Uskonto ei saa olla ahdistavaa, vaan sen pitää olla vapauttava voima, sanoi piispa emeritus Wille Riekkinen eilen torstaina Lohjalla Virkkalan kirkossa. Hän piti seurakuntalaisille esitelmän uskontunnustusten syntyhistoriasta ja kysyi, onko uskontunnustusten kieli nykyihmisille ymmärrettävää.

Esityksensä aluksi Riekkinen viittasi viime vuonna vilkastuneeseen julkiseen keskusteluun jumalakuvien synnystä ja kehityksestä juutalais-kristillisessä perinteessä. Aiheesta ovat kirjoittaneet muun muassa eksegeetit Ville Mäkipelto, Juha Pakkala, Raimo Hakola ja Kari Latvus. Riekkinen huomautti, että uskontunnustuksetkin kehittyivät ja muuttuivat samaan tapaan ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina kuin jumalakuvat edellisten vuosituhansien aikana.

Juutalaisille riitti uskontunnustukseksi yksinkertainen Šema Israel: Kuule Israel! Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin. Varhaisimpien kristittyjenkin uskontunnustus oli lyhyt ja ytimekäs: Jeesus on Herra!

”Myös poliittinen valta näytteli aktiivista roolia siinä, millaiseksi kristillinen kolminaisuusoppi muotoutui.”

Sittemmin kristinuskosta alkoi ilmetä erilaisia tulkintoja, jotka yksi toisensa jälkeen tuomittiin harhaoppisiksi. Laivanvarustaja Markion hylkäsi Vanhan testamentin kokonaan ja opetti Jeesuksen olevan vain henkiolento. Köyhyyteen sitoutuneille ebioniiteille Kristus oli vain ihminen, joka sai kasteessa Pyhän Hengen. Gnostilaiset yhdistelivät eri hengenliikkeitä ja korostivat dualismia. Doketistien mukaan Kristuksella oli maan päällä eläessään vain näennäinen aineellinen ruumis. Montanismi korosti karismaattisuutta ja kritisoi piispojen ylivaltaa. Synkretistinen manikealaisuus puolestaan yhdisteli zarathustralaisuutta, kristinuskoa ja buddhalaisuutta.

– Kaikki nämä olivat yrityksiä ilmaista, mitä kristillinen usko on. Lopulta voitolle pääsivät Paavalin teologia ja Johanneksen evankeliumin painotukset. Syntyi hellenismistä vahvasti vaikutteita saanut kristillisyys, joka on nykyisen kristinuskon pohja. Sen vakiinnuttamiseksi ryhdyttiin laatimaan uskontunnustuksia, Riekkinen sanoi.

Tunnetuin näistä vanhoista uskontunnustuksista on Romanum, joka laadittiin Roomassa 200–300-luvuilla jKr. Se muistuttaa monilta osin suomalaisille luterilaisille tutuinta Apostolista uskontunnustusta, joka lausutaan joka pyhä jumalanpalveluksessa.

– Siitä kuitenkin puuttui kokonaan esimerkiksi Jeesuksen laskeutuminen tuonelaan. Apostolinen uskontunnustus sai lopullisen muotonsa vasta 800-luvulla, Riekkinen sanoi.

Riekkinen huomautti, että oikean opin muotoilussa apuna käytettiin muun muassa uhkailua ja ihmisten lähettämistä maanpakoon. Myös poliittinen valta näytteli aktiivista roolia siinä, millaiseksi kristillinen kolminaisuusoppi muotoutui. 300-luvulla vastakkain olivat nimittäin kaksi vahvaa teologia: Areios ja Athanasios, ja voitolle pääsi keisari Konstantinus Suuren suosikki.

– Areioksen näkemys, jonka mukaan Kristus oli Jumalan käyttöönsä ottama ihminen, oli Athanasioksen näkemystä suositumpi Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325. Mutta koska keisari Konstantinus Suuri oli Athanasioksen puolella, hän voitti, ja Areios tuomittiin harhaoppiseksi, Riekkinen kertoi.

WILLE RIEKKISEN mukaan nykykristittyjen pitäisi uskaltaa ajatella moni asia uusiksi. Ensimmäinen asia on sitoutuminen Raamattuun ja sen arvovaltaan. Riekkisen mielestä fundamentalistinen raamatuntulkinta on korvattava metaforisella ja ortodoksia polydoksialla, jossa sama usko voidaan ilmaista monella tavalla.

– Fundamentalismi on aika vaarallista kaikissa uskonnoissa, eritysesti jos siihen liittyy poliittinen valta ja raha. Atte Korhola on osoittanut kirjassaan, että esimerkiksi Donald Trumpin taustajoukoissa on paljon pikaista maailmanloppua odottavia fundamentalistikristittyjä, joille pienten kansojen kohtalo on yhdentekevä, kunhan oikeat tyypit pääsevät taivaaseen.

”Mielikuvamme Jumalasta ovat joulupukkimaiset: jos olet kiltti, saat kaikkea hyvää, ja jos tuhma, niin se on voi voi.”

Toisekseen uudelleentarkastelua vaatii Riekkisen mukaan käsityksemme eskatologiasta eli lopunajoista. Jeesuksen aikana odotettiin aivan pian koittavaa maailmanloppua ja petyttiin. Vähitellen tuomiopäivä on siirtynyt yhä eteenpäin. Johanneksen evankeliumissa, joka on kirjoitettu noin 100 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen, paruusia alettiin Riekkisen mukaan ymmärtää Jeesuksen toisen tulemisen odotuksen ohella läsnäoloksi: Hän on jo palannut, hän on jo keskuudessamme.

– Ylösnousemus alettiin nähdä elämänmuutoksena. Paavalikin kirjoitti, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista, niin meidänkin pitää vaeltaa uudessa elämässä.

Kolmanneksi uudelleenarviointia kaipaa Riekkisen mukaan jumalakuvamme. Kristityillä on edelleen valtaosin teistinen kuva Jumalasta.

– Hänet ajatellaan persoonan kaltaiseksi, joka on ylhäällä taivaassa, tämän maailman ulkopuolella. Hänellä on siellä hovinsa, enkelit ja sotajoukot. Hän istuu, kostaa, siunaa, johdattaa ja käyskentelee. Mielikuvamme Jumalasta ovat joulupukkimaiset: jos olet kiltti, saat kaikkea hyvää, ja jos tuhma, niin se on voi voi, Riekkinen luonnehti.

Riekkiselle itselleen on tullut tärkeäksi panenteistinen kuva Jumalasta: Jumala on kaikessa mukana ja läsnä. Hän on aikojen alussa ilmiasunsa saanut suunnaton energia, joka laittoi maailman alkuun, sekä rakkauden lähde ja olemisen syvin pohjaton kaivo, joka on antanut ihmiselle tehtäväksi viljellä ja varjella maata.

Eniten yleisökeskustelua herätti Riekkisen neljäs kohta, jossa hän peräänkuulutti muutosta Jeesus-kuvissa. Riekkinen kertoi kirjoittavansa aiheesta parhaillaan uutta kirjaa.

– Jeesus ei pitänyt itseään Jumalana, vaan hän oli juutalainen herätysliikejohtaja, Riekkinen sanoi.

Hän perusteli ajatustaan muun muassa Markuksen evankeliumin kohdalla, jossa Jeesus sanoi: ”Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin.” Riekkinen viittasi myös teologi Paul Tillichiin, jonka mukaan Jeesusta ei saisi palvoa yliluonnollisena olentona.

Viidenneksi Riekkinen esitti, että kristillisessä kirkossa on saatava kunniaan DEI-arvot eli moninaisuus (diversity), yhdenvertaisuus (equality) ja sisäänsäsulkevuus eli inklusiivisuus (inclusion).

Kuudentena kohtana hän totesi, että meidän on kuljettava kohti globaalia etiikkaa, jonka voivat hyväksyä myös muiden uskontojen edustajat kuin kristityt. Pohjana sille toimii hyvin Jeesuksenkin esiin nostama kultainen sääntö.

”Suomalaisen miehen usko on kuin suopalo. Kun tuli pääsee kuntan kylkeen, palo voi säilyä jopa talven yli siellä onkaloissa.”

SUOMALAISEN MIEHEN usko on Wille Riekkisen mukaan kuin suopalo.

– Kun tuli pääsee kuntan kylkeen, palo voi säilyä jopa talven yli siellä onkaloissa. Uskon suhteen tämä on hyvä asia. Kuopiolainen palomestari totesi, että eihän sitä pirukaan sammuta.

Puheet tuomiosta Wille Riekkinen haluaa siirtää kokonaan syrjään. Hänen mukaansa muinaiset juutalaiset ajattelivat, että elämä on nyt ja parhaimmillaan Jumala sen siunaa. Sitten kuollaan, mutta tuonpuoleisuutta ei spekuloitu. Noin sata vuotta ennen Kristusta juutalaiset kuitenkin omaksuivat zarathustralaisuudesta taivaan, helvetin, enkelit ja paholaiset.

– Alkuun juutalaiset paheksuivat tätä kehitystä ja sanoivat, ettei uskoon saa ottaa aineksia ohi sen, mitä Mooses on kirjoittanut.

Riekkinen kertoi uskovansa itse siihen, että kuolemassa ruumis palaa maahan ja henki Jumalan tykö, josta se on tullutkin.

– Taivaskuviin tietoni ei ulotu. Rauha Jumalassa ja rauha sydämessä on kuitenkin mahdollinen. Olen löytänyt levon ja rauhan.

Tilaisuuden päätteeksi Riekkinen luki hahmottelemansa uuden uskontunnustuksen. Sen pohjana on elävä Jumala, tämän päivän maailmankuva sekä ihmisten tehtävä viljellä ja varjella.

Uskontunnustuksessa sanotaan muun muassa näin: Me uskomme Jumalaan, Hyvyyden voimaan ja Rakkauden Lähteeseen, elämän antajaan ja kaiken ylläpitäjään. Me uskomme Jeesukseen Kristukseen, veljeemme ja tien näyttäjään Jumalan luo, joka elää keskellämme ja sisimmässämme. Me uskomme Jumalan Hengen työhön meissä, vaikka emme sitä aina näe tai ymmärrä. Hän lohduttaa ja rohkaisee meitä, antaa uskoa, luo toivoa ja lisää keskinäistä yhteyttä, iloa ja rakkautta, rakkautta kaikissa sateenkaaren väreissä.

Lue myös:

”Jumala karkaa käsistä kuin märkä saippua” – Raamatuntutkijat kertovat, miten he käsittävät Jumalan

Ilmoita asiavirheestä