Niiniveden seurakunnassa järjestettiin helmikuussa villasukkamessu, jossa myynnissä oli oman seurakunnan Vesannon ja Tervon kirkkojen nimikkosukkia. Messu liittyi Tervon kirkon 100-vuotisjuhlaan, jota vietetään kuluvana vuonna.
Sukat on suunnitellut vesantolainen Tuija Hokkanen. Hänelle neulominen on ollut rakas harrastus ja kirkkosukkien suunnittelu erityisen mieluinen tehtävä.
Tuija Hokkanen on tutustunut muidenkin seurakuntien kirkkosukkiin, joista löytyy niin lyhyitä, pitkiä, kuviollisia kuin raidallisiakin. Hän on ihastellut muun muassa syntymäpitäjänsä Laukaan kauniita kirkkosukkia. Hokkanen on osallistunut useita kertoja myös Laukaassa pidetyille neuleleireille.
Omia sukkamalleja hän ei ollut aiemmin suunnitellut lukuun ottamatta pieniä yksityiskohtia kuten kuvioita tai kukkia. Nyt malleja hakiessa hän toteutti muutamia erilaisia versioita.
– Aluksi tungin koko maailmankaikkeuden ja kaikki kirkon hienoudet sukkiin, Hokkanen naurahtaa.
Vähitellen sukkamallit alkoivat selkeytyä ja mallit hahmottua.
TERVON KIRKON graafisuus oli kahdesta kirkosta helpompi toteuttaa. Malli on saanut vaikutteita ulko-oven saranoista sekä kirkon seinän väreistä ja graafisista kuvioista. Nämä sukat neulotaan tavalliseen tapaan viidellä puikolla ja kahdella värillä kerrallaan.
Vesannon kirkkosukasta muodostui haastavampi neulottava. Se vaatii silmukoilen laskemista. Varren kuvio neulotaan kuudella puikolla ja kahdellatoista silmukalla per puikko. Mallien saattamisessa tulostettavaan muotoon Hokkasta auttoivat hänen lapsensa.
Sukkaan on kuvattu saarnastuolin ornamentit ja ristit sekä kellotapulin luukut. Kärkiosassa on Niiniveden välkettä valepalmikoiden muodossa. Samaista valepalmikkoa Hokkanen kävi opiskelemassa varta vasten erään aktiivineulojan luona.
NEULOMISTYÖTÄ TUIJA Hokkanen tekee vähän kerrallaan. Helpot kohdat onnistuvat televisiota katsoessa toisella silmällä, mutta vaikeammissa kohdissa pitää väkisin keskittyä.
– Neulominen on hermolepoa, vaikka joskus harvoin saattaa melkein hermot mennä tässäkin. Kirkkosukkien neulominen vie aikaa. Jos oikein tosissaan neuloo, yhden kirkkosukan saattaa saada valmiiksi päivässä, Hokkanen toteaa.
Hokkanen muistelee, että hänen äitinsä ja mummonsa opettivat hänet neulomaan. Oppiminen tapahtui vaiheittain. Hän muistaa erityisesti 1980-luvulla suurilla puikoilla neulotut pörröiset villapuserot.
Tätä nykyä Hokkanen on eläkkeellä, mutta työuransa hän teki luokanopettajana. Omissa opinnoissaan hän aikoinaan erikoistui nimenomaan käsitöihin.
Neulominen jäi, kun omat lapset olivat pieniä. Kerran sitten opettajien Veso-päivillä kaikilla näytti olevan neuleet mukana, ja niin neulominen palasi myös Hokkasen harrastukseksi.
Käsityökulttuurin katoaminen harmittaa Hokkasta.
– Ennen jo kuudennella luokalla neulottiin villasukkia ja käsitöitä tehtiin tarpeeseen. Nykyisin kodeista ei välttämättä löydy enää mitään tarvikkeita.
Tervon kirkossa helmikuussa järjestetyssä villasukkamessussa oli jo myynnissä liki viisikymmentä paria kirkkosukkia. Tuija Hokkanen oli neulonut näistä 11 paria. Sukkapari maksaa 45 euroa ja tuotto käytetään Yhteisvastuun hyväksi. Neulominen on talkootyötä, ja taitavia neulojia on useita niin Tervossa kuin Vesannollakin. Seurakunta on lahjoittanut neulojille pussin, josta löytyy lankoja ja ohje.
Niiniveden seurakunnan kirkkosukkien vastaanotto on ollut hyvä. Malli on pysynyt jalassa hyvin.
– Kirkkosukka tuo kauniin ajatuksen hyväntekeväisyydestä. Se on paikallisrakkautta, ja sellaisena ajatuksena houkuttava, Tuija Hokkanen pohtii.
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä