Evankeliumi esittää vaikeasti täytettäviä käskyjä. Älkää tuomitko, ettei teitäkään tuomittaisi. Kuinka voi nähdä roskan toisen silmässä, kun ei näe hirttä omassa silmässään. Arvostelu ja tuomioiden jakaminen toiselle ihmiselle käy paljon helpommin kuin oman toimintansa arviointi.
Televisiodokumentti kuvasi yhdysvaltalaista vankilaa, jossa on raskaimmista rikoksista, esimerkiksi murhista tuomittuja ihmisiä. Moni heistä on ollut useita vuosikymmeniä vankilassa. Osa vangeista käyttää päivänsä ompelemalla kauniisti kuvioituja tilkkutäkkejä. Vankilassa tilkkutäkkien tekijöistä oli muodostunut toinen toisistaan välittävä yhteisö. Valmiit täkit lahjoitetaan lähistöllä asuville huostaan otetuille lapsille.
Vangeista kertova dokumentti käsitteli myös armahdusta ja anteeksiantoa. Yksi vangeista sanoi, ettei hän voi antaa kenellekään toiselle ihmiselle anteeksi, ellei pysty ensin antamaan anteeksi itselleen. Hän myös totesi ymmärtävänsä, etteivät hänen surmaamansa ihmisen läheiset voi ehkä koskaan antaa hänelle anteeksi.
Yhteiskunnassa rikosta pitää seurata rangaistus, murhaajan pitää tulla tuomituksi. Ihmisten määräämä rangaistus ei välttämättä ole kuitenkaan laajuudessaan aina oikea. Se voi olla kohtuuttoman suuri, tai toisaalta liian pieni suhteessa tekoon. Joskus tuomio annetaan väärälle ihmiselle. Viime keväänä Britanniassa vapautettiin mies, joka oli ollut syyttömänä lähes 40 vuotta vankilassa.
Me hirsisilmäiset ihmiset saatamme antaa vääriä tuomioita toisille. Arvostelemme toisia ihmisiä ja heidän näkemyksiään kohtuuttomalla tavalla. Siihen saa kuitenkin jokainen luottaa, että lopullisen tuomion antajalla on tiedossaan kaikki tekoihin ja tekemättä jättämisiin liittyneet asianhaarat. Hänellä on valta ja oikeus armahtaa.
Pohdittavaksi: Milloin viimeksi toinen ihminen on antanut sinulle anteeksi?
5. sunnuntai helluntaista: Armahtakaa!
Tekstit: Ps. 13:2–6, Joona 3:1–5, 10, 4:1–11 tai Sak. 8:16–17, Room. 14:7–12; Luuk. 6:36–42
Liturginen väri on vihreä.
Alttarilla on kaksi kynttilää.
Kolehti on seurakunnan valittavissa.