Arkkitehtuuri- ja Designmuseon näyttelyn nimi Maija Lavonen – hiljaisia monumentteja viittaa kolmiulotteiseen taiteeseen ja suureen kokoon. Näyttelyssä onkin esillä suuria teoksia: ryijyjä eli villasta tehtyjä seinillä pidettäviä peitteitä sekä valokuituteoksia. Maija Lavonen (1931–2023) keksi 1980-luvulla, että hän voi kutoa leveitä nauhoja ja yhdistää ne toisiinsa. Suuret ryijyt herättävät kysymyksen, miten niiden toteutus on ollut edes mahdollista.

Tekstiilitaiteilijan kiinnostuksesta tekniikoihin kertovat myös valokuituteokset, jotka ovat näyttelyn keskipisteitä. Valokuitu on ohutta, lasista tai muovista vedettyä kuitua. Lavonen innostui valokuituteoksista vuosina 2005–2006 tilaustyön myötä.

Lavosen valokuituteoksista voi löytää yhtymäkohtia modernistisiin veistoksiin. Esimerkiksi Ateneumin kokoelmanäyttelyssä Ajan kysymys on parhaillaan esillä Raimo Utriaisen alumiiniveistos Iloisesti (1976), jonka kokonaisuus muodostuu säleistä ja välkehtii valossa.

Ulkoisesti valokuituteokset sopivat kaupungin sykkeeseen, mutta esimerkiksi teoksen Taivas itkee (2017) sisältö punoutuu luontoon, joka on näyttelyn keskeinen teema. Teos kuvaa luonnon tuhoutumista. Maija Lavonen oli syntynyt Iissä, ja lapsuuden ja luonnon kokemukset, valo, meri, metsä ja niityt olivat hänelle arvokkaita läpi elämän.

Näyttelyssä on oma tilansa arkkitehti, videotaiteilija Tapio Snellmanin kolmiosaiselle filmi-installaatiolle, joka rinnastaa luonnon, kuten tuulessa huojuvan kaislikon ja Lavosen teokset. Teoksesta välittyy samaa rauhaa ja pelkistynyttä estetiikkaa, jotka olivat tärkeitä Lavosen taiteelliselle luomistyölle.

LAVOSEN TOTEUTTAMIEN kirkkotekstiilien esittely on sijoitettu huoneeseen, jossa läpikäydään tekstiilitaiteilijan elämänkaarta, urapolkua, näyttelyhistoriaa sekä teoksia julkisissa rakennuksissa.

Lavonen suunnitteli kirkkoihin tekstiilejä, joista Pihlajamäen kirkon teos Teidän edestänne annettu (1978) on hänen ensimmäinen kirkkotekstiilinsä. Lisäksi hän teki kirkkohtekstiilejä muun muassa Hervannan ja Malmin kirkkoihin sekä Mikaelinkirkkoon.

Kirkkoihin toteutettuja töitä ei ole voitu tuoda näyttelyyn. Esimerkiksi Malmin kirkon tekstiiliteoksen korkeus on 8 metriä. Sen kilpiaihe on peräisin psalmin 183 tekstistä ja teoksen keskiosa vaihdetaan kirkkovuoden värien mukaan.

Maija Lavosen arkiston lahjoitus on ollut tämän näyttelyn pohja, ja näyttelyssä voi selailla digitaalisesti Lavosen luonnoskirjoja. Lavonen opiskeli vaatesuunnittelijaksi ja työskenteli Marimekolle. Tekstiilitaiteilija hänestä tuli 1970-luvun lopulla, ja hän sai tilaustöitä 1980-luvun julkisten tilojen rakennushankkeista.

Maija Lavonen – hiljaisia monumentteja Arkkitehtuuri- ja Designmuseossa Helsingissä 14.9. saakka.

Lue myös:

Nuoren seurakunnan veisukirjassa 2025 on klassikoita mutta myös runsaasti uutta poppia

Pitäisikö pahan vallan alla taipua vai taistella, elokuva Dietrich Bonhoefferista kysyy

TV-vinkki: Suvikset kuvaa lestadiolaisnuorten elämää