areenoille. Siis kehu ja kiitä kollegaa, joka uskaltaa lausua ääneen perustellun mielipiteensä vaikeasta asiasta – ja ihan erityisesti, jos olet eri mieltä.

Lue myös:

Kolumni: Tekoäly ei ole Jumala – mutta nykymaailmassa joku tekee siitä sellaisen

Kolumni: Kun ”tappajakielet” vievät elintilan, pienet kulttuurit näivettyvät

Näkökulma: Sivistystä on ymmärtää oman ajattelunsa rajallisuus – ja me tarvitsemme sivistynyttä uskontokeskustelua