Kun uusi amerikkalainen paavi Leo XIV esiteltiin maailmalle 8. toukokuuta Roomassa, kuuli moni ei-katolilainen kenties ihmeekseen Robert Francis Prevostin olleen pitkään augustinolaissääntökunnan jäsen. Mikähän se mahtaa olla?

Augustinolaissääntökunta on nykyisin joukko sääntökuntia, organisaatioita tai liikkeitä, jotka noudattavat pohjoisafrikkalaisen Hippo Regiuksen piispan Augustinuksen (354–430) opetusta ja luostarisääntöä. Keskeisin on Pyhän Augustinuksen sääntökunta (Ordo Sancti Augustini). Sääntökunta luotiin kirkko-oikeudellisesti paavi Innocentius IV:n siunauksella eräiden eremiittiyhteisöjen unionina vuonna 1244.

Sääntökunnan oman luonnehdinnan mukaan se on saanut Augustinukselta paitsi sääntönsä, myös oppinsa ja spiritualiteettinsa. Tehtävänä on elää yhdessä harmoniassa, olemalla yhtä mieltä ja yhtä sydäntä matkalla kohti Jumalaa. Elämäntapaa perustellaan myös Apostolien tekojen (Apt. 4:32, 35) alkuseurakunnan yhteisöllisyyden mallilla. Sääntökunnalla on yksityiskohtainen konstituutio, eli perussääntö.

Pyhän Augustinuksen sääntökunta on mendikanttijärjestö, kuten sitä tunnetummat dominikaanit ja fransiskaanitkin. Se tarkoittaa sitoutumista köyhyyteen, liikkumiseen, saarnaamiseen, opettamiseen, auttamiseen ja yhteisöjen elämään kaupunkimaisissa olosuhteissa – ei niinkään maaseudulla paikoillaan eristäytyneissä luostareissa.

Mies- ja naisjäsenille on eri järjestöt, mutta augustinolaisnunnat keskittyvät kuitenkin elämään luostareissa.

AUGUSTINUS ELI Rooman imperiumin loppuvuosina varsin erilaisessa maailmassa, kuin paljon myöhemmin muodostunut Pyhän Augustinuksen sääntökunta. Kirkkoisä oli piispa, mutta harjoitti kontemplatiivista, siis mietiskelyn ja rukouksen täyttämää yhteisöllistä elämää papistonsa kesken piispantalon yhteydessä.

Augustinus oli teologian jättiläinen. Hänen laajan kirjallisen tuotantonsa vaikutus lännen kirkossa ja teologiassa on ollut valtaisa. Yksi tämän perinnön vaalijoista on ollut augustinolainen sääntökunta.

Sääntökunnan jäsenet ovat vuosisatojen aikana kunnostautuneet muun muassa lähetystyössä ja opetuksessa. Joukossa on ollut kuuluisia teologeja, opettajia, kirjailijoita ja eri alojen professoreita.

Augustinolaiset eivät nykyisin ole kovin suuri järjestö, kylläkin liki globaali sellainen. Se toimii yli 50 maassa, mutta esimerkiksi Euroopassa jäseniä lienee noin tuhat, globaalisti kuitenkin enemmän. Suomea lähinnä olevat augustinolaisyhteisöt ovat Puolassa ja Saksassa. Monet koulut ja yliopistot eri puolilla maailmaa ovat augustinolaisten johtamia.

Sääntökunnalla on YK:n myöntämä vapaan kansalaisjärjestön status avustustyössä.

AUGUSTINOLAISISSA ON historian aikana ollut monia kuuluisia jäseniä, mutta Suomessa heitä enimmäkseen ei tunneta. On kuitenkin ainakin kaksi poikkeusta.

Reformaattori Martti Luther (1483–1546) oli augustinolaisveli. Hän asui opiskelukaupungissaan Erfurtissa ja sittemmin Wittenbergissä sääntökunnan luostarissa, vaikka toimikin jälkimmäisessä yliopiston professorina. Reformatoristen löytöjen ja ekskommunikaation (1521) vuoksi Lutherin augustinolaiselämänsä jäi taakse. Pyhää Augustinusta hän silti arvosti. Augustinuksen teologia, erityisesti armo-oppi, onkin aina ollut luterilaisten keskuudessa suosittua ja tutkittua.

Toinen hyvin tunnettu augustinolainen oli itävaltalais-määriläinen munkki ja perinnöllisyystieteilijä Gregor Johann Mendel (1822–1884). Hänen herneillä tekemänsä perinnöllisyys- ja risteytyskokeet loivat tieteenalan modernia pohjaa. Häntä on luonnehdittu myös genetiikan isäksi.

Paavi Leo XVI nyt ainakin kolmas augustinolainen, jonka koko maailma tuntee.

Lue myös:

Rauhallinen, nöyrä, viisas – mitä tiedämme paavi Leo XIV:stä?