Elokuinen tiistai Känkkärän luontopolulla tihkuu nostalgiaa. Viisikymmentä metriä korkea kukkula jyrkkine rotkoineen, kelopuineen ja väärämännyistä roikkuvine jäkälineen on kuin palanen luontopuistoa Anjalan asuintaajamaan viskattuna.
Yhteinen nimittäjä kolmen kilometrin luontopolulle on pusikoiden takaa vuolaana välkkyvä Kymijoki. Virtaa kummulta tähystäessä moni tapailee jo mielessään sanoja Kymijoen seurakunta. Ilmassa on vahva usko, että se olisi vuonna 2027 Kouvolan seurakuntayhtymään perustettavan seurakunnan uusi uljas nimi.
Historian hämyssä, ikään kuin tuoreutettuna rauhanpolkuna, Känkkärä-mäki kuuluu 1940-luvun läntisimpään Kotka-Kouvola-puolustuslinjaan. Todisteeksi löytyy juoksuhautoja sekä konekivääripesäke.
Nyt aurinko helottaa hellekauden viimeistä päivää, joten sekä polulla että laavun nuotiopaikalla riittää kuhinaa. Kotkan matkailukurssilaiset ovat antamassa tilaa uusille tulijoille.
SEURAKUNNAN ELÄKELÄISRYHMÄN yhdyshenkilönä toimivan Pauliina Ahtolan mukaan omaa porukkaa voisi tuorein termein kutsua työystäviksi. Parhaimmillaan 18-henkisestä joukosta on tällä kertaa Känkkärälle matkannut mukaan kahdeksan. Puhelin on piipannut sitäkin useammin.
Eläkeväen kokoontumiset alkoivat 2016 Inkeroisten seurakuntatalossa. Talvikautena kohdataan kuukausittain Ummeljoen kyläkirkolla. Keväisin retkeillään.
– Tulevat teemat ja niistä vastaavat sovitaan yhdessä. Vapaan jutustelun lisäksi teemoina ovat olleet kalevalanpäivä, joululaulutoiveet, tietokilpailut sekä jumppahetket. Vierailijoita on poikennut muun muassa kirjastosta sekä seurakunnan omasta väestä.
Ahtola aloitti aikanaan seurakunnalliset työt taloustoimistossa, josta hän siirtyi työalojen toiminnalliseksi sihteeriksi. Eläkepäivä koitti 2016. Innostava muistelu osui viime keväälle, kun Juhani Huovila piti alustuksen vanhenemisesta. Aihetta piti pureskella kotona useampi päivä.
Osa-aikainen lähetys- ja pyhäkoulusihteeri Kerttu Jaakkola jäi eläkepäiville yhdeksän vuotta sitten, mutta on häärinyt pitkän rupeaman vapaaehtoisena keittiön ja salin väliä. Entisenä kirkkokuorolaisena hän nyt nauttii siitä, että porukassa lauletaan ja pidetään loppurukous. Parasta näissä tapaamisissa on kuulla kuulumiset ja kertoa omat. Se surettaa, että vuosien myötä seurakuntaväen yhteinen osallistuminen viikkotoimintaan on selvästi hiipunut.
ELÄKEVÄEN KAHVITTELUHETKISSÄ Kerttu Jaakkolan työparina on toiminut yksi aktiiveista, Tuula Ohlsbom. Hän oli tällä kertaa estynyt, mutta viestitteli Kotimaalle, että vuonna 2017 taakse jäi 44 vuoden työura. Se aukeni Sippolassa lastenohjaajan tehtävistä ja laajeni kiinteistöjen seurakuntamestariksi koko Anjalankosken alueelle. Nykyisin diakoniatyön Perjantaipuuron keitto Myllykosken kirkolla antaa virtaa.
Diakoni Helvi Uotilaa ei eläkkeelle jääminen 2015 pelottanut, sillä seurakunnasta löytyy hyvää tarjontaa. Tiistaisin aherretaan lähetyksen käsityöpiirissä. Diakonikollega Hilkka Sormunen Myllykoskelta hyödynsi yhteyspäivää katsastamalla samalla reissulla Anjalan makasiinikahvilan taidenäyttelyn. Ensimmäinen kokoontumismuisto oli tammikuulta 2018. Sormuselle 27-vuotisen työputken jälkeen antoisinta on ollut päivittää menneet ja osallistua retkille, joita entinen kirkkoherra Heikki Heinonen on järjestänyt.
Heinonen itse viestitteli Kotimaalle kaivanneensa entiseltä työyhteisöltä rentoa yhdessäoloa. Kehitys on kulkenut hyvään suuntaan, sillä teema-aiheissa jokainen pääsee antamaan itsestään jotain. Outi-puoliso arvosti hetkissä omien elämänkokemusten jakamista.
KIRKKOHERRA EIJA Murrolle eläkkeelle siirtymistä 2022 pehmensi se, että edelleen saa omaan tahtiin tehdä niitä asioita, joista on kiinnostunut. Yksi niistä on pian 25 vuotta täyttävä raamattupiiri.
– Tiesin etukäteen, että tulen kaipaamaan työyhteisöä. Tässä porukassa ollaan ystäviä ja vaihdetaan kuulumisia. Törmäsin hiljan kaupassa yhteen seurakuntalaiseen. Kohtaaminen kesti vain hetken, mutta se antoi molemmille todella paljon. Se muistutti, että yhteyttä tarvitaan.
Kanttoreita tapaamisessa edusti yli 40-vuotisen työuran tehnyt Eliisa Pokki. Myllykoskelaisena hän on mukana Kymenlaakson kanttoriurkuriyhdistyksen luottamustehtävissä ja saa edelleen vanhalta työpaikalta kutsuja tilaisuuksiin. Nyt vapaalla voi puhua työasioiden sijaan tavallisia, arkisia asioita, vaikka marjastuksesta.
Riitta Huovilan pappisuraan vuoteen 2013 asti on mahtunut monia lähipiirin ilon ja surun hetkiä. Työn osa-aikaisuus on näissä tilanteissa ollut iso apu, mutta työn kautta on saanut myös uutta jaksamista. Kolme työvuotta turistipappeina Espanjassa olivat tärkeitä.
– Jumalan tapa toimia on usein yllättävä. Kaikki ei aina mene ajatustemme mukaan. Silti meillä on aihetta iloon. Näissä kuvioissa saamme kulkea hyvällä tavalla toistemme rinnalla.
Juhani Huovila jäi eläkkeelle Anjalankosken seurakunnan kirkkoherran tehtävistä 2013. Muutos hallintokiemuroista arjen elämän keskelle on ollut monella tapaa avartava. Nyt hän uskoo, mistä apu hankalien numeroidenkin keskellä löytyy.
–Vaikka ulkoiset mittarit näyttäisivät seurakunnassa mitä hyvänsä, kyse on syvimmiltään hengellisyydestä: Miten tämän ajan ihmiset voivat elää hengellisyyttä todeksi ja miten se tarjotaan niin, että se on oikeasti elävää ja vahvistavaa.
Eläkeporukassa on Huovilan mukaan kyse yhdessä olemisesta, johon liittyy luontevalla tavalla hengellisyys.
– Asumme nykyisin Kouvolassa. Olen tavannut siellä monia puolisonsa hiljan menettäneitä miesleskiä. Miehille yksinäisyyteen astuminen on usein muita kovempi paikka. Siihen tarpeeseen meidän pitäisi vastata.
Lue myös:
Nyt pääsee ulkoilemaan – Kymmenet vapaaehtoiset ompelivat kesähattuja vanhuksille Tampereella
Kouvolan Tykkimäen kesä sai turvallisen lähtölaukauksen huvipuistojumalanpalveluksen merkeissä
Ilmoita asiavirheestä