Joskus viime vuosituhannella tavattiin sanoa, että kolmea asiaa ei tule koskaan tapahtumaan: Suomi ei voita Euroviisuja, ei ota jääkiekossa MM-mitalia – ainakaan kultaa – eikä tule selviämään jalkapallon arvokisoihin.
Nyttemmin nuo kaikki kolme asiaa ovat toteutuneet. Jalkapallossa Suomi selvisi ensimmäisen kerran miesten arvokisoihin vuonna 2020, jolloin Huuhkajat-lempinimellä tunnettu joukkue nähtiin EM-lopputurnauksessa. Useammassa maassa pelatussa turnauksessa Suomi voitti Tanskan, mutta hävisi Venäjälle ja Belgialle jääden vain niukasti pudotuspelien ulkopuolelle. Kotimainen jalkapallokansa arvosti saavutusta, ja Suomeen palattuaan joukkueen jäsenet saivat sankarin vastaanoton.
Yksi tuon joukkueen pelaajista oli Glen Kamara.
– Puhuimme juuri äskettäin noista kisoista muutaman maajoukkuekaverin kanssa. EM-turnaus oli hieno kokemus. Olisimme tietysti voineet menestyä vähän paremminkin, mutta jo arvokisoihin pääseminen on hieno saavutus tällaiselle pienelle jalkapallomaalle, keskikentällä operoiva Kamara pohtii.
Jalkapallo on asia, joka yhdistää ihmisiä kaikkialla
Kamara kertoo maajoukkuepaidassa pelaamisen olevan hänelle aina suuri kunnia. Nyt käynnissä ovat MM-karsinnat, jotka Suomi on aloittanut kohtuullisen hyvin. Unelma paikasta vuonna 2026 Kanadassa, Meksikossa ja Yhdysvalloissa pelattaviin kisoihin on yhä elossa.
– Toivottavasti läpäisemme karsinnat. EM-kisoihin pääseminenkin oli merkittävää, mutta maailmanmestaruuskisoihin yltäminen olisi vielä pykälän kovempi saavutus.
Ensimmäisen miesten maaottelunsa Kamara pelasi vuonna 2017 Viroa vastaan. Sittemmin hän on ollut joukkueen vakiokalustoa, ja maaotteluja on kertynyt jo 68.
Maajoukkueessa aloittaessaan Kamara oli nuorukainen, mutta nyt hän kuuluu ryhmän kokeneeseen kaartiin. Hän auttaa mielellään joukkueen nuorempia jäseniä niin maajoukkueessa kuin seurajoukkueessa.
– Joillakin saattaa olla samanlaisia haasteita kuin minulla oli heidän iässään. Annan kysyttäessä vinkkejä, ja yritän olla mahdollisuuksien mukaan muutenkin avuksi.
Palataanpa muutamia vuosikymmeniä taaksepäin. Glen Kamaran vanhemmat lähtivät pakoon Länsi-Afrikassa sijaitsevasta Sierra Leonesta, kun siellä syttyi sisällissota vuonna 1991. Ensi alkuun he asettuivat Tampereelle, missä Glen näki päivänvalon lokakuussa 1995.
Kaksi vuotta myöhemmin perhe muutti Espooseen, Suur-Espoonlahteen kuuluvaan Soukan kaupunginhosaan. Pian Glen löysi jalkapallon, ja seitsemän–kahdeksanvuotiaana hän alkoi pelata Olarin Tarmossa. Kun harrastejoukkue Tarmon toiminta loppui 2007, Kamara siirtyi Espoon Palloseuran riveihin. Kamaralla on Espoon vuosista paljon lämpimiä muistoja.
– Se oli ihana paikka kasvaa. Minulla oli paljon ystäviä ja nautin jalkapallon pelaamisesta. En murehtinut tulevaa, eikä pelaaminen ollut liian vakavahenkistä, hän luonnehtii.
Kun Kamara oli 12, elämä koki ainakin pienimuotoisen mullistuksen. Hänen äitinsä ilmoitti, että edessä oli muutto Englantiin. Äiti oli vieraillut Lontoossa sukulaistensa luona ja ihastunut suurkaupungin tunnelmaan.
Mukaan lähti myös Glenin sisko, isä jäi Suomeen. Lontoossa perhe asettui Ladbroke Groveen, jonka toisella puolella oli menestyselokuvastakin tuttu Notting Hillin eliittikaupunginosa, ja vieressä sijaitsi 24-kerroksinen Grenfell Tower, jossa asui vähävaraisia ihmisiä.
– Olihan se suuri muutos siirtyä Espoosta ja Suomesta aina Lontooseen asti. Siellä oli erilaista, ja minun piti tottua ja sopeutua. Ajan mittaan se onnistui.
Sopeutumisessa auttoi erityisesti jalkapallo, jota Kamara pelasi Lontoossakin lähes joka päivä.
– Jalkapallo on asia, joka yhdistää ihmisiä kaikkialla. Lontoossakin tutustuin moniin ihmisiin juuri jalkapallon avulla.
Jo Suomessa pelatessaan Kamaran vahvuuksia olivat erityisesti peliäly, ketteryys, liikkuvuus ja hyvä syöttötaito. Hän pelasi ensin hyökkääjänä, mutta Englannissa hänestä muotoutui vähitellen keskikenttäpelaaja.
Kamara oli lahjakas, mutta jalkapallossa kilpailu paikasta auringossa on kovaa, sillä harrastajia on hyvin paljon. Ura alkoi edetä, kun Kamara pääsi 15-vuotiaana pikkuseura Southend Unitedin nuorisojoukkueeseen. Vielä parempaa oli tulossa, sillä suurseura Arsenalin nuorten valmennusjohto huomasi Kamaran kyvyt ja hankki hänet organisaatioonsa.
Siirto oli Kamaralle erityisen merkittävä siitäkin syystä, että Arsenal oli hänen suosikkiseuransa.
– Se oli minulle unelmien täyttymys, ja hieno asia myös perheelleni. Siirto tuntui surrealistiselta.
Arsenalissa Kamaran ura eteni seuraavan viiden vuoden aikana aina edustusjoukkueen porteille asti, mutta siellä läpimurto jäi lopulta tekemättä. Kamara kehittyi kuitenkin pelaajana.
Hän siirtyi Skotlantiin ja mahtijoukkue Glasgow Rangersin riveissä hän voitti niin Skotlannin liigamestaruuden kuin Skotlannin Cupin ja pääsi Eurooppa-liigassa aina finaaliin asti. Suomea Kamara edusti ennen A-maajoukkuedebyyttiä eri nuorisomaajoukkueissa.
Näin ollen Kamara onnistui siinä, missä lopulta vain harva jalkapalloilija – erityisesti kilpapelaajien suureen määrään suhteutettuna – onnistuu: hän raivasi tiensä maailman huipulle. Mitä se vaatii, ja miten huipulla myös pysyy?
– Mitään ei saa helpolla. Riippumatta siitä, millä tasolla jalkapalloa pelaa, vastaan tulee vaikeampia ja parempia hetkiä. Kun menee huonosti, ei saa antaa periksi. Ja kun menee hyvin, itsestään ei pidä luulla liikoja.
Tekemisessä on oltava johdonmukainen ja töitä on tehtävä ahkerasti. Jokaisella on oma matkansa eikä kannata olla pettynyt, vaikka asiat eivät menisikään siten kuin olisi itse toivonut, linjaa Kamara, joka valittiin vuonna 2022 Suomen parhaaksi jalkapalloilijaksi.
Kamaran mukaan niin urheilussa kuin elämässä ylipäätään ihmisellä tulee olla hyvä itsetunto ja samalla hänen tulee olla nöyrä.
– On tärkeää luottaa itseensä ja uskoa siihen, mitä tekee. Ihmisellä on oltava itsekunnioitusta. Samaan aikaan hänen on kunnioitettava myös kaikkia muita, ihonväristä tai taustasta riippumatta. Me kaikki olemme ihmisiä.
Äitini opetti minut rukoilemaan ja lukemaan Raamattua
KAMARA ON myös vakaumuksellinen kristitty. Kuvaavaa on, että X:ssä hänen esittelytekstissään lukee God is Good eli Jumala on hyvä. Kamara toteaa, että usko on ollut iso osa hänen elämäänsä lapsesta asti.
– Äitini opetti minut rukoilemaan ja lukemaan Raamattua. Niin hyvinä kuin huonompina aikoina olen rukoillut, ja Jumala on auttanut minua paljon elämäntaipaleellani.
Kirkossa Kamara ei ole käynyt niin paljon kuin olisi halunnut, mutta rukoilu ja raamatunluku ovat edelleen tärkeitä asioita.
– Minulla on Jumalaan hyvä yhteys.
Peggy-äidillä on ollut tärkeä rooli myös Glenin jalkapallouran etenemisessä.
– Äiti on aina tukenut minua ja ollut mukana koko tämän matkan ajan. Silloinkin kun asun eri maassa kuin äiti, saatan pyytää hänen apuaan joissain asioissa. Olen äidilleni hyvin kiitollinen. Hän on minun kallioni.
Kamara pelasi vuosien ajan Glasgow Rangersissa, josta hän siirtyi ensin Englannin kakkostasolle Leedsiin, ja sieltä viime vuonna Ranskan pääsarjassa pelaavaan Rennesiin. Siellä hän tippui kauden edetessä pelaavan kokoonpanon ulkopuolelle.
Kamara päätti hakeutua uusien seikkailujen pariin, tällä kertaa Saudi-Arabian pääsarjaan, jossa hän alkoi pelata Al-Shababin riveissä. Hän kertoo nauttineensa Saudi-Arabiassa viettämästään ajasta.
– Maana Saudi-Arabia oli hieman erilainen kuin Euroopan maat, joissa olin aiemmin pelannut. Olen ylipäätään kiitollinen siitä, että jalkapallon myötä olen saanut tutustua erilaisiin maihin ja kulttuureihin ja oppinut uusia asioita.
Kamara pelasi Al-Shababissa lainalla, mutta tuo pesti ei ole jatkumassa. Haastatteluhetkellä Kamaralla ei ole vielä tietoa, missä hän pelaa ensi kaudella.
– Minulla on yhä voimassa oleva sopimus Ranskaan. On mielenkiintoista nähdä, mitä alkavana syksynä tapahtuu. Vain Jumala tietää tuon asian. Katsotaan millaisia suunnitelmia Hänellä on minun varalleni seuraavaksi.
Suomeen Kamaralla ei ole enää kiinteää yhteyttä, mutta hän on vieraillut synnyinmaassaan käytännössä vuosittain maajoukkueen kotipelien myötä.
Kamara täyttää lokakuussa 30 vuotta. Iän puolesta hänellä voi olla edessään vielä useita hyviä pelivuosia, eikä hän ole menettänyt motivaatiotaan.
– Kasvoin jalkapallon parissa, ja olen pelannut jo pitkään. Jalkapallolla on kuitenkin yhä iso paikka minun sydämessäni.
Ilmoita asiavirheestä