Myötätunnon voimaa tutkivan CoPassion-hankkeen koordinaattori Tii Syrjänen tutki vuosi sitten valmistuneessa kirkkososiologian gradussaan kirkolliskokousedustajien argumentaatiota liittyen seurakuntarakenneuudistukseen.
Kirkolliskokouksen täysistunto äänesti viime torstaina seurakuntarakenneuudistuksesta eli niin sanotusta Uusi seurakuntayhtymä 2015 -mallista, ja se kaatui vain neljän äänen turvin. Äänestystulos oli 78 puolesta ja 31 vastaan. Uudistuksen hyväksyminen olisi vaatinut taakseen 82 ääntä.
Päätös ei yllättänyt Syrjästä, koska kolmen neljäsosan määräenemmistövaade on niin rankka.
– Sen sijaan yllätyin, että keskustelussa palattiin jälleen kysymykseen, koskeeko uudistus todella kaikkia seurakuntia. Tämä asiahan keskusteltiin kirkolliskokouksessa perusteellisesti kaksi vuotta sitten ja silloin päätettiin, että kaikki seurakunnat tulevat jatkossa kuulumaan yhtymiin. Erässä mielessä prosessissa on nyt palattu aivan alkuun, Syrjänen sanoo.
Samat argumentit puolustivat ja vastustivat uudistusta
Syrjäsen gradussa tutkittiin seurakuntarakennemuutoskeskustelua, jota käytiin kirkolliskokouksessa syksyllä 2012 ja keväällä 2013. Esiin nousi kolmenlaisia argumentteja: taloudellis-hallinnollisia, teologis-hengellisiä ja yhteisöllisyyteen liittyviä.
Valtaosa perusteluista oli taloudellis-hallinnollisia. Toisaalta erityisesti herätysliikkeisin sitoutuneiden edustajien sekä joidenkin pappien puheenvuoroissa korostuivat myös hengelliset perustelut.
Syrjäsen mukaan samoja argumentteja käytettiin sekä puolustamaan että vastustamaan rakennemallia. Tämä ilmeni erityisesti yhteisöllisyyteen liittyvissä perusteluissa. Jotkut näkivät tietyn asian uudistuksessa yhteisöllisyyttä tukevaksi ja jotkut saman asian sitä uhkaavaksi.
– Suurin osa puhujista kuitenkin kannatti rakennemuutosta. Vastustavat puheenvuorot liittyivät yksityiskohtiin, joista ei nykyisessä puitelainsäädännössä ole määrätty. 3/4 -periaate on siis ainoa selkeä syy, miksi yhtymämalli ei nyt mennyt läpi, Syrjänen sanoo.
Populistisissa heitoissa yhtymärovastit olivat hitlereitä
Tutkituissa kirkolliskokouspuheenvuoroissa ilmaistiin erityisen paljon huolta liittyen seurakuntien omaisuuteen, itsenäisyyteen ja asemaan uusissa yhtymissä. Mallin todelliset taloudelliset vaikutukset koettiin epäselviksi. Ikuisuuskysymyksenä esiin nousivat myös kirkkoherran asema ja muut vallankäytön ja johtamisen teemat.
Hengellisissä perusteluissa pohdittiin kirkon olemassaolon perimmäistä tarkoitusta ja kyseltiin, kuuluuko aikaa käyttää niin paljon rakenteista keskustelemiseen.
Osa argumenttiketjuista oli sisäisesti ristiriitaisia. Samassa puheenvuorossa saatettiin kysyä, miksi juuri meidän seurakunnan pitää elättää köyhiä naapuriseurakuntia, ja toisaalta painottaa seurakuntien välisen yhteistyön ja yhteishengen tärkeyttä pienessä maassa.
Valtaosa rakennemuutoskeskustelun argumenteista oli Syrjäsen mukaan asiallisia ja todellisuutta vastaavia, mutta joukkoon mahtui myös populistisia heittoja esimerkiksi yhtymärovasteista hitlereinä ja isä aurinkoisina.
– Nämä puheenvuorot tuntuivat tarkoitushakuisilta provokaatioilta.
Tutkimusta tehdessään Syrjänen törmäsi 1980-luvun alussa tehtyyn tutkimukseen kirkolliskokousedustajien argumentaatiosta. Hän teki hilpeän huomion: Tutkimuksessa nousi esiin hyvin samantapaisia argumentaatioketjuja kuin Syrjäsen aineistossa, vaikka keskustelun aihe oli aivan eri.
– Puhutaanko kirkolliskokouksessa siis aiheesta riippumatta samoin argumentein? Syrjänen kysyy.
Ääntä käyttivät lähinnä seurakuntien työntekijät
Tii Syrjänen pääsi osana graduntekoaan seuraamaan kirkolliskokouksen lakivaliokunnan työskentelyä. Hänen mukaansa valiokunnassa pyrittiin vilpittömästi huomioimaan kaikki seurakuntarakennemalleista saatu palaute ja saamaan aikaan esitys, jossa seurakuntien keskinäinen erilaisuus ja toiveet olisi huomioitu mahdollisimman laajasti.
– Epäonnistuiko valiokunta työssään, vai eikö asiaa vain ole osattu viestiä ymmärrettävällä tavalla kirkolliskokousedustajille? Syrjänen kysyy nyt.
Kirkolliskokouksessa puheenvuoroja käytti Syrjäsen mukaan varsin rajattu, mutta asiaan syvällisesti paneutunut joukko: lähinnä papit ja seurakuntahallinnossa työskentelevät maallikot.
– Mieleeni nousi väkisinkin kysymys, tiesikö suuri hiljainen enemmistö todella, mistä päätti.
Syrjänen havaitsi puheenvuoroissa maantieteellistä jakautumista. Keski- ja pohjoissuomalaisista moni koki nykytilanteen hyväksi, muutokselle ei nähty tarvetta. Huolta kannettiin lähinnä oman seurakunnan itsemääräämisoikeudesta. Etelässä runsaat kirkosta eroamiset sen sijaan aiheuttavat painetta selkeille muutoksille.
Syrjänen yllättyi siitä, että puheenvuoroissa ei noussut oikeastaan lainkaan esille kieli- ja vähemmistökysymykset. Ruotsinkielisistä suurin osa kannatti uutta rakennemallia.
Mitä nyt tapahtuu seurakuntatasolla?
Nyt nurin äänestettyä rakennemuutosta alettiin valmistella vuonna 2008. Kotimaa24:n haastattelema seurakuntarakenteiden kehittämishankkeen projektipäällikkö Terhi Jormakka totesi heti äänestyspäätöksen jälkeen, että pallo omien rakenteiden kehittämisestä on selkeästi palautunut paikallistasolle seurakuntiin. Lähivuosina ei varmasti ole odotettavissa isoa rakennemuutosta.
Tii Syrjänen miettii, miten mahtavat nyt reagoida ne seurakunnat, joita on viime vuosina liitetty yhtymiin vasten tahtoaan, kun on ajateltu, että yhtymämalli väistämättä tulee.
– On seurakuntien valinta, tarttuvatko he viemään muutosta eteenpäin tai päätyvätkö jopa purkamaan toteutuneita liitoksia. Toisaalta en usko, että asia jää kirkolliskokouksessa tähän. Työtä on tehty paljon ja rahaa on palanut. Ennemmin tai myöhemmin asia tulee jälleen käsittelyyn, Syrjänen sanoo.
Kirkon kvartaali on 25 vuotta
Seurakuntarakennemuutos ei ole ensimmäinen ja tuskin myöskään viimeinen kirkolliskokousasia, jonka kohdalla osa kyseenalaistaa 3/4-määräenemmistösäädöksen mielekkyyden.
Jotkut edustajat ovat viestineet syvää turhautumista sen johdosta, että kirkossa mikään asia ei etene kuin äärimmäisen hitaasti, jos sittenkään.
– Haastaisin edustajat pohtimaan, mikä olisi pahin asia, mitä määräenemmistösäädöksen muuttamisesta tai poistamisesta voisi seurata. Säädöksen alkuperäisenä ideana oli kai korostaa kirkon yhtenäisyyttä ja huolehtia, että myös maallikoilla on valtaa, mutta palveleeko säädös enää näitä tarkoituksia, Syrjänen kysyy.
– Monet toivoivat, että kirkko olisi tässä rakenneuudistusasiassa kerrankin ollut edelläkävijä suhteessa kuntapuoleen. Nähtäväksi jää, miten käy, kun kuntauudistuskaan ei ole viime vuosina edennyt toivotulla tavalla. Joku on heittänyt ajatuksen, jonka mukaan kirkon kvartaali on 25 vuotta eikä suinkaan neljännesvuosi, Syrjänen lohkaisee.
Kuva: Arttu Piipponen.