Riitta Lehtiniemen pitäisi omien sanojensa mukaan olla jo kuollut. Nuorena aikuisena Lehtiniemi sairastui vakavasti, ja kahden lapsen äidin tulevaisuus näytti hauraalta. Oltuaan isossa operaatiossa, Lehtiniemi makasi sairaalanvuoteella ja pohti, mitä seuraavaksi. Pian hän oivalsi jotain.
– Mulla ei ole vaatimuksia, mutta jos minua voidaan käyttää muiden ihmisten auttamiseen, olen valmis.
Siitä eteenpäin vapaaehtoistyötä on riittänyt. Jo 1980-luvulla Lehtiniemi ryhtyi toimimaan sekä vertaistukiryhmissä että sairaalan vapaaehtoisena tulkkina huonommin suomea taitaville potilaille. Palkkaa ei Lehtiniemi koskaan työstään tahtonut.
– En ole saanut enkä pyytänyt puupennin puolikasta. Saan aina enemmän kuin annan.
1990-luvulla venäjän kieltä opiskellut Lehtiniemi tempaistiin mukaan tulkiksi Ylöjärven seurakunnan ystävyysseurakuntatoimintaan. Koska matkat ja yhteistyö suuntautuivat pitkälti rajantakaiseen Karjalaan, oli seurakunnalla tarvetta venäjänkielentaitoiselle tulkille. Lopputuloksena on ollut kymmeniä matkoja, valtava määrä tulkintehtäviä sekä kestipöydissä että papereiden parissa. Ystävyyksiäkin on siunaantunut. Erityisesti Kaukolan kirkkoherrana toiminutta Viktor Ruzhinskiya Lehtiniemi muistaa syvällä lämmöllä.
– Me olemme puheissa edelleen, vaikka Ukrainan sodasta johtuen matkustaminen onkin käynyt mahdottomaksi.
SUOMALAISTEN TEKEMÄN vapaaehtoistyön kirjo on valtavan laaja. Jotkut, kuten Lehtiniemi, auttavat ammatillisesta ja erityisosaamisestaan käsin, toiset vastapainoksi työlleen. Vapaaehtoisia toimii Suomessa suuri määrä. Vapaaehtoistyö.fi-sivuston hankepäällikkö Heli Väisänen kertoo, että vapaaehtoistoiminnan merkitys ja tarve on vain kasvanut yhteiskunnan rakenteiden muuttuessa.
– Jos vapaaehtoistoimintaa tai vapaaehtoisia ei olisi, yhteiskunnalta putoaisi pohja.
Viisi vuotta täyttävä vapaaehtoistyö.fi on kohtaamispaikka vapaaehtoistehtäviä tarjoaville ja niitä etsiville. Sivustolta löytyy eri organisaatioiden tarjoamina satoja avoimina olevia tehtäviä eri puolilta Suomen.
Ihmisiä kaivataan monenlaisiin vapaaehtoistehtäviin. Esimerkiksi mielen hyvinvointi, nuorten tukipalvelut ja ikäihmisten yksinäisyys ovat toiminta-alueita, joihin Väisäsen mukaan riittää jatkuvasti tarvetta. Väisänen huomauttaa, että myös kertaluonteisia tehtäviä riittää kiireisten auttajien varalle.
– Pienempiäkin vapaaehtoistoiminnan muotoja on. Ulkoilukeikkoja tehdään paljon ja jotkut käyvät esimerkiksi säestämässä vanhainkotien yhteislauluhetkissä.
Väisänen on ihmisten auttamistahdosta kiitollinen. Silti häntä painaa huoli.
– Unohdetaanko ihminen? Kuka pitää huolta, jos hyvinvointialueilta ja järjestöiltä vain leikataan?
TURKULAINEN MIA-MARIA Rantanen löysi oman tapansa auttaa Turun ja Kaarinan seurakuntien Karderoopi-vaateavusta. Karderoopissa jaetaan ilmaiseksi vaatteita, kodintarvikkeita ja tavaroita niitä tarvitseville. Rantasen sai mukaan vapaaehtoistyöhön hänen äitinsä.
– Äitini ehdotti, että lähdetään koittamaan tällaista. Nyt me sitten olemme kaikki kolme Karderoopin vapaaehtoisia, minä, äitini ja tätini.
Rantanen tunnistaa itsessään olleen aina halun auttaa muita.
– Kai se on mulle tällainen anarkistikettutyttöasia. Tahdon auttaa muita, varsinkin hädänalaisia ihmisiä.
Karderoopissa Rantanen tekee monenmoista. Välillä asiakaspalvelutyötä, joskus vaatteiden järjestämistä, pyykkäämistä, silittämistä ja muuta sellaista. Vaikka Rantanen nauttii työstä, on silti yksi erityinen asia, mikä saa hänet jatkamaan viikosta toiseen.
– Kun ihminen ottaa kädestä kiinni ja sanoo, että kiitos. Joskus voi nähdä, että työmme ansiosta ihmisellä on pitkästä aikaa hyvä olla.
Yksi ihanuus vapaaehtoistoiminnassa on se, että siviiliminän voi jättää täysin pois, Heli Väisänen vapaaehtoistyö.fi:stä toteaa.
– Vapaaehtoisena voi toimia ilman titteleitä ja hakeutua ihan eri alan tehtäviin kuin mihin on esimerkiksi ammatin puolesta sitoutunut.
Vapaaehtoistoiminnalla on myös suoria vaikutuksia vapaaehtoisten omaan hyvinvointiin. 93,6 prosenttia Vapaaehtoistyö.fi:n vuoden 2024 kyselyyn vastanneista kertoo, että vapaaehtoisena toimiminen on vaikuttanut myönteisesti elämään. 92,9 prosenttia linjaa, että vapaaehtoisuus saa kokemaan merkityksellisyyden tunnetta. Tämä on Väisäsen mukaan ratkaisevaa.
– Vapaaehtoistoiminnan merkitys on valtava sekä apua saaville että vapaaehtoisille itselleen. Auttamalla toisiamme Suomi on parempi paikka kaikille.
Hyvää harrastusta ei kannata pilata työnteolla. Siitä menee palkan mukana omanlaisensa vapaus.
PÄIVI HÄMÄLÄINEN Mikkelistä kertoo tehneensä vapaaehtoistyötä Mikkelin tuomiokirkossa jo vuosien ajan.
– Jokaisella on oma tapansa auttaa. Minä jaan virsikirjoja ja kerään kolehtia. Joskus kuivaan pikareita ja kerään puhtaat pikarit pois.
Hämäläisen mukaan auttamisesta tulee hyvä fiilis.
– Se on virkistävää.
Virkistäväksi vapaaehtoistyön kokee myös tamperelainen Uolevi Salonen. Salonen on tehnyt vuosien mittaan monenlaista vapaaehtoistyötä. Puolisonsa Riitta Tunturin kanssa he ovat toimineet valokuvaajina monissa seurakunnissa. Palkkaa ei oteta eikä pyydetä, Salonen painottaa.
– Mä tykkään siitä hommasta. Hyvää harrastusta ei kannata pilata työnteolla. Siitä menee palkan mukana omanlaisensa vapaus.
Salonen on valokuvauskeikkojen lisäksi toiminut Arvokas vanhuus ry:n aktiivina. Siitä työstä Salonen nostaa esimerkiksi Unelmatehdas-palvelun.
– Toteutamme ikäihmisten pieniä unelmia ja keräämme niihin rahaa.
Jokin aika sitten esimerkiksi kolme iäkästä miestä halusi päästä pelaamaan minigolfia. Kyydit ja järjestelyt hoituivat yhdistyksen kautta. Vapaaehtoiset ovat myös vieneet vanhuksia myös automuseoon, teatteriin ja konsertteihin.
– Yhden henkilön vein erääseen pirkanmaalaiseen kartanoon. Hän oli ollut siellä sota-aikana paossa ja halusi vielä kerran päästä tuttuun pihapiiriin.
Salonen oli hakenut henkilön ja viettänyt hänen kanssaan päivän lapsuusmuistojen äärellä.
– Juteltiin ja kierreltiin. Päätin yllätykseksi teettää hänelle päivänä ottamistani valokuvista kirjan. Se kirja olikin hänellä sitten aina esillä, ja hänen kuoltuaan sitä katsottiin vielä muistotilaisuudessa.
Salonen vetoaa kaikkia lähtemään vapaaehtoistyöhön.
– Jos onnellisuutta voi lisätä, se kannattaa tehdä. Ja saahan siitä itsekin ihan hiton paljon. Joskus riittää, että pitää kädestä ja katsoo silmiin.
Lue myös:
Nyt pääsee ulkoilemaan – Kymmenet vapaaehtoiset ompelivat kesähattuja vanhuksille Tampereella
Työyhteisö vaihtui ystäväpiiriin – Anjalankosken seurakunnan eläkeläiset vaalivat yhdessäoloa
Ilmoita asiavirheestä