J. Karjalaisen uudelta levyltä löytyy tuntomerkki, joka on ollut läsnä Karjalaisen uran alkuvaiheista 1980-luvulta asti. Hän laulaa itse omat taustalaulunsa.

Avausraita Kadun toisella puolella alkaa: ”Hän näkee valon, valo välkkyy huoneessa” ja jatkuu kertoen ihmisestä arkensa keskellä. Kolmannen biisin Aamuihmiset komppi polkaisee levyn kunnolla käyntiin. Laulun aihe on hauska: aamuvirkkujen puuhat.

Mary Ann ja Uskomaton Jimmy Landola henkivät teksteissään Amerikan tunnelmia ja niissä kuuluu kaiku J. Karjalaisen Lännen-Jukka -vaiheesta.

Sinéadin laulu kertoo rakkaudesta ja nimi lienee viittaus irlantilaiseen laulaja-lauluntekijä Sinéad O’Connoriin (1966–2003).

Uuteen satamaan ei ole ensisijaisesti metafora vaan maisemakuvaus sataman rakentamisesta. Sunnuntaina nostokurjet ja kaivinkoneet eivät liiku ja ilmassa on rauha. Pyhäpäivän valo lankeaa. Jumalakin lepäsi seitsemäntenä päivänä.

Koh-i-Noor on kallisarvoinen timantti, joka löydettiin Intiasta vajaa tuhat vuotta sitten. Samannimisen laulun monitulkintainen teksti kertoo mielestäni laulunteosta: siinäkin timantteja syntyy aina välillä mutta ei koskaan vaivatta.

Päätösbiisissä Kyyveen kipparit lauletaan: ”Järvenselkä kimmeltää, mä olen valmis lähtemään / ei yhtään merimerkkiä / ole tällä selällä”. Huuliharpun soidessa pohdin, että summaako tässä kokenut lauluntekijä elämäänsä ja uraansa?

Levyn kokonaispituutta tai kappaleita ei ole väkisin venytetty. Levy henkii rauhaa. Itse korvaan tällä kotimaisella vaihtoehdolla netin tarjoamat geneeriset rauhoittumismusiikit.

J. Karjalainen: Suomalaista muotoiluu. Warner 2025.

Lue myös:

Levyarvio: Luođit tutustuttaa pohjoissaamelaisiin joikuihin

Vanhoillislestadiolaisia Siionin lauluja koskettavina heviversioina