Sawsan, 29, pujahtaa paahtavasta keskipäivän kuumuudesta kotitalonsa varjoisaan rappukäytävään Jordanian pääkaupungissa Ammanissa. Valkoisilla seinillä on arabiankielisiä kirjoituksia.
– Naapureiden lapset kirjoittavat tänne pilkkakirjoituksia lapsistani. Yritän pyyhkiä niitä pois, jotta lapset eivät näkisi kaikkea, Sawsan kertoo.
Sawsan ja hänen miehensä Mohammed ovat kotoisin Syyriasta, Daraan alueelta, joka sijaitsee hyvin lähellä Jordanian rajaa. Perheeseen kuuluvat myös 10- ja 5-vuotiaat pojat Ahmad ja Yasin sekä 7-vuotias Nour-tytär.
– Elämä Syyriassa perheen kanssa oli hyvää ja onnellista, Sawsan ja Mohammed muistelevat ja katsovat toisiaan hymyillen.
Perheen nuorin lapsi syntyi vain vajaa kuukausi ennen Syyrian kriisin alkua. Tilanne paheni nopeasti.
– Emme tienneet, että naapurustomme aiottiin evakuoida juuri sinä yönä. Kun heräsimme, kaikki olivat poissa. Odotimme monta tuntia, mutta ketään ei enää tullut. Lopulta otimme tärkeimmät paperimme mukaan ja pakenimme talosta katon kautta.
”Nuorin poika järkyttyi niin, että lakkasi puhumasta”
Muistoksi jäi perhekuva ja kodin avaimet. Tästä alkoi perheen kaksi vuotta kestänyt pakomatka Syyrian sisällä.
– Kun mitään muuta kuljetusta ei ollut, liikuimme paikasta toiseen polkupyörillä. Matkan varrella täysin vieraat ihmiset halusivat auttaa ja päästivät meidät lepäämään koteihinsa.
Perheen säästöt hupenivat. Puuseppänä Syyriassa työskennellyt Mohammed lähti välillä etsimään töitä Libanonista, jotta saisi kokoon rahaa perheen passien uusimiseen. Lopulta taloa, jossa perhe sillä hetkellä majoittui, alettiin ampua ja luodit lävistivät seiniä.
– Kaadoimme ovien eteen kaikkea mahdollista tavaraa ja piilouduimme kylpyhuoneeseen.
Perheen nuorin poika järkyttyi tapahtuneesta niin, että lakkasi puhumasta. Marraskuussa 2012 perhe päätti lopulta paeta Jordaniaan, jotta lapset pääsisivät turvaan.
– Jaoimme perheen kahteen autoon, jotta ainakin osa meistä selviytyisi, Mohammed muistelee.
Työpaikka löytyi Kirkon Ulkomaanavun toimintakeskuksesta
Sawsan ja Mohammed lapsineen asuvat nyt kerrostalokaksiossa Jordanian pääkaupungissa Ammanissa paikallisten ihmisten joukossa, kuten 80 prosenttia Syyrian pakolaisista. He maksavat lähes 300 euroa kuukaudessa vuokraa asunnosta, jonka katto ja seinät homehtuvat talvella. Summa on valtava heidän tulotasoonsa nähden.
– Aluksi kaikki tuntui toivottomalta. Päätin kuitenkin ryhtyä tekemään jotakin ja pääsin orpokotiin vapaaehtoistyöhön. Samalla sain mahdollisuuden suorittaa varhaiskasvatuksen opintoja, Sawsan kertoo.
Myöhemmin hän sai työpaikan lähistöllä sijaitsevasta Kirkon Ulkomaanavun toimintakeskuksesta, jota tuetaan myös Yhteisvastuun keräysvaroin. Toimintakeskuksessa järjestetään monipuolista harrastustoimintaa, esimerkiksi jalkapalloa, karatea ja taidetyöpajoja sekä oman toimeentulon hankkimista edistävää ja ammatillisia valmiuksia kehittävää koulutusta, kuten englanninopetusta ja parturikursseja.
Päivittäin Sawsan pitää kirjaa ammattikurssien ja harrastusryhmien osallistujista ja ottaa yhteyttä mahdollisiin poissaolijoihin. Lisäksi hän kiertelee pakolaisten kodeissa ja kertoo heille toimintakeskuksen aktiviteeteista.
– Pyrin vakuuttamaan vanhemmat siitä, että toimintakeskus on lapsille ja nuorille turvallinen ja hyödyllinen paikka, mihin heidät uskaltaa päästää.
Sawsanin mukaan vuorovaikutus ihmisten kanssa on kaikkein parasta hänen työssään.
Pakolaislapsia pilkataan ja lyödään Jordaniassa
Sen sijaan Mohammedilla, kuten valtaosalla pakolaisista, ei ole työlupaa ja työn saanti on äärimmäisen vaikeaa.
– Aloitin puuseppänä jo 14-vuotiaana ja rakastan työtäni. Nyt en voi tehdä oikein mitään, vaikka osaisin. Elämme vain päivästä toiseen, Mohammed toteaa.
Hän ei olisi aluksi halunnut päästää vaimoakaan töihin, koska se, ettei pysty elättämään perhettään on pahinta, mitä miehelle voi hänen kulttuurissaan tapahtua.
– Ymmärsin kuitenkin, että työn tekeminen antaa Sawsanille ja meille kaikille toivoa ja että toimintakeskuksessa on turvallista työskennellä.
Sawsan ja Mohammed eivät voi sanoa olevansa onnellisia nykyisessä tilanteessa, vaikka he pystyvätkin nipin napin selviytymään. Lapset ovat hämmentyneitä. Ahmad kyselee vähän väliä kotiin jääneitä lelujaan ja Yasin ei edelleenkään puhu juuri mitään. Lapsia pilkataan ja kun Ahmad menee ulos, häntä lyödään usein.
– Yritän olla optimistinen ja antaa toivoa lapsille. Yasinin kanssa katsomme usein lentokoneita taivaalla, hän pitää niistä. Toivon, että hän alkaisi taas puhua, Sawsan sanoo kyynel silmäkulmassaan.
– Lasten takia yritämme kaikkemme. He ovat Jumalan lahja, ja heistä täytyy pitää huolta.
Tekemisen puute turhauttaa
Pinta-alaltaan lähes neljä kertaa Suomea pienempi Jordania on ottanut vastaan viime vuosina reilut 650 000 virallisesti rekisteröityä pakolaista, kolmanneksi eniten koko maailmassa. Epäviralliset arviot liikkuvat noin 1,4 miljoonan pakolaisen kieppeillä. Yli puolet heistä on alle 18-vuotiaita.
Valtaosa pakolaisista on kotoisin sodan rikki repimästä Syyriasta. Osa heistä asuu keskelle aavikkoa pystytetyillä leireillä, osa paikallisyhteisöissä.
Turhautuminen ja vaikeat elinolosuhteet raastavat hermoja. Työlupia on äärimmäisen vaikea saada ja pakolaisnuorten jatkokoulutusmahdollisuudet ovat lähes olemattomat. 12−17-vuotiaista pojista enää 47 prosenttia ja tytöistä 54 prosenttia käy koulua.
Myös sodan arvet ja huoli Syyriassa edelleen olevista perheenjäsenistä kalvavat mieltä. Jokainen haluaisi pois. Mieluiten takaisin Syyriaan ja jos se ei ole mahdollista, mihin tahansa muualle. Pakolaistilanne kiristää myös paikallisten asukkaiden hermoja jo ennestään työttömyysongelmien sekä luonnonvarojen niukkuuden kanssa kamppailevassa maassa.
Vuoden 2017 Yhteisvastuuvaroin tuettava kansainvälinen työ keskittyy erityisesti konfliktien keskellä asuvien nuorten auttamiseen, jotta he pystyisivät rakentamaan kohtuullisen elämän itselleen ja omaisilleen lähellä kotiseutuaan, ja välttäisivät pakomatkalla vaanivat vaarat, kuten ihmiskaupan ja -salakuljetuksen.
Jordaniassa avustustyön painopisteenä ovat koulutus ja psykososiaalinen tuki noin 12−30-vuotiaille leireillä ja paikallisissa yhteisöissä asuville Syyrian pakolaisille. Heille järjestetään muun muassa oman toimeentulon hankkimista tukevaa ammatillista koulutusta, kuten parturikursseja, englannintunteja sekä erilaisia työpajoja ja harrastuksia, jotka tuovat kovasti kaivattua tekemistä ja rutiineja arkeen sekä tarjoavat henkistä tukea vaikeassa elämäntilanteessa selviytymiseen.
Israelissa ja Palestiinalaisalueilla yhteisvastuuvaroin tuetaan rauhankasvatustyötä nuorten medialukutaidon sekä ihmisoikeustuntemuksen parantamiseksi. Avun vie perille Kirkon Ulkomaanapu.
Yhteisvastuu 2017 torjuu ihmiskauppaa
Ihmiskauppaa ja siihen rinnastettavaa hyväksikäyttöä pidetään yhtenä tämän hetken suurimmista ihmisoikeushaasteista. Ihmiskauppaa on vaikea havaita, mutta se on läsnä kaikkialla. Ihmisten liikkuvuuden lisääntymisen myötä myös ihmiskaupan riskit ovat kasvaneet ja avuntarve on suuri.
Yhteisvastuu 2017 katsoo ihmiskauppaa sekä Lähi-idän konflikteja pakenevien ihmisten että suomalaisyhteiskunnan näkökulmista. Vaikka olosuhteet ovat erilaiset, ihmiskaupan taustalta kaikkialla maailmassa löytyy köyhyyttä, vaikeita elämäntilanteita ja suuria unelmia paremmasta tulevaisuudesta sekä toisista piittaamatonta oman edun tavoittelua ja julmaa hyväksikäyttöä.
Jordaniassa yhteisvastuuvaroin tuettava työ kohentaa pakolaisten elinolosuhteita ja vahvistaa nuorten valmiuksia hyvän elämän rakentamiseen lähellä kotiseutuaan, mikä puolestaan ennaltaehkäisee altistumista ihmiskaupalle ja muulle hyväksikäytölle.
Suomessa yhteisvastuuvaroin autetaan ihmiskaupan uhreja yhteistyössä Pro-tukipiste ry:n, Rikosuhripäivystyksen, Pakolaisneuvonta ry:n ja Monika-Naiset liitto ry:n kanssa. Keräysvaroin muun muassa kehitetään tukihenkilötoimintaa ja etsivää työtä, vahvistetaan työntekijöiden osaamista tunnistaa ja tavoittaa ihmiskaupan uhreja, tarjotaan kriisiapua majoituksen, ruoan, hygienian ja vaatetuksen järjestämiseen, mahdollisuus tulkin käyttöön sekä matalan kynnyksen oikeudellista neuvontaa.
Yhteisvastuukeräys alkaa 5.2.2017.
Kirjoittaja on Yhteisvastuun viestintäpäällikkö.
Juttu on julkaistu Kotimaa-lehdessä 2.2.2017.
Yhteisvastuuta järjestävä Kirkkopalvelut on myös Kotimaata kustantavan Kotimaa Oy:n suurin omistaja.
Kuva: Yhteisvastuu