Evankelis-luterilaisen kirkon piispat ovat julkaisseet tänään kolmannen piispankirjeensä. Tällä kertaa aiheena on Kutsu rauhaan. Aiemmat piispankirjeet käsittelivät Raamattua ja rukousta.

Uusimmassa piispankirjeessään piispat pohtivat rauhan merkitystä ja sen haasteita ympäristössä, joka on haastanut kaikenlaisen kirkasotsaisuuden suhteessa rauhaan.

Piispat toteavatkin, että sodissa on lisääntynyt säännöttömyys. Oikeutettuna sotaa on tavattu pitää silloin, kun sillä on ollut oikeutettu syy. Tällainen syy on puolustussota, kun kaikki diplomaattiset keinot on ensin käytetty. Nyt piispojen mukaan hybridisodankäynti hämärtää rauhan ja sodan välistä rajaa.

”Kynnys oikeussääntöjen rikkomiselle ja humanitaarisen oikeuden loukkaukselle on madaltunut monilla konfliktialueilla”, piispat kirjoittavat ja toteavat, että lapset, naiset, sairaat ja vanhukset joutuvat nyt ihmiskilviksi sotien osapuolten välille, vaikka humanitaarisen oikeuden mukaan siviilejä pitäisi sodassa suojella. Senkin piispat ovat havainneet, että propaganda vaikuttaa sodan oikeudellisuuden arviointia.

Piispat kiinnittävät huomiota myös aseteollisuuteen. Suhtautuminen siihen on muuttunut lyhyessä ajassa. ”Aseteollisuutta on taas ruvettu pitämään eettisenä sijoituskohteena”, piispat toteavat.

Turvallisuustilanne pakottaa tekemään uusia arvovalintoja myös asevarustelun vuoksi. Kuka joutuu maksajaksi ja millaisia tulevaisuuden riskejä siitä seuraa, kun asevarusteluun tarvittavat rahat otetaan hyvinvointiyhteiskunnan budjetista, piispat kysyvät.

Onko rauha tässä maailmassa itse asiassa usein vain sitä, että sodan uhka on mahdollisimman pieni?

YK:N TURVALLISUUSNEUVOSTON roolina on ollut ylläpitää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta tarvittaessa pakkokeinoin. Piispat ovat kuitenkin havahtuneet siihen, että YK:n mahdollisuudet ovat hoitaa rooliaan ovat rajoittuneet. Tähän vaikuttavat paitsi suurvaltapoliittiset intressit ja veto-oikeus, myös piispojen mukaan rauhanturvajoukkojen väärinkäytökset.

Piispat toteavat myös, että globaalin etelän valtiot syyttävät länsimaita kaksoisstandardeista. Ne näyttävät noudattavan erilaisia periaatteita, kun asia koskee suoraan niitä itseään. ”Syytökset kaksoisstandardista ovat kasvattaneet epäluottamusta ja rikkoneet kansainvälistä yhteistyötä”, piispat kirjoittavat. Valtiot ovat siirtyneet laajoista keskinäisistä sitoumuksista muutamien maiden välisiin sopimuksiin.

Sotien kurittamassa todellisuudessa piispat toteavat nyt, että sotien kanssa joudutaan elämään aikojen loppuun asti. Jo Raamatun paratiisikertomus kuvaa, miten konfliktin uhka leijuu ihmiselämän yllä jopa turvatussa ja rauhallisessa puutarhassa.

Kristillisen rauhanteologian onkin piispojen mukaan otettava tämä todellisuus todesta. ”Onko rauha tässä maailmassa itse asiassa usein vain sitä, että sodan uhka on mahdollisimman pieni”, he kysyvät.

AVUKSI MAAILMANTILANTEESEEN piispat tarjoavat rukousta rauhan puolesta. Se ei tokikaan saa aikaan ihmeitä niin, että rauha toteutuisi aina ja kaikkialla, mutta siitä huolimatta rukous ei piispoista ole turhaa.

Yhteinen rauhanrukous kutsuu seurakuntia ja muita yhteisöjä tarkastelemaan omaa tapaansa elää ja olla vuorovaikutuksessa keskenään ja muiden kanssa. ”Rukous rauhan puolesta voi muuttaa rukoilijaa itseään ja vahvistaa rauhantekoja hänen omassa arjessaan ja lähipiirissään”, piispat kirjoittavat.

Piispat muistuttavat, että toisen ihmisen kohtaaminen on aina itsessään rauhanteko: ”Jokainen voi omassa elämässään valita asettuuko kohtaamisissa sodan vai rauhan käytettäväksi.”

Piispankirjeen Kutsu rauhaan kirjoittamiseen ovat osallistuneet kaikki kymmenen virassa olevaa piispaa.

Lue myös:

Näkökulma: Piispojen uusin piispainkirje luotaa rukouksen olemusta – Julkistamistilaisuudesta tulikin liikuttava rukousilta

Piispat rohkaisevat puheen­vuorossaan lukemaan Raamattua ja ottamaan tulkinnassa mallia Jeesuksesta

Ilmoita asiavirheestä