Raamattu on ollut nuorena herätykseen tulleelle Matti Myllykoskelle aina inspiroiva kirja.

– Usko Kristukseen on minulle maailma, jossa eletään – suuri ja avara maailma.

Lukioikäisenä hän kiinnostui laajasti uskon ja kulttuurin ilmiöistä ja Blaise Pascalin kaltaisista ajattelijoista. Myllykoskesta kehittyi ranskalaistyyppinen, vapaa ja välillä poleeminen hahmo.

Historialliskriittisenä raamatuntutkijana hän otti usein riskin joko osua johonkin todelliseen ongelmaan tai pahoittaa jonkun mielen liian liberaaliteohlogisiksi koetuilla tulkinnoilla.

Myllykosken liekki ei ole sammunut. Hänen innostuneisuudessaan uusia hengellisiä ja älyllisiä löytöjä kohtaan on yhä samanlaista paloa kuin opetuslapsilla, jotka kohtasivat ylösnousseen Emmauksen tiellä: Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?

Myllykoski on Uuden testamentin eksegetiikan dosentti. Mitä tiedemies tietää ja pappi uskoo Jeesuksen elämästä ennen Emmauksen tietä ja sen jälkeen?

Hän listaa ensinnä pääsiäisen tapahtumien reaalihistoriallisia tosiasioita. Jeesus herätti pahennusta temppelissä ja ”temppelipoliisi” otti hänet kiinni.

– Vaikkei Jeesus ollut poliittinen hahmo, hänen katsottiin ylittäneen sen kynnyksen, jolla Rooman valtakunta huolestuu. Niinpä hänet ristiinnaulittiin.

Ylösnousemuksen osalta faktaa on, että Jeesuksen ensimmäiset seuraajat kokivat nähneensä Jeesuksen tämän kuoleman jälkeen.

– Jeesuksen persoona ja sanoma vaikuttivat siihen, että hän muuttui oppilailleen sisäiseksi henkiseksi todellisuudeksi.

Kun oppilaat tunnistivat ensi kertaa ylösnousseen, se merkitsi heille vielä enemmän kuin vahvan jälkensä jättänyt ensikohtaaminen Jeesuksen kanssa.

Oppilaat saivat ristiinnaulitsemisen jälkeen visioita ylösnousseesta, mutta Jeesuksen ylösnousemus alkoi jo hänen elossa ollessaan.

– Ensimmäisestä katseesta oppilaat näkivät Jeesuksessa jotakin, joka veti heidät täysin mukaansa.

Jo ensimmäiset oppilaat sisäistivät Jeesuksen.

– Se Jumalan hullu, profeetta ja provokaattori, joka lupasi Jumalan valtakunnan, on yhä läsnä ja asuu meissä kristityissä. Hän on jäänyt kiinni meihin, noussut ylös meidän mielessämme ja kollektiivisessa muistissamme.

PÄÄSIÄISEN DRAAMASSA todistamattomiksi ja tieteelliseltä kannalta kyseenalaisiksi jäävät Myllykosken mielestä kaikki konkretisoinnit, kuten ilmestyskertomukset ja ylösnousemusruumis sekä spekulaatiot Jeesuksen hautaamisesta ja tyhjästä haudasta.

Jeesuksen ylösnousemusruumiista oli jo alkujaan erilaisia näkemyksiä ja päätelmiä.

– Monet myöhemmät teologiset ja apologeettiset järkeilyt sivuuttavat Raamatun ajan kolmikerroksisen maailmankuvan kaikkine implikaatioineen ja komplikaatioineen.

Se oli kuitenkin se yksi ja ainoa maailma, jossa ensimmäiset kristityt elivät. Varhaiset kristityt uskoivat Jeesuksen olevan ruumiillisesti sen maailman ”taivaassa”, tuolla ylhäällä.

Ylösnousemusta ei siis voi todistaa tieteen keinoin historialliseksi tapahtumaksi. Silloin täytyisi pystyä osoittamaan, että Jeesus on nyt ruumiillisesti jossakin.

– Kristitty voi hyvin uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen, mutta tällöin uskon ydin on uskovan kokemuksessa ja uskon vaikutuksissa häneen.

Kristitty voi toisaalta myös olla avoin tieteen uusille tuloksille, jotka saattavat muuttaa joitakin kirkon vanhoja käsityksiä.

Tieteen edustajien kanssa on turha ryhtyä tieteenfilosofiseen väittelyyn, saati sanasotaan omasta uskosta.

– Kun ihminen uskoo Jumalaan, hän nimenomaan uskoo eikä tiedä. Jumalasta ei tiedetä mitään. Jumalaan uskotaan.

Monet myöhemmät teologiset ja apologeettiset järkeilyt sivuuttavat Raamatun ajan kolmikerroksisen maailmankuvan kaikkine implikaatioineen ja komplikaatioineen.

PÄÄSIÄISEEN JA ylösnousseeseen Kristukseen liittyvistä mysteereistä ja paradokseista pitäisi Myllykosken mukaan puhua mahdollisimman yksinkertaisesti, jotta ne olisivat jokaisen ihmisen tajuttavissa.

– Älyllinen viisastelu ei auta yhtään Jumalasta puhuessa. Mitä yksinkertaisemmin Jumalasta puhutaan, sitä parempi.

Uskominen on paljon todellisempaa, kun uskova vapautetaan älyllisen todistamisen taakasta. Usko ei ole haltuunottoa. Jos ihminen kuvittelee, että hänen aivonsa on keskus, jolla ratkaistaan tuonpuoleisuuden ongelmia, hän ampuu itseään jalkaan. Ihmisestä ei ole puhumaan suulla suuremmalla.

Jeesuksen julistama lapsenkaltaisuus kuuluu kristinuskon ydinasioihin.

– Kristityn on hyvä yksinkertaistua ja tulla lapsenmieliseksi – tulla paljaaksi uskonsa kanssa.

Pääsiäisen suuri kertomus puetaan usein ylevään hengelliseen kieleen ja verbaalisiin mysteereihin.

– On olemassa esteettisesti kaunista kristillisyyttä, jossa upeita ajatuksia ja syvällisiä sanoja pannaan peräkkäin. Pidän itsekin kristinuskon kauniista kielestä ja osaan käyttää tätä kieltä jonkin verran.

Myllykoski lähestyy evankeliumia ennemminkin kysymysten kuin väitteiden kautta. Kyseessä on prosessi, jota hän käy sisällään.

– Usko, joka muuttuu kysymyksiksi, on erilaista kuin usko, joka esittää vaatimuksia ja väitteitä. Minäkin pidän väitteiden esittämisestä ja ihmisistä, jotka väittävät kaikenlaista raflaavaa. Mutta uskon ytimen ympärillä käyn erityyppistä keskustelua.

Kristinuskon tulkinnan ongelmiin ei Myllykosken mukaan ole tarjolla yhtä ja ainoaa ylivertaista ratkaisua. Usko on aina inhimillisellä tasolla muuttuvaa.

– Jokainen kristitty on tulkinnoissaan oman aikansa lapsi. Keneltäkään ei voi odottaa sen enempää.

Me joudumme lähestymään Jumalaa ja uskoa puhumalla oman aikamme käsityksin.

– Niin tekivät myös Jeesuksen oppilaat. Muuta ei heillä ollut eikä meillä ole.

Perinteinen juutalainen tapa tulkita messiashahmon merkitystä ei enää riittänyt Jeesukseen uskoville: heidän Jeesuksensa muuttui universaaliksi kaikkien Kristukseksi.

– Tämä merkitsi eroa emouskonnosta juutalaisuudesta.

Myllykoski kokee olevansa teologina luterilainen.

– Luther avasi matopurkin, ja pian reformaatiossa todettiin, että kristinusko muuttuu koko ajan, se on singottu ja tuomittu muutokseen. Näillä ehdoilla me kristityt pelaamme.

Jumalan sanan lihaksi tuleminen mahdollisti jo ajat sitten sen, että kristillinen puhe Jumalasta on tämänpuoleista.

Lihaksi tullut sana puhuttelee ihmistä sellaisena kuin tämä on, ja niillä saamillaan eväillä kunkin on yritettävä olla kristitty.

MATTI MYLLYKOSKI julkaisi vuonna 1994 väitöskirjaansa pohjautuvan, kiistellyn teoksen Jeesuksen viimeisistä päivistä. Nyt äänessä on sovitteleva sävy. Hän korostaa, että toisin ajattelevalla ja uskovalla kristityllä, joiden ajattelun hän kokee vieraaksi, on suhde samaan Jumalaan.

Ylösnoussut Kristus rakastaa jokaisessa ihmisessä sisäistä ihmisyyttä. Siten Jumala rakastaa sitäkin ihmistä, jota joku toinen inhoaa.

– Meidän on yritettävä ymmärtää kristittyjä, jotka ovat samassa veneessä. Lihaksi tullut sana puhuttelee ihmistä sellaisena kuin tämä on, ja niillä saamillaan eväillä kunkin on yritettävä olla kristitty.

Me olemme ylösnousseessa ja hän on meissä. Siinä kaikki, Myllykoski muotoilee.

– Jeesus on noussut ylös, tullut puhuttavaksi ja elettäväksi. Hän on siinä kielessä, jota me puhumme, ja mielikuvissa, joita meillä herää hänestä. Hänen ylösnousemuksensa ei ole enempää eikä vähempää.

Kristuksessa oleminen on Myllykoskelle avara tila, jossa kristitty elää, joten siihen täytyy kuulua myös banaali latteus. Kristityn ei tule hävetä havaitessaan itsensä typeräksi ja tarpeettomaksi. Hän voi mennä rohkeasti hengellinen elämä edellä, itsestään piittaamatta.

– Ylösnoussut Kristus on läsnä, kun häneen syntyy suhde, jossa hän tekee ihmiselle hyvää. Wilhelm Herrmann taisi sanoa, että tiedämme Jumalasta sen, mitä hän meille tekee.

Kristuksessa oleminen on avoimuutta sille, että viimeistä sanaa ei ole sanottu eikä se ole ihmisen sanottavissakaan.

– Jumalan kaikkivaltius on yksinkertaisesti sama kuin se perimmäinen tyhjyys, jossa kenelläkään ihmisellä ei ole valtaa. Kun valta on aina uudestaan kohdattavalla ja määritelmiin alistumattomalla Jumalalla, yhdestäkään ihmisestä ei ole viimeisen sanan sanojaksi.

TYÖ YLIOPISTOLLA ja Vartija-lehden pitkällinen päätoimittaminen kirkkohistorioitsija Mikko Ketolan kanssa ovat Myllykoskelle mieluisia tehtäviä. Yliopistolta eläkkeelle jääminen on edessä puolentoista vuoden päästä.

Yli puolen vuosisadan uskonnollisen pohdinnan ja tutkimustyön jälkeen Myllykoski kokee pyrkimyksensä rehellisyyteen olevan samanlaista kuin nuorena uskovana.

Yhtenä johtoajatuksena on: Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman, mutta menettää sielunsa?

Myllykoski on kiinnostunut sellaisista ihmisistä, jotka ovat rehellisiä loppuun saakka. He menevät rohkeasti totuutta kohti ja muuttuvat itse prosessin mukana.

– Tällainen on historian Jeesus. Hän antoi itsensä ihmisille täysillä – ja tuhoutui. Tämä on historiallisesti totta. Jeesuksella oli haave Jumalan valtakunnasta, jonka puolesta hän eli täysillä ja uhrasi itsensä.

Lue myös:

Jumala puhuttelee Jyrki Koivistoa metsässä, ja sinne hän haluaa viedä myös seurakuntalaisia

Totuususkovaisuus on pahinta, ajattelee kirkkoherran työn jättänyt Merja Hermonen

Ilmoita asiavirheestä